Nörttitytöt
Bill-Freaks-Geeks-martin-starr-3798050-1280-800

Bill (Martin Starr) oli Freaks and Geeksin nörteistä nörtein.

Kun olin teini, en pitänyt teinisarjoista. Ne olivat mielestäni useimmiten kevyellä otteella kirjoitettuja pitkästyttäviä ihmissuhdesoppia, joissa ei ollut mitään samaistuttavaa. Niiden näyttelijät olivat liian siloitellun näköisiä ja usein lähentelivät iältään kolmeakymppiä. Henkilöhahmot olivat ohuita ja heillä oli harvoin sellaisia ongelmia, joita olisin voinut myötäelää ruudun toisella puolella.

Mutta sitten oli Freaks and Geeks.

Vuonna 1999 amerikkalainen NBC-kanava alkoi näyttää Paul Feigin luomaa ja yhdessä Judd Apatow’n kanssa tuottamaa sarjaa Freaks and Geeks. Sarja sijoittui high school -ympäristöön kuvitteellisessa Detroitin esikaupungissa vuonna 1980. Keskiössä ovat sisarukset Lindsay ja Sam Weir sekä heidän kaveripiirinsä.

Lindsay Weir (Linda Cardellini) on 16-vuotias. Hän on aiemmin ollut kiltti huippuoppilas ja matematiikkajoukkueen jäsen. Isoäidin kuolema kuitenkin muuttaa Lindsayn elämän suunnan, ja saa hänet kyseenalaistamaan asioita. Lindsay hylkää aiemmat piirinsä ja alkaa liikkua koulun ”friikkien”, Kim Kellyn (Busy Phillips), Nick Andopoliksen (Jason Segel), Daniel Desarion (James Franco) ja Ken Millerin (Seth Rogen) seurassa. Joukkio keskittyy lähinnä pilvenpolttoon, bändiviritelmässä soittamiseen ja ajan tappamiseen. Sam (John Francis Daley) puolestaan on scifiä, fantasiaa ja videopelejä rakastava nörtti. Hänen parhaita ystäviään ovat samoista asioista kiinnostuneet Neil Schweiber (Samm Levine) ja Bill Haverchuck (Martin Starr).

Katsoin sarjan hiljattain uudelleen lähes 15 vuoden jälkeen. Siinä, missä monet saman valmistumisajan sarjat alkavat näyttää ikääntyneiltä, huomasin viihtyväni Freaks and Geeksin parissa edelleen hyvin. Syitä ajattomuudelle on useita. Sarja oli jo valmistuessaan epookki sijoittuen 20 vuoden takaiseen aikaan. Henkilöt elävät tuon ajan populaarikulttuurin ympäröiminä: videopelejä pelataan Atarilla, perjantai-iltaisin saattetaan lähteä Laserdomeen katsomaan Pink Floydin musiikkiin tehtyä valoshow’ta ja Dallas kokoaa kaikki TV:n ääreen. Siinä, missä sarja esittelee nuorille katsojille elämää 1980-luvun alussa, se toimii myös nostalgiatrippinä niille, jotka elivät itse teini-ikäänsä kyseisenä aikana. Kaiken kruunaa ajan musiikista huolellisesti koostettu soundtrack aina tunnusmusiikkina kuultavasta Joan Jett -klassikko ”Bad Reputationista” alkaen.

Freaks and Geeksin kestävä viehätys ei kuitenkaan perustu ainoastaan retroon, vaan sen maailman realistisuuteen. Siinä, missä monet nuortensarjat antavat henkilöilleen ihmeellisen liberaalilta tuntuvan kotiympäristön, teini-ikäiselle vieraan taloudellisen riippumattomuuden ja tukun ongelmia, joita edes aikuiset harvemmin kohtaavat, Freaks and Geeksin henkilöt painiskelevat ikäisilleen tyypillisten asioiden parissa. He kohtaavat mm. koulukiusaamista, vanhemman uskottomuusepäilyjä, ihastuksia ja omien ja vanhempien odotusten välisiä ristiriitoja. Siinä, missä monen teinisarjan ja -elokuvan vanhemmat ovat viitteellisiä hahmoja ja vähän läsnä lastensa elämässä, ovat Freaks and Geeksin aikuishahmot – opettajat ja vanhemmat – läsnä hahmojen arjessa, ja toiminta saa usein alkunsa nuorten reaktioista heidän tekemisiinsä. Sarjassa esitellään monta erilaista tapaa olla aikuinen aina Weirin ydinperheen viisaista ja rakastavista Harold ja Jean -vanhemmista pysyvästi hippiaikaan jämähtäneeseen opettaja Jeff Russoon ja Billin päihdetaustaiseen Gloria-äitiin. Asetelma korostaa nuorten näyttäytymistä itseään etsivinä henkilöinä. Sarja ottaa dramatiikkansa suurelta osin kouluympäristöstä, joka onkin luonnollinen konfliktin lähde: painekattila jossa identiteettiään etsivät ihmiset paiskataan yhteen.

Kun nämä universaalit aikuiseksi kasvamisen teemat laitetaan epookkitaustaa vasten, syntyy ajaton yhdistelmä, joka teini-iässä tuntui samaistuttavalta ja nykyään hyvin tunnistettavalta.

Freaks and Geeksin hahmot ovat moniulotteisia. Sarjan henkilögalleria on laaja, ja sen 18 jakson aikana päästään tutustumaan suureen joukkoon oppilaita ja opettajia, joista osan rooli on tuoda sarjaan kevennystä tai toimia jonkin toiminnan katalyyttinä. Yhteistä hahmoille on kuitenkin se, että sivuhenkilötkin ovat mieleenpainuvia. Freaks and Geeksin hahmogalleriaa ja roolitusta määrittää sen rosoisuus. Ihminen on harvoin parhaimmillaan ja kauneimmillaan teini-iässä, ja sarjan tekijät ovat sisäistäneet tämän. Näyttelijät eivät ole kaikki kuvankauniita, ja he ovat ennen kaikkea ikäisensä oloisia. Kun tarkastellaan muita saman aikakauden nuortensarjoja, yksikään ei ota huomioon esimerkiksi sitä, että 14-15-vuotiaana on hyvin yleistä, että tytöt näyttävät paljon aikuisemmilta kuin pojat. Siksi onkin ilahduttavaa, kuinka esimerkiksi Sam ja hänen ystävänsä on roolitettu siten, että vaikka hahmot ovat vain paria vuotta Lindsayn ystäväpiiriä nuorempia, he näyttävät aivan lapsilta Nickiin ja Danieliin verrattuna. Hahmot ja heidän keskinäiset suhteensa myös kehittyvät sarjan yhden kauden mittaisen kaaren aikana. Esimerkiksi Samista tulee ihmissuhdeasioissaan rohkeampi, kovaluontoinen Kim pehmenee ja muuttuu armollisemmaksi itseään ja ympäröivää maailmaa kohtaan, ja Lindsay alkaa toimia ryhmäpaineesta huolimatta enemmän oman mielensä mukaan.

Freaks and Geeks ei myöskään kapsahda amerikkalaisen teinidraaman yleisimpään helmasyntiin, eli stereotyyppien viljelemiseen. Vaikka sarjan nimi onkin kärjistäen ”Friikit ja Nörtit”, sitä voisi pitää ennen kaikkea piikkinä moiselle lokeroinnille. Nörttihahmot kuvataan draamassa usein vastenmielisten ominaisuuksien tiivistyminä tai rumina ankanpoikasina, joista loihditaan muodonmuutoksen avulla salonkikelpoisia. Esitetään, että he eivät yksinkertaisesti kelpaa sellaisinaan, ja että nörttiys on jokin sellainen ominaisuus, joka pitää pyyhkiä heistä pois. Freaks and Geeksin nörttihahmot ovat ylpeitä itsestään ja harrastuksistaan. Heidät esitetään älykkäinä ja tunteellisina henkilöinä. Yhdessä jaksossa heidän osallistumisensa cosplay-tapahtumaan herättää jopa kateutta, ja kiusaaja tulee paljastaneeksi käytöksensä johtuvan siitä, että haluaisi kuulua nörttien porukkaan. Sarjan ”nörtein nörtti” Bill on hahmo, josta olisi helppoa tehdä säälittävä ja heikko epäonnistuja, mutta hän onkin yksi itsevarmimmista ja kypsimmistä hahmoista, jolla on terävä huumorintaju ja suuri sydän.

EW.Group shot.hr

Freaks and Geeks-sarjassa tutustuttiin Neiliin (vas.), Samiin, Keniin, Billiin, Lindsayhyn ja Nickiin.

Friikkihahmot kuvataan hyvännäköisinä ja omassa piirissään vaikutusvaltaisina henkilöinä, joita kuitenkin leimaa heikko sitoutuminen mihinkään, mikä liittyy tulevaisuuteen. Lindsay pyristelee ikäänkuin kahden maailman välissä: hänellä on menneisyys nörttinä, mutta nykyisyys friikkinä. Hän on älykäs ja analyyttinen tyttö, jolla on potentiaalia moneen, mutta elämä nörttinä ei anna hänelle sitä vallan ja jännityksen tunnetta, jonka elämä friikkinä voi antaa. Friikkiystävien näköalattomuus ei kuitenkaan istu hänen elämänfilosofiaansa, ja siksi tämäkään rooli ei sovi hänelle täydellisesti. Kaikki henkilöt, kuuluivat he sitten mihin tahansa ryhmään, etsivät rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemista. He ovat keskenään samanlaisia, vaikka pyrkivät korostamaan keskinäistä erilaisuuttaan klikkien avulla. Ehkä Freaksin ja Geeksin sanoma onkin, että sen sijaan, että etsisimme itsellemme lokeroa, johon solahtaa, tärkeintä on tulla hyväksytyksi omana itsenämme. Ja ennen kaikkea hyväksyä se, että itseään ei tarvitse brändätä ollakseen onnellinen. Kun hahmot aikuistuvat, oman nimikkeen etsiminen käy heille yhdentekeväksi.

Freaks and Geeks-sarjaa tehtiin ainoastaan 18 osaa, joista alunperin esitettiin vain 12. Fanien kova painostus johti kuitenkin loppujen kuuden osan esittämiseen vuoden 2000 syksyllä. Syyksi sarjan huonoihin katsojalukuihin ja ennenaikaiseen lopettamiseen on katsottu sitä tuottaneen NBC-televisiokanavan epäonnistunut ohjelmistosijoittelu, jonka vuoksi sarjan lähetysaika vaihteli kauden aikana useaan kertaan. Lopulta katsojat eivät oikein löytäneet sarjaa. Sarjan luojina ja tuottajina toimineista Paul Feigista ja Judd Apatowista tuli sittemmin menestyksekkäitä ohjaajia, jotka tunnetaan mm. komediahiteistä ”Bridesmaids” sekä ”Paksuna”. Myös monet näyttelijöistä, kuten James Franco ja Seth Rogen, saivat sarjasta lähtölaukauksen uralleen.

Vuonna 2007 Freaks and Geeks valittiin Time-lehden äänestyksessä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen parhaista sarjoista sijalle kolme. TV Guide -lehti puolestaan sijoitti sen ”TV-sarjat jotka lopetettiin liian aikaisin”-listansa kärkisijalle.

Kun katsoin sarjaa uudelleen, tuntui kuin olisin tavannut joukon vanhoja ystäviä. Harmittelin sitä, ettemme saaneet kuin oikeastaan tutustua heihin, kun sarja jo lopetettiin. Pohdin, mitä Lindsaystä, Samista ja heidän ystävistään olisi tullut, jos he olisivat todellisia henkilöitä. Samia, Billia ja Nealia olisi todennäköisesti odottanut menestyksekäs ura ja hyvä sosiaalinen elämä. Vaikka he eivät olleet high schoolissa juurikaan tyttöjen suosiossa, heidän charminsa olisi varmasti tunnustettu aikuisena. Lindsay olisi todennäköisesti irtaantunut porukastaan ja mennyt opiskelemaan. Hän olisi halunnut muuttaa maailmaa. Kenties ryhtynyt poliitiikkaan tai muuten työskennellyt yhteisten asioiden puolesta. Nick olisi saattanut päätyä opiskelemaan isänsä painostuksesta. Daniel ja Kim työskentelisivät pienipalkkaisissa töissä ja asuisivat kehnolla alueella. Loppujen lopuksi en ehkä haluaisikaan tietää. On lohdullista, että vaikka itse muuttuu, näiden ystävien nuoruuden optimismi ei katoa.