TalesOfXillia kansikuvaJulkaisija: Namco Bandai Games
Alustat: PS3
Ikäraja: 12
Genre: JRPG

Tales on Xillia on japanilaisen Namco Bandai Gamesin Tales-sarjan kolmastoista itsenäinen osa. Peli on julkaistu Japanissa jo syksyllä 2012, mutta Eurooppaan peli ilmestyi vasta 9. elokuuta 2013.

Seikkailu sijoittuu kuvitteelliseen maailmaan, jossa sekä henget että ihmiset elävät sulassa sovussa. Rauhan rikkoo kuitenkin (yllätys yllätys!) vallanhimoisten sotilaiden rakentama ÄIP (Älyttömän Iso Pyssy), joka imee energiaa niin hengistä kuin ihmisistäkin. Pelaaja voi alkudemon jälkeen valita pelattavakseen joko Millan, joka on henkijumala Maxwell söpöisen animelolitan ruumiissa, tai Juden, joka on heiveröinen lääketieteen opiskelija. Allekirjoittanut valitsi Millan, koska no, henkijumalat ja niin edelleen. JRPG:n perinteitä kunnioittaen seurueen mukaan liittyy myös muita hahmoja, jotka ovat mukana taisteluissa ja vievät juonta eteenpäin.

Pelin alku tuntuu jotenkin melko kömpelöltä eikä sellaisenaan oikein vakuuta jatkamaan pelaamista. Viholliset kuolevat yhdestä iskusta, ja ainoa palkinto pahisten kyykyttämisestä tuntuu olevan beast dung. Lukuisat, hieman pitkäveteiset välidemot tuntuvat venyttävän alkukähmyilyä entisestään. Peli kuitenkin paranee pelaamalla, ja heti kun pelaajalla on mahdollisuus poiketa pääjuonesta ja seikkailla pikkutehtävien ja vain seikkailun vuoksi, peli muuttuu kiinnostavammaksi.

Taistelu on pelissä melko helppoa ja ilahduttavan nopeaa. Satunnaisia mörköjä tulee vastaan kaiken aikaa, mutta niitä vetää käkättimeen alle minuutissa. Pahisten lähellä juokseminen aktivoi taisteluruudun, joka on muusta maailmasta erillinen. Erikoinen ratkaisu, sillä taistelut eivät ole vuoropohjaisia eivätkä kestä erityisen kauan. Rähinää voi tuunata yhdistämällä pelattavan hahmon voimat jonkun kumppanin kanssa, joka mahdollistaa yhteisiä, voimakkaampia hyökkäyksiä ja parantamista ja puolustamista. Taistelusta tuli jotenkin jännällä tavalla Tekken mieleen, ja etenkin taistelun päättymistä seuraavat flexit ja poset muistuttavat vanhaa kehnoa hupaisalla tavalla.

Vihollisten ja villipetojen kyykyttäminen palkitaan satunnaisella roinalla ja kokemuspisteillä. Kokemuspisteillä voi ostaa erilaisia taitoja, joita yhdistämällä ja kehittämällä hahmot saavat uusia, järeämpiä loitsuja. Kahden hengen pelaajatiimimme tyytyi ensimmäisellä pelikerralla toimimaan pelin omien suositusten mukaan, sillä erilaisiin kykyihin perehtyminen olisi syönyt melko paljon peliaikaa.

Vihollisilta muilutetut satunnaiset, kummalliselta kuulostavat tavarat eivät kuitenkaan ole täyttä kukkua, sillä niillä voi nostaa kauppiaiden tasoa. Lahjoittamalla ryönää ja tekemällä ostoksia kauppiaat saavat lisää kokemusta ja tarjoavat entistä laajemman valikoiman erilaisia vehkeitä puukoista rusetteihin. Periaatteessa alussa näitä esineitä voisi grindata niin paljon, että hahmot olisi mahdollista hukuttaa suffeliin. Helppo taistelu ei kuitenkaan motivoi moiseen.

Kaiken kaikkiaan peli maistuu ja näyttää japanilaiselta roolipeliltä. Se saisi kernaasti myös kuulostaa siltä, sillä heikohko englanninkielinen dubbaus rikkoo immersiota melko tehokkaasti. Eeppinen tarina kaipaa alkuperäiskieltä ja eeppistä musiikkia! Myös taistelun aikana katoava tekstitys jäi häiritsemään.

Tiivistelmä

+ ajoittain jopa henkeäsalpaavan kauniit taustagrafiikat
+ nopea ja suht simppeli taistelu opetettiin käytännössä kerralla, turha kädestä kiinni pitäminen loisti poissaolollaan
+ ihan mukava ja kohtuullisen kookas maailma jota tutkia

– heikkolaatuinen ja kökösti dubattu ääniraita
– kangerteleva alku
– melko pinnallisen oloiset ja stereotyyppiset hahmot

 Arvosana

Ihan söpö naapurin tyttö.

Ihan söpö naapurin tyttö.