Kenellekään aktiivisesti pelaavalle ja pelialaa seuraavalle on tuskin uutta, että pelien päähenkilöistä vain kourallinen on naisia, ja niistäkin suuri osa seksualisoitu palvelemaan miespelaajien fantasioita, sen sijaan, että niistä irtoaisi varteenotettavia roolimalleja ja esikuvia naisille. Edes roolipeleissä pelaamansa sukupuolen vapaa valitseminen ei sekään ole itsestäänselvyys, ja ei-heteroita hahmoja tai mahdollisuutta pelata sellaista näkyy vielä harvemmin. Pelaaminen on kuitenkin suositumpaa kuin koskaan ennen ja niinpä pelaajienkin joukko on paljon kirjavampi kuin mitä peleissä edustetuista 30-vuotiaista ruskeatukkaisista valkoisista heteromiehistä voisi päätellä. Maaliskuun alussa herra nimeltä Menno Deen järjesti Games[4Diversity]Jam-tapahtuman, joka keräsi joukon innokkaita pelintekijöitä – niin ammattilaisia kuin harrastelijoitakin – viikonlopuksi Amsterdamiin Amnestyn toimitiloihin, tavoitteenaan saada aikaan pelejä naisten ja LGBT-ihmisten perspektiivistä. Olin paikalla edustamassa Ei vihapuheelle -kampanjaa, jota Suomessa pyörittää Plan. Kampanja on osa Euroopan neuvoston No Hate Speech Movement -kampanjaa.

Itse takapiru, Menno Deen.

Tapasin viime syksynä järjestetyssä GameOverHate-konferenssissa sikäläiset ystäväni Royn ja Bartin, joiden kanssa saavuimme paikalle. Lisäksi mukanamme oli heidän Wispfire-pelistudionsa artisti Aïda. Lauantaiaamumme alkoi parilla lyhyellä alustuspuheella. Ensin mm. Global Game Jamien vastaavana tuottajana toimiva indieskenen monitoiminainen Zuraida Buter puhui pelijamien ideologiasta ja niiden merkityksestä hänelle itselleen ja pelialalle. Hänen jälkeensä kuultiin hollantilaisen Habbo Hotelin yhteisömanageri Nathalie Korsmanin kokemuksia siitä, miten nuoret ilmaisevat seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiään nettiyhteisössä ja millaisia hyväksihavattuja käytäntöjä yhteisön moderointiin on. Erityisen yllättynyt olin itse siitä, miten positiivisesti LGBT-yhteisö on Habbossa otettu vastaan (ainakin Hollannissa).

Zuraida tunnelmoi pelijameja.

Kuultuamme motivaatiopuheenvuorot oli vuorossa pari kevyttä lämmittely-/tutustumisleikkiä. Ennen kuin pääsimme jakautumaan lopullisiin tiimeihin, meidän tuli etsiä ryhmä, josta tunsi korkeintaan yhden jäsenen ennestään. Näiden uusien tuttavuuksien kanssa täytyikin sitten “minijamien” hengessä kehittää muutamassa minuutissa pelikonsepti annetun teeman mukaisesti. Aikaa tähän oli todella niukasti ja ainakin omalla ryhmälläni ideointi jäi täysin puolitiehen, kun konsepteja alettiin jo esittämään. (Puhujamme osittain improvisoikin sitten pitchistä ne osat, joita emme olleet ehtineet käydä läpi…) Varsinaiset työskentelyryhmät sai päättää tämän jälkeen vapaasti. Päädyimme pitämään saman kokoonpanon, jolla olimme paikalle saapuneet, minkä lisäksi kooditarpeemme ryhmään liittyi täyttämään Bram. Tiimimme oli siis valmis eeppiseen koitokseen, ja intoa puhkuen aloitimmekin ideoinnin pikimmiten.

Näistä jameista teki erilaisen muihin kokemiini verrattuna varsin hauska saavutussysteemi: muutamaan otteeseen viikonlopun aikana kukin tiimi sai jaettavakseen läjän erilaisia puuhelmiä, jotka symboloivat tiettyjä saavutuksia. “Kunniamerkit” jaettiin sitten palautekierrosten ohessa muille tiimeille esimerkiksi parhaista ideoista, teknisesti edistyneimmästä prototyypistä tai parhaasta taiteesta. Helmet kerättiin tiimeille jaettuihin nauhoihin ja viikonlopun edetessä oma tiimini keräsikin varsin kauniin kaulanauhan. Koska ryhmät olivat enimmäkseen ennaltasovittuja kaveriporukoita (emme siis olleet tässä suhteessa poikkeus), palautekierrokset ja saavutusten jakaminen olikin oikeastaan ainoaa ryhmien välillä tapahtunutta sosiaalista vuorovaikutusta ja varsin tervetullutta sellaista. Muihin osallistujiin olisi mielellään tutustunut enemmänkin, mutta siihen ei valitettavasti juuri tilaisuutta tullut.

Jammailijat työn touhussa.

Jammailijat työn touhussa.

Sunnuntai kului suurimmaksi osaksi kuumeisesti pahimpia bugeja korjaillen ja sisältöä hioen. Työnteko keskeytettiin ainoastaan Alice Rendellin ja Meggy Pepelanovan esitellessä Beyond-projektiaan, jonka tarkoituksena on edesauttaa monimuotoisuutta ajavien, inklusiivisten ja stereotypiat haastavien pelien kehitystä. Vastuullisen pelinkehityksen idea kuulostaa teoriassa mahtavalta, ja toivon, että liike ottaa tuulta alleen.

Iltaseitsemältä olikin jo sitten aika laittaa 22 tunnin työn hedelmät näytille, kun työskentelyyn käyttämäämme saliin tulvi sekä uteliasta yleisöä että lehdistön edustajia. Samalla kiertelimme itse tutkailemassa muiden ryhmien valmiita tuotoksia, ja joukossa oli joitakin todella oivaltavia konsepteja. Jokainen osallistuja sai myös antaa tähden sille ryhmälle, jonka pelistä piti eniten. Eniten tähtiä kerännyt peli julistettiin voittajaksi illan päätteeksi. Voiton vei tällä kertaa John Scalzin “Straight White Male: The Lowest Difficulty Setting There Is” -kirjoituksesta inspiraationsa saanut Queer, jossa pelataan sama skenaario kolmella eri hahmolla, ja toki valkoinen heteromies osoittautuu huomattavasti vähiten haasteelliseksi.

3/5 omasta tiimistäni.

3/5 omasta tiimistäni.

Mitäkö oma tiimini sai aikaan? Vain maailman parhaan (ja mahdollisesti ainoan varsinaisella pelimekaniikalla varustetun) paperinukkepelin, jossa tarkoituksena on pukeutua mitä järjettömimpiin bileisiin tasapainotellen oman identiteetin, laumaan sulautumisen ja positiivisen erottautumisen kanssa. Halusimme tuoda esille, miten erilaiset stereotypiat ja lokeroinnit leimaavat, rajoittavat ja tekevät kaikesta hankalaa – ja kyseenalaistaa samalla ylipäänsä niiden olennaisuuden sen kannalta, miten suhtaudumme muihin ihmisiin. Vaikka peli jäi hieman viimeistelemättömän oloiseksi, taisimme kaikki olla siitä huolimatta tyytyväisiä lopputulokseen. (Minua on jälkikäteen kyllä ruoskittu moneen kertaan korjaamaan viimeisetkin bugit koodista, joten kaipa siitä on joku astetta valmiimpi versio joskus tehtävä.)

Kaiken kaikkiaan pienistä organisointiongelmista huolimatta tapahtuma oli oikein hauska ja antoisa, ja näkisin vastaavaa toimintaa mielellään jossain muuallakin kuin suvaitsevaisuuden kehdossa Amsterdamissa. San Franciscossa oli myös samalla nimellä kulkeva tapahtuma Game Developers Conferencen jälkeen – ehkä joskus vielä myös meillä Suomessa?

Voittajatiimi lavalla.

Voittajatiimi lavalla.

Kuvat: Menno Deen