Oli hienoa avata pelilaatikko ja haistella uuden paketin tuoksua. Odotin innolla Myrskyn sankareiden julkaisua, sillä minua kiinnosti vetää roolipeliä lähipiirissä oleville lapsille. Tämä olisi minulle ensimmäinen kerta pelinjohtajana perinteisessä pöytäroolipelissä. Larppeja olen järjestänyt useita ja pelannut yli vuosikymmenen, mutta pöytäroolipeleihin tutustuin vasta viitisen vuotta sitten. Olen pitkään halunnut vetää roolipeliä myös aikuisille, mutta kynnys on kohtuu suuri. En tunne mitään sääntöjärjestelmää kovin hyvin ja minua stressasi ajatus vetää peliä ihmisille jotka tuntevat sääntöjärjestelmän paremmin kuin minä. Halusin aloittaa pelinjohtamisen jostain kevyestä, mutta en tiennyt miten aloittaa.

Kun aloin tutustua Myrskyn sankareihin, suunnittelin vetäväni peliä lapsille, mutta lukiessani materiaalia innostuin ja päätin pistää pystyyn porukan kavereista, joille vetäisin peliä ensin. Kokosin muutaman kaverin ja sovimme pelipäivän. Kaikki pelaajat ovat larpanneet pitkään, kaksi pelaajista oli pelannut pöytäroolipelejä ennenkin ja kaksi pelaajista oli joskus kokeillut pöytäroolipelejä, mutta siitä oli aikaa.

Pohdin myös naisten asemaa maailmassa ja pelissä. Materiaalissa ei oltu otettu mitään kantaa sukupuolirooleihin, kaikille hahmoluokille oli nimiehdotuksia sekä miehille, että naisille ja esimerkkihahmoistakin löytyi molempia sukupuolia. Kuvituksessa eränkävija ja ritari olivat naisia, kun taas sikopaimen ja velho olivat miehiä. Jäin pohtimaan vain sitä, että mikähän hahmoluokka olisi sopiva lapselle, joka halusi pelata prinsessaa. Tämäkin onneksi selvisi myöhemmin sillä, että tyttö ihastui Niekkaan ja halusi pelata sellaista.

Pelaajat valitsivat mieleisiä hahmojaan listasta

Päätin heti alussa, että minä teen pelaajille hahmot, jotta pelin aloitus sujuisi nopeammin. Annoin kuitenkin pelaajille mahdollisuuden vaikuttaa hahmoonsa. Tein pienen lomakkeen, jonka perusteella katsoin mitä hahmoluokkaa pelaaja sopisi pelaamaan. Listasin pelikirjassa olleita esimerkkihahmoja jokaisesta hahmoluokasta ja annoin pelaajien valita hahmojen välillä, mikä hahmo kiehtoo eniten, mikä vähiten.

Myrskyn sankareiden pelinjohtajan kirja teki peliin valmistautumisen minulle helpoksi. Löysin kaiken tiedon mitä kaipasin ja ennen ensimmäistä peliä luotin siihen, että onnistun vetämään pelin kunnialla läpi. Koska meillä oli runsaasti aikaa pelata, valmistauduin vetämään sekä ensimmäisen että toisen jakson samalla pelikerralla. Ennen kuin olin vetänyt yhtäkään pelikertaa, pelimaailma ja sääntöjärjestelmän helppous saivat minut suunnittelemaan tästä jatkuvaa kampanjaa sen jälkeen, kun olemme pelanneet valmisseikkailun.

Kun pelin aika koitti, pelasimme samana iltana kaksi ensimmäistä jaksoa. Ensimmäisen jaksossa oli mukana yksi niekka, yksi aarni ja yksi eränkävijä. Toiseen jaksoon mukaan tuli myös yksi staalo. Olin lukenut etukäteen Myrskyn sankareiden Facebook ryhmästä, että enimmäisten jaksojen pelautukseen menee n. puolitoista tuntia per jakso. Arvio oli aika hyvä, sillä minulla ensikertalaisella pelinjohtajalla meni yhteensä kolme tuntia ensimmäisen kahden jakson pelautukseen. Alkuvalmisteluihin meni puolisen tunti. Ennen peliä pelaajat eivät tutustuneet Pelaajan kirjaan kokonaisuudessaan. Jokainen luki oman hahmoluokkansa kuvauksen ja kerroin oleelliset säännöt eli he voivat tehdä lähes mitä tahansa, kunhan kuvailevat minulle mitä tekevät. Tarvittaessa pyydän heitä heittämään noppaa ja lisäämään jonkin bonuksen, jonka jälkeen kerron onnistuiko hahmo yrityksessään vai ei. Tämän ohjeistuksen jälkeen aloitimme pelin.

Johanna Kantasen piirros staalo hahmostaan

Itse pelautus meni pelinjohtajan näkökulmasta kohtuullisen hyvin. Vaikken aluksi täysin pelimekaniikkaa ja sääntöjä muistanutkaan ja jouduin tarkistelemaan asioita pelin aikana, niin peli eteni joutuisasti. Ensimmäisen kahden taistelun jälkeen sekä minä, että pelaajat aloimme muistaa kuinka taistelu etenee ja tarkistelua oli vähemmän. Suurimmat ongelmat meinasivat ilmetä valmiiksi tehdyn juonenkaaren kanssa.

“Pidän kuinka sitä voi pelata rennosti huolehtimatta monimutkaisista säännöistä. Hyvän mielen peli.” – 32-vuotias kokenut roolipelaaja

Pelinjohtajan kirjassa oli muutami kohtia tyyliin “Kun pelaajat kysyvät asiasta” tai “Kun pelaajat tekevät näin..” Minun pelaajani eivät tehneetkään niin kuin kirjassa oletettiin ja oli välillä  haasteellista saada pelaajat kulkemaan oikeaan suuntaan. Toki, roolipeleissähän näin käy useasti, sehän siinä on mielestäni myös ideana. Myrskyn sankareiden Pelinjohtajan kirja kuitenkin valmistaa pelinjohtajaa pikkuhiljaa ottamaan juonen ja tarinan omiin käsiinsä.

Ensimmäinen jakso oli suunniteltu alusta loppuun, toiseen jaksoon suunnittelin yhden olion ja kun jaksot etenee, tulee pelinjohtajalle suunniteltavaksi enemmän ja enemmän tarinasta ja ympäristöstä. Kun alussa oli tarjolla puitteet ja yksityiskohtainen selitys ympäristöstä, hirviöistä, tarinan kulusta ja vuorosanat ei-pelaajahahmoille, lopussa pelinjohtajalle annetaan vain puitteet ja idea siitä mitä pelaajien tulee tehdä, jonka ympärille pelinjohtaja rakentaa pelin. Silloin ei olekaan niin oleellista, jos pelaajat päättävät mennä oikealle, eikä vasemmalle, kun pelinjohtaja voi helpommin muuttaa suunnitelmiaan matkan varrella.

Pyysin myös pelaajieni mielipiteitä pelimekaniikasta ja maailmasta ja mitä he haluaisivat tietää lisää.

Pelaajat kuvailivat pelimaailmaa sympaattiseksi ja arvostivat kuinka se oli sopivan lähellä mytologista muinaissuomea. Vielä ensimmäisen pelikerran jäljiltä maailma ei ollut kovin tuttu ja pelaajia jäikin kiinnostamaan mitä on maailmassa pelin ulkopuolella, millaisia tarinoita ja legendoita on ja mitä staaloille oikeasti tapahtui. He tykkäsivät pelimekaniikasta, niin ensikertalainen kuin kokeneempikin, järjestelmää pidettiin joustavana ja helposti muokattavissa tilanteesta riippuen.

Kaiken kaikkiaan totesimme, että Mike Pohjola on onnistunut projektissaan. Ensikertalainen pelinjohtajan onnistui vetämään ensimmäiset jaksot kunnialla läpi, stressaamatta liikoja ja ensikertalaiset pelaajat kokivat pelin helposti lähestyttävänä ja tarpeeksi yksinkertaisena. Meidän testiryhmämme keski-ikä oli ehkä 20 vuotta enemmän kuin pelin kohderyhmän, mutta siltikin se toimi mainiosti.

Pelin jälkeen sekä pelaajat, että pelinjohtajat olivat tyytyväisiä ja kaikilla oli vain yksi kysymys, milloin jatkamme tarinaa?

Viikkoa myöhemmin vedin Myrskyn sankareiden ensimmäisen jakson hieman erilaiselle yleisölle. Tällä kertaa pelaajina oli 9-vuotias tyttö, 11-vuotias poika ja aikuinen nainen. Kenelläkään pelaajista ei ollut minkäänlaista roolipelitaustaa tai kokemusta. Ennen peliä annoin saman ohjeistuksen kun toiselle ryhmälle, hahmot voivat yrittää tehdä mitä tahansa, kunhan kuvailevat teon minulle. Ensimmäinen jakso meni joutuisasti, noin tunnissa.

Joukon tyttö tunsi välittömästi roolipelin omaksi jutukseen ja omasi niekan olemuksen oikein hyvin ja kuvaili kuinka niekka kiipeilee patsaiden päällä, hiipii seinän viertä pitki ja hänellä oli paljon luovia ratkaisuja pelin ongelmiin. Joukon poikaa kiinnosti odotetusti taistelut ja hän pelasikin ritaria ja piti huolta ryhmän turvallisuudesta. Aikuinen nainen otti hahmokseen aarnin.

Pelin jälkeen pyysin kommentteja pelaailta. Tyttö haluaisi kovasti jatkaa ja olisi valmis pelamaan koko päivän, pojasta on kiva pelata lyhyitä pätkiä ja hän piti tarinaa jännittävänä ja mielenkiintoisena seikkailuna. Ryhmän aikuinen totesi, että peli oli hauskaa yhdessäoloa lasten kanssa, mutta ilman lapsia hän ei alkaisi pelaamaan. Uusille pelaajille oli vaikeinta hahmottaa, mitä kaikkea hahmo oikeasti voi tehdä ja mitkä ovat hahmon vahvuudet ja heikkoudet. Niiden tunnistaminen toisi lisää mielenkiintoa peliin. Vaikea oli ymmätää myös se, että hahmo oikeasti voi yrittää tehdä ihan mitä tahansa, ja nopat ja pelinjohtaja päättää onnistuuko yritys.

“Kyllä, voit yrittää säikäyttää kotkasoturilta pissat housuun.”

Roolipelaaminen onnistuu myös pienessä tilassa eli tässä tapauksessa junassa.