Maija Haavisto

Älykäs, eksentrinen, intohimoinen, sisäänpäinkääntynyt… Mitä nörttimääritelmää sitten käytetäänkään, siihen harvoin lukeutuu eksplisiittisesti sanaa “varakas”. Riippuu tietysti, keneltä kysyt. Joidenkin mielestä nörtti = (tuleva) diplomi-insinööri. Keskustelin kerran Suomessa asuneen tiibetiläisen selvänäkijän kanssa, joka oli sitä mieltä, että jokainen suomalaisnainen haluaa naida nörtin diplomi-insinöörin.

Käytännön nörttistereotypiat kuitenkin edellyttävät, että rahasta ei ole pulaa. Teknologiaintoilu, elektroniikalla rakentelu, useimmat keräilyharrastukset, valokuvaus järjestelmäkameralla tai filmille… Kaverini reissaa fantasiakirjatapahtumiin ja coneihin Kanadaa ja Australiaa myöten. Demoskenessä on yleistä matkustaa ulkomaisille demopartyille jopa toistakymmentä kertaa vuodessa.

Lukemattomat nettikaupat vetoavat kaikenlaisiin giikkeihin, oli sitten innostunut fysiikasta, scifielokuvista, ruoanlaitosta tai retropeleistä. ThinkGeek, Pulju.net ja vastaavat ovat tavarataivaita, joissa huomaa himoitsevansa esineitä, joita ei koskaan tiennyt tarvitsevansa. Sääasema, minikasvihuone, unimonitori, leijuva radio-ohjattava kala, dinosauruksen luuranko -jääpalamuoti… Erään kaupan nimi Mulletoi.com kuvaa hyvin vempainten lumoa. Kaverilla oli lapsena hienommat tekniikkalegot, mutta nyt löydät maailman siisteimmän vempaimen ennen häntä.

spiderrobot

Oletko aina halunnut hämähäkkirobotin? Kuva: ThinkGeek

Jos jotain on olemassa, sen voi löytää ja tilata heti. Usein tulee houkutus ostaa jotain vähemmän tarpeellista, kun riittävällä summalla tilaamalla saa alennusta tai ilmaiset postikulut. Monissa kaupoissa voi vieläpä yhdellä napilla jakaa ostoksensa sosiaaliseen mediaan. Kaverit kateellisiksi samaan hintaan.

Toki on edullisiakin nörttiharrastuksia, vaikkapa matematiikka, ohjelmointi (jos ei tarvitse koko ajan uusinta rautaa), retropelit, ropettaminen ja kirjoittaminen – sekin voi kyllä käydä lompakolle, jos tekee taustatyötä samassa määrin kuin minä. Joitain voi tehdä halvalla tai kalliilla, kuten lautapelit, larppaaminen, kuvataide, lukeminen, vaeltaminen ja matkailu. Toisilla harrastuksilla voi jäädä nollille tai päästä voitollekin, esimerkiksi käsitöillä. Roskisdyykkausta, kirjastoissa luuhaamista ja kirppareiden kiertämistäkin voisi pitää nörttiharrastuksina. Parhaimmillaan nörtteilystä tulee ammatti, kuten etenkin IT-alalla usein käy, ja onnekkaimmille muillakin aloilla.

Rahankäyttö ei tietysti itsessään ongelma, jos rahaa kerran on, mutta kaikilla sitä ei ole. Jos jotain ei osta, muut harrastajat ylenkatsovat tai vähintäänkin saattaa tuntea itsensä huonommaksi. Pahimmillaan ajautuu käyttämään rahaa, jota ei oikeasti olisikaan.

Monissa nörttiharrastuksissa piilee vahvaa merkkitietoisuutta ja elitismiä. Tietokonenörttipiireissä Windows/Mac/Linux, sitä ennen Amiga vai Atari, on nostanut pintaan kuumia tunteita jo vuosia. Assembyillä kärhämöitiin Cokiksen ja Pepsin paremmuudesta, kauppojen omille merkeille nyrpisteltiin.

Nykyään peistä väännetään parhaasta älypuhelimesta ja tabletista. Valokuvaajat kiistelevät: Canon vai Nikon (paitsi ne, jotka ovat tämän yläpuolella Mamiyoidensa kanssa). Hyvän Canon-putken tunnistaa valkoisesta väristä tai punaisesta viivasta, onhan se noloa, jos kuvaajalla ei ole sellaista. On vaikkapa kittilinssi eli kameran mukana tuleva objektiivi. Jotkut fiksoituvat objektiiveihin niin, että itse kuvaaminen unohtuu.

Huhujen mukaan merkkielitismiä esiintyy sellaisissakin ympyröissä, joissa siihen ei ehkä samalla lailla olettaisi törmäävän. Neulontapiireissä saatetaan karsastaa toisia lankamerkkejä. Kaikilla truu-raakaruokaharrastajilla on Excalibur-kuivuri ($259,95) ja Vitamix-tehosekoitin ($379,95). Useimpiin nörttiharrastuksiin saa upotettua loputtomasti rahaa.

Teininä herätin kummastusta tietokonepiireissä surffailemalla ja pelaamalla vuoteen 2000 asti 386-PC:llä, kun samaan aikaan muut ostelivat uusimpia 3D-kiihdyttimiä. Iänikuinen PC ei ollut samalla lailla coolin retro kuin vaikkapa vanhat Amigat. Kun halusin tehdä videoita, kamera lainattiin ja mentiin kaverin luokse editoimaan. Nettiyhteyttäkin käytettiin enimmäkseen kirjastossa. (Ei, sinne ei tarvinnut hiihtää 10 kilometriä pakkasessa susien keskellä, sentään.)

Nörttien kaveripiiri tapasi toisiaan usein Carrols-hampurilaisravintoloissa, jotka nekin tuntuivat turhan kalliilta pikkuriikkiselle vikkorahalleni. Aikuisten nörttiporukoiden miitit järjestetään yleensä selvästi kalliimmissa ruoka- tai juomapaikoissa, joissa osa kävijöistä saattaa tuskailla samanlaisen ongelman kanssa.

Hyvänä puolena nuoruuden kituuttamisesta on jäänyt päälle tietynlainen positiivinen pihiys. Minulla on kenties turhan monta kirjaa ja melkoinen rivi keittiökoneita, vaikka mehukone onkin niistä eksoottisin, mutta en koe tarvetta saada kaikkia uusia laitteita vain siksi, että ne ovat olemassa. Viimeiset kolme puhelintani olen perinyt pikkusiskoltani, kaverin pikkusiskolta ja isältä, viimeisimmän viisi vuotta sitten.

Tämä lankapuhelin oli aikoinaan kuuminta hottia. Kuva: Wikimedia Commons

Tämä lankapuhelin oli aikoinaan kuuminta hottia. Kuva: Wikimedia Commons

Alkukesästä juttelin mökillä älypuhelimiin kovasti tykästyneen kymmenvuotiaan sukulaistytön kanssa, joka tiukkasi mieheltäni, mitä puhelimia tämä osaa käyttää (elämän olennaisia kysymyksiä). Sanoin, että paperimukipuhelinta. Tenava ei tietysti ollut tästä kuullutkaan, mutta kysyin, haluaisiko hän sellaisen. Toki, kukapa nyt ei haluaisi uutta tavaraa.

Rakensimme hänelle sellaisen kertakäyttömukeista ja narusta ja sehän toimi, voi sitä riemua. Ihmeekseni hän ei missään vaiheessa kysynyt, että miten sillä pelataan Angry Birdsiä. Nettikaupasta tosin varmaan löytyisi siihen soveltuva mukipuhelin.