tuija3

Tuija Lindén ja Nörttityttöjen päätoimituksen luovuttamat Kultaiset kakkulat.

Viime marraskuussa jaettiin Nörttityttöjen historian ensimmäinen Vuoden Nörttityttö -palkinto. Kyseessä on tunnustus, joka luovutetaan merkittävästä työstä nörttikulttuurin hyväksi tehneelle julkiselle toimijalle. Vuoden 2013 tittelinhaltijaksi valittiin Pelit-lehden päätoimittaja Tuija Lindén elämäntyöstään suomalaisen pelijournalismin saralla sekä merkityksellisestä asemastaan pelilehden päätoimittajana. Lindénin itsensä mukaan hän onkin yksi maailman harvoista positiota pitävistä naisista ja on ollut pelialalla jo uskomattoman 26 vuoden ajan.

Pääsimme luovuttamaan palkinnon pari viikkoa sitten ja samalla haastattelemaan Tuijaa Pelit-lehden toimituksessa Nörttityttöjen toimituskunnan ideoimilla kysymyksillä. Näin Tuija meille vastasi.

Vielä kerran paljon onnea Vuoden Nörttitytölle! Miltä palkinnon saaminen tuntuu?

Kyllähän tämä on kunnia! Kirjoitin heti Pelit-lehteenkin aiheesta, ja siitä oli maininta myös nettisivuillamme. Lisäksi katsoin Nörttityttöjen synttärien yhteydessä olleen palkinnonjulkistustilaisuuden myöhemmin netistä. Muistaminen lämmittää aina ja auttaa jaksamaan myös työssä.

Oliko Nörttitytöt-blogi sinulle tuttu ennen palkinnon myöntämistä?

Kyllä, seurasin teitä Twitterissäkin. Blogin nuori ikä tosin yllätti, luulin sitä paljon vanhemmaksi julkaisuksi. Olen myös lukenut blogin juttuja jonkin verran, sillä seuraan mielelläni erilaisia blogeja. Pidän siitä, että nörttinaisnäkökulma näkyy teillä, muttei täysin hallitse blogia. Sitä voi siis lukea kuka tahansa. Samalla olette vastanneet kysymykseen, jota minulta on kyselty 26 vuoden ajan: “missä kaikki naispelaajat ovat?” No, joka puolella. Minusta mediassa voitaisiinkin lopettaa tämä ihmettely ja keskittyä kirjoittamaan pelialalla työskentelevistä naisista, jotka ovat ihan oikeasti harvemmassa.

Miten päädyit työskentelemään pelien pariin?

Minulla on kaupallinen koulutus, mutta olen aina tehnyt journalistista työtä. Olin perustamassa MikroBittiä aikoinaan. Sitten aloimme tehdä Petri Lehmuskosken TopTronicsin maahantuomista peleistä peliarvosteluja, ja C-lehden kautta päädyimme perustamaan lopulta Pelit.

Aloitin tosissani pelaamisen Amigalla, kun ärsyynnyin silloisiin latausaikoihin. Myöhemmin, kun PC:t kehittyivät ja päästiin kolmekasikutosista Pentiumiin, siirryin pelaamaan niillä. PC on sittemmin ollut pääasiallinen pelialustani, mutta nykyisin pelaan myös paljon tabletilla. Pyrin kokeilemaan edes osaa suomalaisista peleistä, joita on päivä päivältä enemmän tarjolla. En välitä juurikaan räiskintäpeleistä, enkä ole niissä kovin hyvä. Seikkailupelit ovat lemppareitani. Viimeisin suuri ihastukseni on ollut Legend of Grimrock.

Koetko saaneesi sukupuolesi perusteella erikoiskohtelua pelijournalistina?

No, kyllä ja en. Erityisesti alkuaikoina herätin ainoana naisena lehdistötilaisuuksissa huomiota ja sain myös helposti parhaat haastattelut, sillä en nolostellut kysyä tyhmiäkin kysymyksiä. Otin siis tietoisesti kyllä naiseudestani kaiken irti. Ja toki minut on muistettu usein paremmin senkin kautta, että olen ollut harvinaisuus alallani.

Millaisia haasteita pelijournalismissa on tällä hetkellä?

Ilmeinen haaste journalismissa ylipäänsä on se, etteivät ihmiset enää lue, edes nettisivuja. Tällä hetkellä tuntuu, että ihmiset eivät kuin korkeintaan katso lyhyitä videoita Youtubesta. Ennen esimerkiksi Pelit oli ainut väylä 14-15-vuotiaille, se lehti, mihin tarttua. Nyt tuo ikäluokka on lukijoina menetetty ja Pelejä tehdään pääosin aikuisille. Nuorilla ei ole nykyisin mitään kulttuuria tarttua aikakauslehteen. Pitkät tekstit eivät tee kauppaansa, ja niiden täytyy olla koukuttavia heti ensimmäisistä lauseista lähtien, muuten mielenkiinto lopahtaa.

Haasteita on myös pelinkehityksen puolella, sillä pelitalot hakevat jatkuvasti kanavaa, jonka kautta kertoa peleistään ja joka tavoittaisi ihmiset. Blogit ovat saaneet tämän myötä paljon huomiota ja nousseet yhä merkityksellisempään asemaan. Pelikulttuuri on myös todella murroksessa. Free-to-play ja Steam jyräävät, kun taas konsolipelit ovat vaikeuksissa. Tämä johtaa yhä enemmän siihen, ettei uudentyyppisiä pelejä uskalleta tehdä tai riskejä ottaa: mielummin kopioidaan hyväksi havaittuja kaavoja.

Millaisia haasteita pelialalla on sille pyrkiville naisille?

Konsoli- ja PC-pelien tekijät ovat lähes ainoastaan miehiä, mutta peli-appeja ja kasuaalipelejä suunnataan jopa suoraan naisille. Enää ei tehdä naisille pelkästää Barbie-pelejä ja muuta vastaavaa, vaan esimerkiksi Supercellin Hay Day on selvästi naisia ajatellen luotu ja sen naisyleisöä myös kuunnellaan pelin kehittämisessä. Toinen kysymys onkin sitten, haluavatko kaikki naiset pelata Hay Daytäkään, ja ovatko söpöt eläimet yhtään vähemmän stereotyyppisiä kuin muutkaan naispelien sisällöt.

Vertailun vuoksi 1990-luvun seikkailupelit toimivat kaikenlaisille pelaajille. AA-peleissä naisten tavoittelun efortiksi ei riitä se, että voit kustomoida World of Tanksin tankkisi pinkiksi. Ei se silloin ole naisille suunnattu peli. Hyvä tarina ja hauska pelattavuus vetoavat kaikkiin!

Millaista on hyvä pelijournalismi?

Sellaista kuin Pelit-lehdessä! Mehän olemme luoneet koko suomalaisen pelijournalismin ja määritelleet sen samalla itse. Vaikutteita on otettu mm. elokuva-arvioista. Enää peliarvostelut eivät ole pelkkiä teknisiä pläjäyksiä, kuten alussa. Perussääntönä on oikeastaan lähinnä se, että kritiikkiä pitää olla ja juttuja pitää jaksaa lukea. Huumori leimaa Pelit-lehteä ja sillä mennään. Oleellisessa osassa hyvässä ja toimivassa pelijournalismissa ovat myös upeat, nuoret peliavustajamme, joita ilman emme pärjäisi.

Oletko pyrkinyt jollain tavalla itse edistämään naisnäkökulmaa lehdessä?

Pelit on periaatteessa miesten lehti tai ainakin sellaiseksi tehty. Tilastollisesti 98-prosenttia lukijoistamme ovat miehiä, joskin myös puolisot ja muu perhe saattavat tietysti lehteä lukea. Lehti on profiloitu kuitenkin miehille. Siinä pitää olla tietoa, jotta miehet kiinnostuvat siitä ja tuntevat oppivansa jotain. Pelit onkin erityisesti peliharrastajille suunnattu julkaisu. Olen tietysti iloinen, jos myös naiset nauttivat lehden sisällöistä. Mutta erityisiä naisnäkökulmia tai feministisiä teemoja ei lehdessä ole. Toki olen kirjoittanut pääkirjoituksen vuosi sitten esimerkiksi naisten kohtaamasta vihamielisyydestä online-peleissä. Tilanteen vakavuus tuli minulle yllätyksenä ja koin siksi tärkeäksi nostaa asian framille. Pyrimme myös saamaan joukkoomme naisarvostelijoita.

Toiveemme toimituksessa on toki se, että lehteä voi lukea kuka tahansa. Pelit-lehden linjana on, että se sopii hyvään makuun ja myös nuoremmille lukijoille, vaikka se ei missään nimessä lasten lehti olekaan. Kuitenkin vaikkapa kansikuvat pyritään valitsemaan hyvän maun mukaan. Välillä olen halunnut vähentää esimerkiksi lukijaa osoittavien ampumiskuvien käyttöä lehdessä. Maaliskuisen numeron myötä Pelit-lehdellä tuli 22 vuotta täyteen ja valitsimme kyseisen lehden kanteen ilokseni hienon ja siistin South Park -kuvan. Tämän huomasivat myös lukijamme ja saimme siitä ihan kiitostakin.

Terveisesi Nörttityttöjen lukijoille?

Jos nautitte kotimaisesta pelijournalismista, kannattaa sitä tukea myös tilaamalla pelilehtiä. Vaikka rakkaus videopeleihin on se, mikä lehteä pyörittää, on syytä muistaa myös taloudelliset puolet ja ne jutut, joita vain pelilehdet voivat tarjota!

Kiitämme Tuija Lindéniä haastattelusta ja toivotamme hyviä tulevia vuosia suomalaisen peliskenen ytimessä!