Salla BrunouViime vuosina blogien osa kirjallisuuden arvioinnissa on herättänyt paljon keskustelua niin laajemmalla mittakaavalla yhteiskunnassa kuin myös pienemmällä mittakaavalla Nörttityttöjen lukijoiden ja kirjoittajien kesken. Nörttityttöjen ensimmäisessä vieraskirjoituksessa kokenut kirjabloggaaja Salla Brunou antaa asiaan oman näkökulmansa. Hän on kirjoittanut Sallan lukupäiväkirja -blogia jo kahdeksan vuoden ajan. Tervetuloa, Salla!

***

Suomenkielisiä kirjablogeja löytyy verkosta jo noin kaksisataa. Kesällä 2013 ilmestynyt kirjablogikirja Rivien välissä kuvasi kirjablogiharrastusta perinpohjaisesti. Rivien välissä sopii mainiosti syväsukellukseksi kirjablogien maailmaan, mutta ilmiöön voi tutustua helposti myös kiertämällä eri blogeissa. Alkuun pääsee vaikkapa Facebookin Kotimaiset kirjablogit -sivulta ja tietenkin googlettamalla.

Lukeminen nörttikokemuksena

Lukutoukkia voi pitää eräänlaisina esinörtteinä. Jo kauan ennen tietotekniikan ja sähköisen populäärikulttuurin esiinnousua ovat kirjat olleet introverteille sopiva pakopaikka mielikuvitusmaailmaan. Toistuva lukijakokemus vuosikymmenestä toiseen on joutua syyllistetyksi liiasta lukemisesta. Myös 2010-luvun kirjabloggaajat ovat eri yhteyksissä kertoneet kokeneensa eriasteista ihmettelyä tai moitiskelua kirjoihin uppoutumisesta. Kanssaihmiset ovat hämmästelleet, miten lukemiseen voi löytyä niin paljon aikaa. Kirjablogeissa himolukijat voivat vapaasti tuulettaa lukukokemuksiaan ja löytää sielunkumppaneita, jotka ymmärtävät lukemisen tärkeyden.

Kirjablogeissa kiertää erilaisia lukuhaasteita, joiden avulla voi venyttää lukuharrastustaan uusiin mittoihin. Lue ja syö -haasteessa kokattiin kirjoissa esiintyviä ruokia ja lopputulokset esiteltiin valokuvien kanssa blogeissa. Suositussa lukumaraton-haasteessa luetaan 24 tunnin ajan niin paljon kuin kyetään. Yli 1000 sivun lukeminen maratonvuorokauden aikana ei ole harvinaista, kovimmat lukijat ovat yltäneet jopa parintuhannen sivun vuorokausimäärään.

Tällaista intensiivistä lempiharrastukseen syventymistä eivät tavikset välttämättä ymmärrä. Siksi kirjabloggaajien virtuaaliyhteisö onkin mainio paikka jakaa kokemuksia ja nauttia lukunörtteydestään. Kirjablogien voi sanoa vähentävän lukutoukkien stigmaa – mielikuvaa kirjoihin uppoutuneesta runotytöstä, jolla ei ole omaa elämää. Kyllä kirjabloggaajilla on elämä – sehän vain saa uusia värejä lukuharrastuksen ansiosta.

Teknisiä ja vähemmän teknisiä kirjabloggaajia

Kirjabloggaajien enemmistö on naisia ja ikäjakauma on melko laaja – bloggaajia on teineistä eläkeikäisiin. Koska nykyiset blogialustat ovat teknisesti varsin helppokäyttöisiä, on blogin perustamisen kynnys varsin matala. Monet kirjabloggaajat ovat taitavia valokuvaajia ja kuvankäsittelijöitä, tekevätpä jotkut omia kirja-aiheisia videoitakin. Monet pystyvät myös koodaamaan blogipohjaansa mieleisekseen, joko kevyellä html-ohjelmoinnilla tai jopa ylläpitämällä blogialustaansa kokonaan itse.

Toisessa ääripäässä ovat kirjabloggaajat, joiden tekninen osaaminen rajoittuu lähinnä tekstinkäsittelyyn. Yllättävän moni aloitteleva bloggaaja ei osaa esimerkiksi linkittää, ennen kuin joku hänelle linkittämisen opettaa. Tämä siitä huolimatta, että blogialustan tekstieditorista löytyy tyypillisesti aivan vastaava linkkinappula kuin tekstinkäsittelyohjelmistakin. Linkittämisen osaamattomuus onkin todiste siitä, että blogin pitäminen ei edellytä suurta teknistä osaamista, vaan alkuun on helppo päästä.

Kirjablogien asema kirjallisuuskentässä

kirjapino-223x300Kirjablogien määrän kasvaessa myös kirjablogeihin kohdistunut huomio on kasvanut. Koska viime vuosina sanoma- ja aikakauslehdet ovat vähentäneet kulttuuritoimitusresurssejaan, on joissakin puheenvuoroissa nähty kirjablogit syyllisinä lehtikritiikin vähenemiseen. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri ilmiötä. Mediatalot resursoivat ja organisoivat toimintansa omista lähtökohdistaan ja vastaavat itse siitä, millaista kirjallisuuskritiikkiä ja kuinka paljon ne julkaisevat.

Kirjablogit taas ovat enimmäkseen harrastajien pitämiä. Moni kirjabloggaaja työskentelee kirja-alalla tai on blogin kautta saanut työkokemusta kirja-alalle siirtymiseen, mutta pelkästään kirjabloggaamalla ei kukaan suomenkielinen kirjabloggaaja itseään elätä.

Kirjallisuuden näkyvyyden vähennyttyä perinteisessä mediassa on kirja-alalla havahduttu etsimään uudenlaista näkyvyyttä. Eräs kanava näkyvyyteen ovat kirjablogit, ja moni kustantaja on liittänyt bloggaajia mediatiedotuslistoilleen. Monet kirjabloggaajat saavat arvostelukappaleita, kutsuja tiedotustilaisuuksiin ja tiedotteita. Tästäkin on käyty välillä kiivasta keskustelua: onko arvostelukappaleista kirjoittaminen mainostamista tai peräti piilomainostamista.

Keskustelulle eräänlaisen pisteen pani Kuluttajavirasto marraskuussa 2013. Se julkaisi ohjeistuksen siitä, miten yritysyhteistyö pitää merkitä blogeihin. Kirjablogien osalta ohjetta voi tulkita niin, että mikäli blogikirjoitus koskee arvostelukappaleena saatua kirjaa, on blogiin merkittävä näkyvästi, että kyseessä on yhteistyökumppanilta saatu tuote.

Kärjistettynä voi siis väittää, että blogissa ilmestyvä kirja-arvio on mainos, kun taas sama teksti perinteisessä mediassa julkaistuna olisi kirjallisuuskritiikkiä. Mutta kenties Kuluttajavirasto laajentaa jossain vaiheessa ohjeistustaan koskemaan myös perinteistä mediaa, eli velvoittaa myös sanoma- ja aikakauslehdet merkitsemään yritysyhteistyön ja maksuttomat tuotenäytteet selkeästi näkyviin.

Genrekirjallisuus kirjablogeissa

Monet nörtit harrastavat innokkaasti spekulatiivisen fiktion tai sarjakuvien lukemista. Kumpaakin genreä on perinteisessä suomalaisessa kirjallisuuskritiikissä arvotettu hieman matalammalle kuin realistista kaunokirjallisuutta. Kirjablogeista löytää monia himolukijoita, jotka ovat suorastaan eri genrejen spesialisteja. Fantasiaa kirjablogeissa luetaan suhteellisen paljon. Varsinkin nuorempien kirjabloggaajien blogeissa kirjoitetaan muodikkaista paranormaaleista romansseista ja dystopioista. Varttuneemmat kirjabloggaajat lukevat myös kovaa scifiä. Ahkeria sarjakuvalukijoita bloggaajista löytyy myös jonkun verran.

Lukuvinkkejä kirjablogeista

Kirjabloggaaminen on muodoltaan vapaata, joten tutustumalla erilaisiin kirjablogeihin löytää taatusti jonkun blogin, jonka tyyli ja kirjavalikoima kolahtavat. Kirjablogien seuraaminen on helppo tapa hankkia lukuvinkkejä mielenkiintoisista kirjoista. Kirjablogeissa luetaan sekä uutta että vanhaa kirjallisuutta, joten vinkkien helmet saattavat löytyä myös kirjastosta tai divarista.

Salla Brunou on IT-palvelujen parissa työskentelevä lukutoukka. Hän on nörtteillyt opiskelemalla tietotekniikkaa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, lukemalla supersankarisarjakuvia yhtä innokkaasti aikuisena kuin teininä ja käyttämällä irssiä screenissä yli viiden vuoden ajan.