Nörttitytöt

Tässä seksiä mielikuvissa ja kokemuksissa käsittelevän artikkelin toisessa osassa käydään läpi muun muassa miten seksi mielletään osaksi parisuhdetta, sukupuolirooleja ja pornoa. (Osa 1.)

Mikä lasketaan seksiksi?

Ihokin on tärkeä elin seksissä. Kuva: Xi (CC BY-NC-ND 2.0)

Ihokin on tärkeä elin seksissä. Kuva: Xi (CC BY-NC-ND 2.0)

Kulttuureissa, joissa seksiä pidetään jotenkin erityisenä asiana, jossa on tärkeää ”säilyttää neitsyytensä” tai olla ”kokenut”, voi tuottaa päänvaivaa se, mikä lasketaan seksiksi – ja mitä ei. Julkisessa keskustelussa seksi tarkoittaa usein yhdyntää, jolloin rajataan pois paljon kokemuksia.

Käytännön arkikielessä seksi tarkoittaa minulle yhdyntää eli kun puhun “sekstaamisesta” niin puhe on penetraatiosta ja sukupuolielimillä leikkimisestä tavoitteena orgasmi.”

En rehellisesti osaa vetää rajaa, mikä on seksiä ja mikä jotain muuta. Tavallaan seksiin liittyy kaikki mahdollinen läheisyys, silittelyt ja pussailut. Toisaalta taas en koe harrastaneeni seksiä, mikäli homma on pysynyt vain tuossa pussailuasteella. Ja toisaalta pelkkä yhdyntä ilman kunnon pussailua ja sitä kaikkea muuta ei erityisemmin sytytä. Ehkä seksi on ennemminkin mielentila. Että haluaa yhdessä toisen ihmisen kanssa kiihottua ja saada orgasmin/orgasmeja, ja siinä tilanteessa tekniikalla ei niin ole väliä.”

Kun mietin, mitä seksi on tai seksuaalisuus parisuhteessa, niin itse lasken siihen kaiken flirttailun ja ihan vaan läheisyyden kun on toisen kainalossa. Tuntuu jotenkin tyhmältä, että kun lehdet uutisoivat esim. kuinka usein ihmiset saavat parisuhteessa, seksin määrä lasketaan aina yhdynnöissä. Se ei todellakaan ole mikään mittari sille, kuinka läheisiä jossain parisuhteessa ollaan, saati kuinka hyvin henkilö kokee seksuaaliset tarpeensa tyydytetyiksi.”

Minusta on aina ollut vähän outoa, että ”seksiksi” mielletään vain partnerin kanssa harjoitettu seksi. Itse koen, että masturboiminen on ihan yhtä paljon seksiä kuin partnerin kanssa harrastettu seksikin – itsekseen harjoitettu seksi voi usein olla jopa intensiivisempää ja tyydyttävämpää kuin partnerin kanssa harrastettu.”

Sanotaankohan missään yhteydessä, että seksi voisi olla pelkkää hyväilyä? Aikuisille arvotetaan aina yhdyntää. Yhdyntä on normatiivinen mielikuva seksistä. Toisaalta naisten välisessä seksissä saatetaan karttaa kaikkea penetraatiota. On niitä, joiden mielestä oikeaa lesboa ei voida penetroida, tai oikea lesbo ei saa tykätä penetraatiosta. Jos käytetään dildoa, niin joidenkin ihmisten mielestä pitäisi saman tien olla miehen kanssa.”

Seksin pelkistäminen pelkäksi (peniksellä) tökkimiseksi erinäisiin reikiin on niin masentava ajatus! Mistä tykkään slashissa on se, että osapuolten pitää neuvotella, mitä kumpikin haluaa, ja osia voi vaihdella lennossa ilman pohjalla olevaa virettä, että toinen toteuttaisi sukupuolelleen “väärää” tai epätavanomaista roolia.”

Biseksuaalina hämmennän ihmisiä toistuvasti selittämällä, että mielestäni seksi miehen ja naisen kanssa ei ole niin kovin erilaista. Koen erot lähinnä teknisiksi detaljeiksi. Määrittelen seksiksi esimerkiksi aviomieheni kanssa myös sen, jos hän esimerkiksi ”vain” sormettaa minua tai nuolee tai penetroi välinein tai jos minä itse ”vain” otan häneltä suihin tms. Olisi omituista olla pitämättä esimerkiksi sormetusta miehen kanssa ”täytenä” seksinä, kun lesboseksi taas ei välttämättä mitään muuta olekaan.”

Seksistä kieltäytyminen ja seksin määrittely asiaksi, joka ei ole itselle tärkeä, olivat vaativia kokemuksia – sekä omasta halusta että sairauden aiheuttaman haluttomuuden seurauksena.

Meillä meni jokunen vuosi sitten pahasti solmuun seksin suhteen. Tuntui, että en uskaltanut edes koskea mieheen kun se heti tulkitsi, että olen kutsumassa seksiin, mikä aiheutti paljon väärinkäsityksiä ja mielipahaa molemmin puolin ja koko parisuhde alkoi ottaa osumaa siitä. Tein lopulta niin, että sanoin suoraan miehelle, että nyt loppui yhdyntä kokonaan tässä perheessä, että en tiedä milloin seuraavan kerran tässä taloudessa harrastetaan seksiä, mutta nyt loppui! Se oli aika pelottavaa, koska juuri yhdynnälle annetaan niin paljon arvoa mediassa ja kun tuntui, että minuakin painostettiin koko ajan yhdyntään, mitä en siis halunnut. Meni siinä aikansa, mutta mielestäni parisuhteemme on parantunut sen jälkeen huomattavasti ja olemme läheisempiä ja luonnollisempia kuin ennen “seksilakkoa”. Oli kivaa, kun pystyi vaan katsomaan TV:tä kainalossa ja antamaan pusun ja halaamaan ilman, että heti olisi pitänyt alkaa paneskelemaan. Ja kun tauon jälkeen harrastimme yhdyntää, sekin meni paljon paremmin, kun ei ollut mitään ihme paineita.”

Olen käynyt vakavan masennuksen vuoksi terapiassa useamman vuoden ajan ja jostain syystä psykiatrien mielestä näköjään terveeseen parisuhteeseen pitää kuulua seksiä tai “muuten te olette kuin sisko ja sen veli”. Mutta miksi? Jos me rakastamme toisiamme ja meidän on hyvä olla yhdessä ja olemme muuten ihan täydellisesti yhteiselossa niin miksi siihen on pakko lisätä seksiä? Entäs me, joille seksi ei vaan ole tärkeää? Nähtävästi meissä on siis jotain vikaa? (Ei ole!)”

Olen kokenut sairauden takia haluttomuutta. Seksin harrastaminen oli tosi hankalaa. Aloin myös emotionaalisesti syödä. Kun on tosi kipeä, seksi on viimeinen asia mitä ajattelee, ja sitten pitäisi vielä se kumppani jaksaa huomioida. Ei huvittanut edes yrittää.”

Tuttua ja arkista

Monen kohdalla parisuhde, toisen ihmisen tuttuus ja luottamus tähän ovat oleellisen tärkeitä osia seksin harrastamisessa. Useille vastaajille seksi oli niin intiimiä, että sitä voi harrastaa vain hyvin läheisen ihmisen kanssa. Läheisyys merkitsi rentoutumista ja sitä kautta mahdollisuutta kiihottua ja nauttia.

Pieni jännitys on ok ja se usein lisää kiihottumista, mutta senkin pitää olla turvallista jännitystä. Minun pitää voida luottaa siihen, että jos haluan lopettaa, toinen lopettaa eikä ota siitä nokkiinsa.”

Seksi liittyy omalla kohdallani hyvin vahvasti parisuhteeseen. Kokemuksesta tiedän, etten pidä seksistä suhteen ulkopuolella, enkä myöskään haluaisi suhdetta, jossa ei ole seksiä.”

Seksi paranee vanhetessaan. Ensimmäinen kerta toisen kanssa voi olla ihan huonoa, mutta ei välttämättä jatkossa. Varsinkin jos eka kerta jännittää, se on huonoa.”

Nykyisessä parisuhteessani minun ei tarvitse esittää parempaa kuin olen tai toteuttaa kenenkään toisen ihanteita, eli voin olla rennosti oma itseni. Tämä toki vaikuttaa myös seksiin, lähinnä siten, että olen varma vartalostani ja viehätysvoimastani. Tunnen oloni kauniiksi ja seksikkääksi, joten aloitteen tekeminen rakasteluun on huomattavasti helpompaa kuin nuorempana. Osaan myös nauttia ja ottaa vastuuta paitsi toisen myös omasta nautinnostani, antaa palautetta, pyytää asioita ja tehdä ehdotuksia. Toisin kuin aiemmin, en ole enää vain seksin kohde vaan aktiivinen toimija.”

Luottamuksen tärkeys seksissä liitettiin usein siihen, että uskaltaa puhua siitä, mistä pitää.

Ihan oikeasti pitää pystyä puhumaan. Ei vain sanomaan ”tuo oli tosi hyvä”, vaan myös mistä ei tykännyt ja mitä ei halua enää kokeilla. Tutun ihmisen kanssa uskaltaa sanoa ja on muutenkin hyvä olla siinä: on luottamusta, ei tarvi olla peloissaan tai jännittää.”

Itsehän sitä koskettaa itseään täydellisesti. Miksi siis hakea hampurilainen kiskalta, kun kotona on sisäfilettä tarjolla? Partnerille pitää kertoa, mistä tykkää. Saa ohjata ja sanoa ”ei siitä, tuo ei tunnu miltään”. Hampurilaisesta pitää kouluttaa sisäfile. Muuten ei ole järkeä olla parisuhteessa, jos arvostaa hyvää seksiä.”

Parasta suhteessa on luottamus. Kumppani on aina minun puolellani. Ei tarvitse miettiä, sanoinko jotain typerästi: hän kyllä kysyy, jos ei ymmärtänyt. Nykyään ihmisillä on sellainen virheellinen käsitys, ettei tarvita ketään eikä mitään. Voi olla useita lyhyitä suhteita, ihmisiä ja kumppaneita voi vaihtaa.”

Tutun ihmisen kanssa seksistä tuli myös arkipäiväistä. Arkinen seksi tuntui olevan ristiriidassa monien mielikuvien kanssa, mutta käytännössä sitä ei suinkaan koettu pahaksi asiaksi.

Kuva: Suvi Marttila

Yhteys on tärkeä. Kuva: Suvi Marttila

Arkisuudestaan ja yllätyksettömyydestään huolimatta seksi on hyvää ja sitä on tarpeeksi, ja mieheni on samaa mieltä. Miksi korjata jotain, mikä toimii?”

Oma seksin harrastaminen tuntuu nykyään aika arkiselta. Siinä on enemmän kyse vuorovaikutuksesta, että siinä on toinen ihminen. Se on sosiaalisesti relevanttia. Eli tärkeää sekä ihmissuhteelle että sille, kuka itse on ihmisenä. Kaikenlainen seksi ei vain itselle sovi, tai siihen tiettyyn suhteeseen.”

Olen miettinyt, voiko oikeasti olla olemassa sellaista voimallista halua, mitä on kirjallisuudessa. Esimerkiksi Harlekiineissa ja fanfictionissa seksi perustuu täysin mystiikalle, ihmisten väliselle etäisyydelle, josta vetovoima niissä tarinoissa sitten syntyy. Oikeassa elämässä mystiikkaa ei ole, paitsi ehkä jos harrastaa pelkkiä yhden illan juttuja: toinen ihminen on inhimillinen ja voi vaikka piereskellä avoimesti. Voimallisen halun puuttumisesta tulee epävarma olo: “Tuntuuko minusta oikeanlaiselta? Tämä on mukavaa ja on kiva olla tämän ihmisen kanssa, mutta pitäisikö tämän olla jotenkin erilaista?” Oikeasti ollaan paljon rennompia, voidaan nauraa, voi sanoa sängyssä “Tuo oli kyllä paskaa.” Eihän Bella voisi ikinä sanoa niin Twilightissa Edwardille.”

Tutun ihmisen kanssa saattoi kokea myös jotain taianomaista.

Ainakin sellainen taianomainen hetki ylipäätään voisi tapahtua vain silloin, kun tuntisin, että minulla ja toisella ihmisellä on yhteys. Se yhteys syntyy siitä, että tunnemme toisemme, välitämme toisistamme ja pidämme toisistamme suurella intensiteetillä. Se on eri asia kuin pelkkä kiihottuminen alapäässä. Se on osaksi henkistä kiihottumista, mutta osaksi sellainen fiilis, että meillä on yhteys; että mitä meidän välillä on, on tärkeää, olemme toisillemme tärkeitä, muu maailma “katoaa”. Se on jotain eeppistä, suurempaa kuin elämä. En tunne sitä joka kerta kun harrastan seksiä, vaan se on asia, jota lähinnä olen kokenut ilman seksiä. Se on ehkä enemmän sellainen tunne, joka edeltäisi seksiä, tai sitten se voisi alkaa ennen seksiä ja jatkua seksin aikana.”

Kokeneisuuden ristiriidat

Mediassa seksi esitetään usein suorituksena, jossa toiset ovat hyviä ja toiset eivät.

On sellainen ”tarina”, että tulee tietää, mistä toinen tykkää, ja jotenkin maagisesti seksi vain tapahtuu. Että tulee James Bond ja viettelee naisen ja saa tämän tuntemaan olonsa hekumalliseksi tuosta vaan. Niillä naisilla oli varmaan oikeasti ihan hirveää ja he vain teeskentelivät!”

Monesti on sellainen käsitys, että seksi on mekaaninen asia, jonka joko osaa tai ei. Oikeasti seksi on dynaamista, eli uuden partnerin kanssa aina erilaista. Se pitää opetella tekemään uuden ihmisen kanssa aina uudelleen. Ei se ole mikään pyörällä ajaminen, että otetaan pyörä ja lähdetään ajelemaan.”

Varsinkin alle 20-vuotiaana monet olivat kokeneet paineita harrastaa seksiä ja olla ”kokenut”. Useissa vastauksissa todettiin ja miltei pahoiteltiin, että he olivat alkaneet harrastaa seksiä vasta yli 20-vuotiaana. Myös toisenlaisia kokemuksia oli: toive kokeilla seksiä uteliaisuudesta ja halusta ympäristön paineen sijaan.

Muistan, että minulla oli kova polte päästä harrastamaan seksiä. Olin jo 14-vuotiaana jotenkin ihan pistoksissa siitä, että minulla ei ollut partneriseksikokemuksia, ja sitten 15-16-vuotiaana rynnistin erilaisten kokemusten mereen ehkä vähän turhankin rajusti. Toisaalta en sinänsä kadu mitään, en esimerkiksi koe aloittaneeni seksiä liian aikaisin tai harrastaneeni sitä liian holtittomasti, vaikka minulla onkin ollut alaikäisenä esimerkiksi useampia yhden illan suhteita. Monet niistäkin olivat ihan mielenkiintoisia ja hyviä kokemuksia, ja jotenkin koen, että minun ”piti saada” kokea ne.”

Monella oli median luomia mielikuvia siitä, että seksiä harrastetaan paljon vieraiden, vasta tavattujen ihmisten kanssa. Omalla kohdalla sellainen toiminta saattoi kuitenkin tuntua ristiriitaiselta.

Yhden yön suhteita yritin pari kertaa, mutta niistä ei tullut mitään. Joko mies “ei toiminut” tai sitten itsellä iski paniikki ja piti lyödä jarrut pohjaan. Onneksi tajusin hyvin nopeasti, ettei minun tarvitse yrittää tehdä mitään sellaista, mistä en pidä tai mikä sotii persoonallisuuttani vastaan.”

Kaikista varmaan tuntui teininä, että “kaikki” harrastavat seksiä monen kumppanin kanssa ja pian. Itselleni seksi tuntui niin intiimiltä asialta ja olin niin kuoressani, etten ole tehnyt niin. Osasin olla, vaikka oli paineita. Mutta nykyään on helppoa sanoa, että olin silloin järkevä: silloin ei ollut kovin helppoa hyväksyä, että olin vetäytyvä. Se oli kipukohta nuorena. En nykyäänkään haluaisi harrastaa seksiä ihmisen kanssa, jonka olen vasta tavannut ja johon ei ole tunnesidettä. Käytännössä ihmiset kai harrastavat seksiä vieraiden kanssa lähinnä tolkuttomassa humalassa.”

Nykyään minusta tuntuu, etten pystyisi alkamaan alusta ja harrastamaan seksiä jonkun muun kuin puolison kanssa. Opettelemaan toista ihmistä ja paljastamaan epätäydellisyyksiäni.”

Kaikkea ei tarvitse kokeilla

Seksistä puhutaan ja kirjoitetaan ja seksiä näytetään vapautuneesti mediassa. Siitä saattaa tulla sellainen olo, että ihmisetkin ovat tai heidän pitäisi olla vapautuneita: tehdä ja kokeilla kaikkea. Siksi kysyin myös siitä, mitä vastaajat eivät halua tehdä.

En suostu tuntemaan oloani epäonnistuneeksi tai vajaaksi vain siksi, että satun nauttimaan siitä ihan perinteisestä vaniljaheteroseksistä ilman sen kummempia mausteita.”

Olen saanut sellaisen kuvan mediasta, että pitäisi olla seksin suhteen todella innovatiivinen ja keksiä jotain uutta koko ajan. Mikä varmaan olisikin ihan hyvä, jos olisi voimia sellaiseen. Naistenlehdistä saa kuvan, että jos ei ole vähintään yhtä dildoa kaapissa, niin on tosi urautunut seksielämässään.”

Koko ajan pitäisi keksiä uusia asentoja ja kokeilla kaikkea uutta, ettei rakastelu vain käy tylsäksi ja arkiseksi. Anaalia ilmeisesti harrastavat ja haluavat kaikki, ja bdsm ja fetisismi ovat muodissa. Jos ei saa vähintään kolmea orgasmia per yhdyntä, kumpikin on epäonnistunut. Ja siis seksihän on yhtä kuin yhden miehen ja yhden naisen välinen yhdyntä. Ja kaikesta pitäisi puhua avoimesti ja häpeilemättä. Ei kiitos. Se, mitä makuuhuoneessani tapahtuu, ei kuulu kenellekään muulle kuin asianomaisille.”

Monet kokivat, että anaaliseksi ja bdsm ovat olleet paljon pinnalla viime aikoina, ja todennäköisesti juuri siksi ne mainittiin usein myös asioina, joita ei haluttu kokeilla tai jotka eivät olleet lainkaan kiinnostavia.

Jossain lehdessä oli juttu anaaliseksistä otsikolla ”Kaikillahan se on mielessä”, ja niiden kyselyssä suurin osa lukijoista oli harrastanut anaaliseksiä. Samoin voi ajatella ”Kaikillahan nyt on piiskoja”, tai muuta. Ei ole kaikilla!”

Anaaliseksi ei vetoa minuun edes ajatuksena. En pidä siitä, jos seksissä kumppani vaikka vahingossa koskee sinne.”

Ilmeisesti joidenkin ihmisten mielestä cunnilingus on ehdottoman olennaista lesboille, ja pidetään surullisena, jos on vaikka lyhyt kieli. Itse en ole siihen viehtynyt eikä se siten ole osa omaa seksielämääni.”

Seksissä on tietysti tärkeää sen lisäksi, mitä tehdään, kenen kanssa tehdään.

Ryhmäseksistä esimerkiksi en ole kiinnostunut. Ylipäätään en haluaisi harrastaa seksiä ihmisen kanssa, jota en tuntisi. Minulle seksissä on kuitenkin kysymys ihmisten välisestä kontaktista. Voihan sitäkin tietysti olla ihan vasta tutustumansa ihmisen kanssa… mutta minun tapauksessani ei.”

Monet toistivat ajatuksen, että on hyvä ja oikein kieltäytyä asioista, joita ei halua tehdä, ja toisaalta hyvä ja oikein tehdä niitä asioita, joita haluaa kokeilla, kunhan kaikki osallistujat ovat mukana omasta halustaan.

Lelumyytti ja taistelu asenteita vastaan

Aikuisten leluja. Kuva: Tasayu Tasnaphun (CC BY-NC-ND 2.0)

Aikuisten leluja. Kuva: Tasayu Tasnaphun (CC BY-NC-ND 2.0)

Joistakin seksiin liittyvistä asioista tehdään mediassa usein erikoisia ja tuomittaviakin.

Jotkut kauhistelevat ”Sukellus S&M:n maailmaan” -dokkarit. Huoh. Aika moni oikeasti kyllä harrastaa vaikka nyt S&M:ää. Sama vanhempien ihmisten seksielämästä kertovissa jutuissa. Monet on niin sellaisia HYI YÄK -henkisiä, että ärsyttää.”

Joissain jutuissa on tietty stigma. Sanotaan, että jos joku katsoo vaikka jotain piirrettyä ponipornoa, niin sitä pidetään ihan sairaana pedofiilinä heti. Niin kauan, kuin siinä ei oikeasti satuteta ketään, niin minulle se on ihan fine. Ne ovat kuitenkin vain fantasioita. Itse pidän pornossa yleisesti ottaen hyvin eri jutuista kuin pidän oikeasti sitten seksissä.”

Yleisen paheksunnan kohteiksi voi nousta samoja asioita, joita toisaalla markkinoidaan kokeilunhaluisille, trendikkäille ihmisille.

Seksileluista oli jossain netin keskustelupalstalla, että se on höpötystä, että ihmiset ovat menneet jotenkin yli rajojensa ja pitäisi olla tyytyväinen ihan tavalliseen seksiin. Heille teki mieli sanoa, että on se ihan tavallista lelujen kanssakin. Leluista on samanlaisia myyttejä kuin masturboinnistakin: että siihen jää koukkuun, ei voi hillitä itseään. Mutta eihän vibraattori yksin mitään tee, se mitä sillä tekee ja kuka tekee on tärkeää.”

Siitä riippuen, ketä kuuntelee ja millaista mediaa seuraa, voi tuntea paineita suostua esimerkiksi anaaliseksiin tai tuntea itsensä huonoksi, koska on nimenomaan kiinnostunut siitä. Onkin rohkeaa pohtia, mitä itse haluaa, ja määritellä rajat, missä määrin voisi sitä kokeilla.

Käytän jotain leluja seksissä joka kerta. Muuten en saa tarpeeksi stimulaatiota.”

Olen lukenut fanfictiota myös ihan aikuisella iällä, ja se on erotiikkaa, joka toimii parhaiten edelleen hyvin graafisena, likaisena ja rajunakin. Tykkään kink-tyylisistä jutuista eniten, en mistään romanttisesta hötöstä.”

Aloitin seksin harrastamisen S/M-leikeillä ja pidin muka siitä, että minulle puhuttiin rumia. Oikeasti tein sitä siksi, että halusin satuttaa itseäni ja vihasin itseäni niin paljon enkä pitänyt itseäni minkään arvoisena. Jotenkin luulin, että niin kuului toimia.”

Useat vastaajat kokivat BDSM:n eli esimerkiksi sitomisen, valtasuhteilla leikittelyn ja kivun tuntemisen kiehtovaksi seksin aikana.

Nyt anaaliseksin jälkeiseksi trendiksi, mitä jokaisen kokeilevan ihmisen on testattava, on tainnut nousta bdsm. Minua oikeasti vähän pelottaa, mitä ihmiset, joiden näkemys siitä on jotain 50 Shades of Gray -tasoa, tekevät makuuhuoneissaan. Jotenkin sen kirjan luoma kuva on liki vastenmielinen ja manipuloiva. En ole itse kokeillut oikeastaan mitään s/m-juttuja, mutta ehkä voisin kokeilla jotain D/s-juttua, ilman satuttamisia tai mistress-hokemisia. En näe itseäni mitenkään dominanttina henkilönä, mutta kieltämättä pidän jonkinasteisesta vallan tunteesta.”

Bdsm on aina kiinnostanut minua fantasioissa, mutta en tiennyt pitäväni siitä käytännössä, ennen kuin kokeilin. Kuvittelin etäisesti, että jos joskus sitä tekisin, olisin alistuva osapuoli. Tositilanteessa kuitenkin huomasin tuntevani vetoa dominointiin. Pidän tilanteen hallitsemisesta, kivun tuottamisesta, ilkeästä vallankäytöstä… se tuntuu luontevalta ja minulle omalta jutulta.”

Oivalsin jo hyvin nuorena, että bdsm on minun juttuni – törmäsin termiin joskus muistaakseni 14-vuotiaana. Luin samoihin aikoihin O:n tarinan, jota pidin ihan hurjan kiihottavana. Olen aina, jo ihan lapsena, yhdistänyt sopivan kivun tunteen nautintoon ja myös valtasuhteet ovat kiehtoneet minua aina. Submissiivisuus, alistuminen, oman minän rajojen katoaminen ja täydellinen antautuminen ovat aina kiihottaneet minua. Niin vain on. Tajusin siis jo varsin varhaisessa vaiheessa olevani sillä tavalla “outo”.”

Oma bdsm-taipumus voi herättää kysymyksiä siitä, onko se normaalia.

Koin sen jotenkin niin intiimiksi asiaksi, ehkä vähän hämmentäväksikin jutuksi. Saatoin pyytää seksipartnereitani esimerkiksi tukistamaan, kuristamaan, puremaan tai sitomaan minua, mutta en halunnut keskustella asiasta pitkään aikaan. Ehkä se hämmensi minua itseäni liikaa, en osannut selittää.”

Olen miettinyt, miksi olen tällainen, miksi fantasiani ovat joskus niin synkkiä, miksi nautin kivusta, miksi “tavallinen” hellä seksi ei useinkaan oikein tunnu minusta miltään ja miksi en voisi olla normaali. En osaa vastata näihin kysymyksiin kunnolla edelleenkään, mutta en enää jaksa vaivata niillä päätäni. Minä nyt vain olen tällainen. Onneksi nykyinen puolisoni ei myöskään tee asiasta ongelmaa vaan luottaa siihen, että tiedän itse, mistä pidän ja mikä on minulle hyväksi, ja on valmis tuottamaan minulle nautintoa niillä keinoin, jotka minuun tepsivät.”

Kohuttujenkaan asioiden ei silti tarvitse tuntua itsestä hurjalta.

Esimerkiksi suihinottoja, anaaliseksiä ja fistausta olen harrastanut oikeastaan ihan siitä asti, kun ylipäätään olen harrastanut seksiä partnerien kanssa. En ole osannut pitää niitä mitenkään outoina juttuina, olen kai aina lähtenyt siitä, että kaikki mikä tuntuu hyvältä on jees. Vasta joskus vanhempana minulle ylipäätään selvisi, että esim. anaaliseksi on joku “iso juttu” ja kauhean kinkyä joidenkin, ehkä monienkin, mielestä. Myöskään seksiasentoihin en ole ikinä tajunnut suhtautua niin, että joku asento olisi jotenkin toista pervompi. Sain esimerkiksi vasta jokin aika sitten tietää, että joidenkin naisten mielestä miehen “kasvoilla istuminen” suihinoton yhteydessä on jotenkin superrivoa. Minusta se on aina ollut ihan perusseksikirjoa. Olen tehnyt niin ensimmäisiä kertoja jossain naissuhteessa.”

Tietynlaisessa ilmapiirissä voi vaatia rohkeutta ja tahtoa hyväksyä itsensä ihmisenä, joka ei halua tehdä mitään kovin erikoista tai rajuna pidettyä.

Haluaisin sanoa olevani todella avoin ja kokeilunhaluinen, mutta todellisuudessa sitä tuttua ja turvallista vaniljaseksiä tulee harrastettua kaikista eniten. Välillä mukana on jotain leluja, silmäsidettä tai pehmustettuja käsirautoja, mutta harvemmin, ja nekin mausteet ovat oikeastaan aika kesyjä. Enemmänkin leluissa ja viettelyvaatteissa kiehtoo ajatus siitä, että niitä on mahdollista ottaa mukaan, jos haluaa. Eräs tuttu seksikaupan pitäjä on sanonut, että seksi on aikuisten leikkiä. Tuo lause kuvaa aika hyvin nykyistä suhtautumistani seksiin. Sängyssä pitää voida nauraa ja höpöttää.”

Sukupuoliroolit

Sukupuoliroolit puhuttavat usein seksin yhteydessä. Heteronormatiivisessa yhteiskunnassamme saatetaan perustella, että naisten ja miesten kuuluu olla erilaisia, koska “sukupuolten välinen vetovoima” perustuu erilaisuuteen. Tällaiseen ajattelumalliin sisältyy sukupuoli-ihanteita naisellisista naisista ja miehekkäistä miehistä. Malli sulkee ulkopuolelle muunlaiset sukupuolen ilmenemismuodot ja muiden kuin yhden naisen ja yhden miehen välillä tapahtuvan seksuaalisen kanssakäymisen. Stereotypia ei myöskään tue monia naisen ja miehen muodostamia pareja, esimerkiksi silloin, jos suhteen osapuolet eivät pidä toisiaan vieraina ja käsittämättömän erilaisina.

Se on oikeastaan konservatiivinen ajattelumalli, joka perustuu sukupuolten välisille eroille ja johon kuuluu pelko, että jos miehet ja naiset ovat liian samanlaisia ja tuntevat toisensa liian hyvin, vetovoima sukupuolten välillä häviää.”

Vanhoissa käsityksissä miehillä ja naisilla on ristiriitaiset tavoitteet. Miehet haluavat vain seksiä, naiset vain halailua – naiset “antavat” ja miehet “saavat” – miehet ja naiset eristetään toisistaan erilaisilla rooleilla. Ihmiset pidetään yksinäisinä. Tästä oli jokin aika sitten artikkelikin, että sukupuolten välisen sodan ylläpito saa huomion kääntymään pois yhteiskunnasta ja ristiriidoista ihmisen ja yhteiskunnan välillä.”

Hellyyttä jakamassa. Kuva: Suvi Marttila

Hellyyttä jakamassa. Kuva: Suvi Marttila

Sukupuolirooleilla on siis laajempiakin poliittisia ulottuvuuksia kuin se, miten yksittäisiä ihmisiä kohdellaan heidän lähiympäristössään.

Sukupuolirooleihin sidottuja uskomuksia, jotka liittyivät seksiin, mainittiin huomattava määrä. Virheellisiksi osoittautuneisiin stereotypioihin miehistä ja naisista luettiin esimerkiksi, että miehet haluavat seksiä enemmän ja useammin kuin naiset, naiset haluavat enemmän hellyyttä ja yhdistävät seksin tiukemmin rakkauteen, jopa että miehet ovat robotteja, jotka eivät ajattele eivätkä tunne kuten naiset. ”Nainen saattaa ajatella seksin jälkeen: “Mitä tuo ajattelee, kun tein noin?” Mutta mies voi miettiä ihan samaa.”

Ahtaat sukupuoliroolit rajoittavat ihmisten käyttäytymistä ja tunteiden ilmaisua. “Miehen hellyydentarve on iso tabu. Mies voi sanoa “Haluaisin paljon yhden illan juttuja” tai “Haluaisinpa seksiä” mutta ei että haluaisi läheisyyttä.” Monet vastaajat olivat kokeneet stereotypiat omissa suhteissaan paitsi virheellisiksi, myös itsensä hyväksymisen kannalta haitallisiksi.

En koe koskaan olleeni erityisen hitaasti lämpiävä – ennemminkin toisin päin niin, että olen joutunut opettelemaan jonkinmoista kärsivällisyyttä ja esilämmittelyn taitoa suhteessa miehiin.”

Itse olen aina ollut aika orgasmiherkkä – ja jopa niin päin, että minun on ollut helpompi saada orgasmi nimenomaan yhdynnässä/yhdessä harrastetussa seksissä kuin masturboiden. Luulen sen johtuvan siitä, että yhdessä harrastettu seksi on minusta jotenkin kokonaisvaltaisempaa.”

Mietin, olenko jotenkin “sekaisin”, kun olen aina tykännyt rajummasta seksistä.”

Onko porno miesten juttu?

Eroottisista materiaaleista audiovisuaalinen porno koettiin pääasiassa tylsänä. Tähän vaikutti osaltaan se, että omiin mieltymyksiin suunnattua pornoa oli vaikeaa löytää.

Olen nähnyt aika vähän pornoa. Pornossa on jotain kiinnostavia kohtia, mutta ne on tosi lyhyitä ja sitten mennään ”pääasiaan”, joka on tylsää. Pornon seksi näyttää enimmäkseen, 99-prosenttisesti hyvin erilaiselta kuin oikea seksi.”

Seksi pornosta käsin tuntui tavattoman mekaaniselta suorittamiselta ja toimenpiteeltä, missä osapuolet ovat suurin piirtein ajatustenlukijoita, koska mitään ei tarvitse koskaan suunnitella tai sopia. Aika harvoin tavanomaisessa pornossa myöskään tuntuu olevan osallistujilla vilpittömän hauskaa. Kukaan ei naura.”

Toisaalta en pidä pornosta, koska suurin osa pornosta tuntuu olevan suorastaan naisvihamielistä sontaa. On vaikea uskoa, että edes näyttelijättärillä tietyissä filmeissä olisi yhtään kivaa. Lisäksi itse pidän kuvottavana sitä, että tuntuu, että kaikki pornofilmit loppuvat siihen, että miehet masturboivat ja laukeavat naisen naamalle. Koska tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka puhuvat kovaan ääneen pornon puolesta, niin ehkä tuolla jossain on naismyönteistäkin pornoa ja hyviä teoksia. Itse en koe pornoa niin tärkeäksi, että jaksaisin nähdä sitä vaivaa, että googlaisin asiasta.”

Porno on minusta todella tylsää ja ankeaa. 15 minuutin päästä mielenkiintoni lopahtaa. ATV ja MoonTV näyttivät takavuosina pornoa ja sitä tuli katsottua lähinnä naureskellen kavereiden kanssa. Silloin tuli myös seksiin liittyviä puheohjelmia, yhdessä oli Rakel Liekki ja siinä oli rempseä ote, pornoleffojen ja seksilelujen arvosteluja. Se tuntui freessiltä. Nykyään televisiossakin on rohkeampia seksikohtauksia, mutta ne ovat usein seksistisiä ja tylsiä. Niissä vain naisia näytetään alasti ja vaikka seksistä saatetaan puhua, kohtauksissa ei ole intiimiyttä. Hyvän dialogin kautta katsoja voisi päästä samastumaan enemmän. Kohtaukset voisivat olla mielikuvituksellisempia, nyt niissä ei ole mitään omaperäistä.”

Jotkut olivat löytäneet myös kiihottavaa pornoa.

Katson pornoa joskus kiihottuakseni, joskus kiihottuakseni lisää, joskus huvikseni. Satunnaisena huvina en näe siinä mitään vikaa, etenkin jos sattuu olemaan yhtä mielikuvitukseton tyyppi kuin minä. Mutta on tosi raskasta etsiä oikeanlaista pornoa, minä en ainakaan pysty katsomaan netin pornosivustoilta klippejä joiden kuvauksissa on vihamielistä kielenkäyttöä tai esiintyjiä kuvaillaan huoriksi. Pidän pornosta, jossa esiintyjillä on selvästi mukavaa tai jopa hauskaa. Saan kiksejä äänistä ja mikään ei kuulosta mukavammalta kuin että joku oikeasti nauttii tai saa oikean orgasmin kuvauksissa.”

Olen aktiivisesti etsinyt ja löytänyt pornoa, josta olen tykännyt paljon. Tykkään myös erilaisista pornoparodioista, vaikka ne ehkä usein ovat ennemminkin koomisia kuin kauhean kiihottavia. Välillä toki tulee vastaan myös juttuja, jotka eivät itseä oikein kiihota tai jotka ovat jopa vastenmielisiä. Minusta tuntuu kuitenkin, että mitä enemmän pornoa kuluttaa, sitä paremmin oppii löytämään ne jutut, joista tykkää ja välttämään jutut, joista ei tykkää.”

Huonoiksi koettujen puolien kuten naisvihamielisyyden lisäksi pornolla on myös paljon hyviä puolia.

Porno voi kiihottaa (kuinka ilmeistä ja kuinka usein seksivalistuksessa unohdetaan, että hyvän seksuaalisuuden pohja on löytää juttuja, jotka kiihottaa ja antaa itselleen lupa kiihottua niistä), olla opettavaista (itse olen ollut pornon äärellä toistuvasti “ai noinkin voi tehdä, siistiä!” -elämysten äärellä), olla voimauttavaa (esim. oikean lesbopornon näkeminen oli minusta nuorena hyvin voimauttavaa ja samoin on ollut esim. bondage-pornon kohdalla – kun näkee muiden tekevän ja nauttivan samoista jutuista, mistä itse fantasioi ja nauttii, niin vahvistaahan se sitä omaa “normauliuden” tunnetta. Itse samaistun pornossa myös vahvoihin ja aktiivisiin naishahmoihin. Joskus tuntuu, että niitä on ihan mainstream-porskeessakin 100% enemmän kuin mainstream-Hollywood-leffoissa) ja kaiken lisäksi porno voi olla hauskaa. ”

Porno on ihan ok, jos on hahmottanut sen, että pornolla on aika vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Ongelmana onkin, että nykyisin seksi tunnutaan näkevän vain pornona. Amatööriporno voisi olla tässä suhteessa vähän vaakakuppia tasoittava juttu, mutta silti, miten ihminen oppii ettei porno ole todellisuutta, jos ei koskaan yhdistä seksiä kuin pornoon (tai johonkin suorituskeskeiseen pimeässä huoneessa tapahtuvaan pariutumisrituaaliin)? Minusta tuntuu, että hc-porno on paljon helpompi jäykkien konventioidensa takia tunnistaa “valheelliseksi” kuin kaikki muu, jossa vihjaillaan seksin konventioilla näyttämättä kuitenkaan todellista kömpelyyttä ja toilailua.”

Itse olen tottunut rinnastamaan pornon olympiatason urheiluun (sillä erotuksella tosin, että seksistä kiinnostuneita on enemmän kuin urheilusta – ainakin näin olettaisin). Huippusuorituksia seurataan ja muistellaan silmäkulmat kiiltäen, mutta arkielämässä ketään ei ole pakotettu yrittämään juosta satasta kymmenessä sekunnissa. Tai näin asian pitäisi olla. Jos pornon näkee tavoiteltavana suorituksena, niin saa kyllä kokea karvaita pettymyksiä oikeassa elämässä.”

Porno miellettiin välillä enemmän miesten jutuksi, ja erityisesti miehen kanssa suhteessa olevalle se saattoi siis olla puolison harrastus. Eräälle nörtille oli jopa huomautettu, että miehen pornon katselu on kuin pettämistä.

Täytyy olla tosi epävarma, jos ajattelee, että puolison pornon katselu on pettämistä. Puolisolla saa olla omia asioita ja saa vaikka masturboida, vaikka ei siitä välttämättä tarvitse kertoa. Sen voin ymmärtää, että jotain naista pornoteollisuus sieppaa niin paljon, ettei halua puolison sitä katsovan.”

Ihmisten näyttelemää pornoa verrattiin animeen ja sarjakuvapornoon, jonka vaikutus koettiin erilaisena.

Mikä minua itseäni nimenomaan kiinnostaa on se henkinen puoli, psykologinen kokemus, tunne ja yhteys bdsm:ssä. Niissä pornopätkissä, joita netissä olen nähnyt liittyen bdsm:ään, aika harvassa on sellaista mitä hakisin. En tykkää pelkästä kivusta itsessään, ja siinä pornossa kun on oikeita ihmisiä, on jotenkin vaikeaa katsoa, kun ei kuitenkaan tiedä mitä niiden ihmisten oikeat kokemukset on niissä tilanteissa. Toisaalta minua ei kiinnosta sellainen “emme tunne toisiamme mutta harrastamme seksiä” -tyyli, minua nimenomaan kiinnostaa se kahden ihmisen yhteys. Sellainen porno ei vetoa minuun yhtään, mistä näkee, että näyttelijät “näyttelevät”, suorittavat ja välillä vaikkapa katsovat kameraan. Bdsm-yaoimangassa pääsi paljon paremmin sisälle hahmojen omiin kokemuksiin ja rajummatkaan temput eivät ehkä tuntuneet niin rajuilta, koska hahmot olivat kuitenkin fiktiivisiä. Lisäksi lukemassani bdsm-yaoimangassa tarinankerronta ei rajoittunut pelkästään seksikohtauksiin.”

Löysin jo yläasteikäisenä paljon sekä materiaalia, joka ällötti, että materiaalia joka kiihotti ja sitten sitä, joka teki molempia yhtä aikaa. Lukiossa tutustuin animepornoon ja siitä tykkäsin alusta lähtien. Piirretyssä pornossa mielestä nerokasta on, että se vapauttaa katsojan pohtimasta eettistä aspektia (ovatko kaikki osallistujat täysi-ikäisiä ja vapaaehtoisesti mukana) ja piirretyssä pornossa voi esittää myös sellaisia fantasioita, joiden esittäminen live-pornona olisi käytännössä mahdotonta (lonkeroporno, avaruusporno) tai epäeettistä (lapsiporno, rajut bdsm-jutut).”

Kirjoitettu eroottinen materiaali kuten fanfiction vetosi osaan vastaajista sekä lukijoina että kirjoittajina.

Fanifiktio oli pitkään minun ”pornoani”. Luin sitä lähinnä kiihottuakseni. Voisi sanoa, että se oli tärkeä osa seksielämääni. Saatoin lukea sitä monta tuntia päivässä ja kun en ollut lukemassa, ajattelin sitä.”

Olihan niistä omista idoleista ja fiktiivisistä hahmoista teininä myös seksuaalisia fantasioita. Kirjoitin jonkin verran fanifiktiota ja osa siitä oli tosi roisiakin, mikä on varmaan ihan normaalia asian käsittelyä tuon ikäisenä, kun ei vielä kunnollista kuvaa ole. Mieluummin noin, että on päiväunelmointia, kuin että olisi hyökännyt seksin maailmaan heti.”

Jälkisanat

Olen tässä artikkelissa pyrkinyt tuomaan yksittäisten ihmisten erilaisilla mielipiteillä ja kertomuksilla esille moninaisuutta suhteessa seksiin. Haastattelemani ihmiset kertoivat itselleen tärkeistä ja vaikeista asioista sekä sellaisista asioista, joista he eivät itse olleet juuri kuulleet mistään. Kiitos heille kaikille.

Useassa haastattelussa huomasin oudon ristiriidan. Meille tyrkytetään kaikenlaista ja suorastaan painostetaan kokeilemaan ja tekemään monenlaista, olemaan avomielisiä. Kuitenkin murehdimme, olemmeko normaaleja, kun pidämme niin oudoista jutuista – tai pidämme niin tavallisista jutuista. Tai meistä ei “tunnu oikealta”.

Tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen minusta tuntuu, että se, mikä tuntuu oudolta tai tavalliselta, riippuu hyvin paljon ihmisestä. Eikä normaalius ole yhtä tärkeää kuin se, että tuntee ja hyväksyy itsensä.