Male_homosexuality_symbol.svg (2)Kun John Watsonia luullaan Sherlock Holmesin poikaystäväksi sarjassa Uusi Sherlock, tunnen perhosia vatsanpohjassani. En voi myöskään olla hykertelemättä Raoul Silvan flirttaillessa James Bondin kanssa ja hymynkare on muuttua punastelevaksi kikatukseksi kun Bond vastaa flirttailuun vähintäänkin samalla mitalla.

Jostain syystä miesten välinen vetovoima puhuttelee monia enemmän kuin perinteisemmin valkokankaalla esiintyvät heterosuhteet. Nämä ihmiset pitävät onnistuneesti rakennettua homoeroottista vivahdetta erityisen pidettävänä osana hyvää tv-sarjaa, elokuvaa tai kirjaa. Nettiä selaamalla voi pian huomata, että monet poikien välisestä kipinöinnistä tykkäävät suhtautuvat ilmiöön varsin intohimoisesti. Etenkin fanitaiteessa ja fanifiktiossa mieshahmojen välille luodut rakkaus- tai intiimisuhteet ovat peruskauraa. Soile Kontio kirjoitti viikko sitten Slash -fanifiktiosta ja suosittelen tutustumaan artikkeliin, jos tämä aihe kiinnostaa. Artikkelissa painotettiin, ettei harrastus ole missään nimessä pelkästään naisten juttu, mutta kuten Soilea niin minuakin kiinnostaa mikä tässä viehättää juuri naisia.

Tämän artikkelin tarkoitus onkin pohtia mikä siinä poikarakkaudessa tarinan elementtinä oikein kiehtoo, ottamatta tarkemmin kantaa siihen onko tarina elokuva, kirja tai vaikkapa itse tuotettua fanifiktiota. En lupaa tarjota lopullista vastausta kysymykseen, mutta joitaikin pohdintoja ehdin artikkelin aikana esitellä. Jos aiheesta kaipaa lisää luettavaa löytyy artikkelin lopusta jonkin verran linkkejä kirjoituksiin joita olen tätä artikkelia kirjoittaessani tutkiskellut. Kuten artikkeleista saattaa huomata, ei ilmiöön suhtauduta täysin varauksetta, eikä sitä aina pidetä kovinkaan positiivisena. En kuitenkaan tule nostamaan esiin näitä asioita ainakaan tässä artikkelissa. Niihin voitte tutustua muissa artikkeleissa sekä keskustella niistä halutessanne kommenteissa.

Yllätys! Jännitys!

Yksi yksinkertainen selitys homosuhteiden viehättävyydelle populäärikulttuurissa voi hyvinkin johtua siitä, että ne poikkeavat normista. Niin valitettavaa kuin se onkin on länsimainen elokuva- ja tv-kulttuuri erittäin heteronormatiivinen ja siten ne teokset jotka poikkeavat tästä standardista erottuvat joukosta.

Juntos_lea_y_cory_(beso)

Jos yllätyit siitä, että Finn ja Rachel päätyivät yhteen, olet onnekas urvelo.
Picture by SMicheleL (Own work) [CC-BY-SA-3.0], via Wikimedia Commons

Nähtyämme satoja elokuvia ja tv-sarjoja osaamme ennakoida varsin varhain mikä söpö tyttö päätyy yhteen minkä kivan kundin kanssa eikä yllätyksille jää pahemmin tilaa. Hahmojen välinen jännite jää varsin laimeaksi sillä osaamme etukäteen aavistaa mitä lopussa tapahtuu. Jos jännite sen sijaan on vivahteikkaampi, toisistaan kiinnostuneet hahmot yllätyksellisempiä ja suhteen lopputulos vähemmän ennalta-arvattava, tulee tarinasta mielenkiintoisempi ja jopa samaistuttavampi. Hahmot muotoutuvat myös helpommin persooniksi eivätkä ole yhtä geneerisiä, ihan jo siitä syystä että kahden samaa sukupuolta olevan hahmon välinen persoonallisuusero on luotava muun kuin sukupuolistereotypioiden avulla.

Muun muassa yksipuolisen ihastumisen ongelmallisuus korostuu jos kyseessä on hahmo, joka on ihastunut samaa sukupuolta olevaan heterohahmoon. Silloin voimme oikeasti uskoa, ettei hahmolla ole mahdollisuuksia valloittaa mielitiettynsä sydäntä, kun taas voimme olla miltei varmoja siitä, että komean pelinrakentajan perään haikaileva tyttö hurmaa sydämensä sankarin vaikka sen väitetään olevan täysin mahdotonta. Olemme näheet liian monta tuhkimotarinaa uskoaksemme täysin siihen, että hahmojen unelmat eivät lopulta toteutuisikaan. Uskon, että kaipaamme ylimääräistä vakuuttelua ja homo/hetero -ihastuminen voi hyvinkin vakuuttaa meidät siitä, että tarinankertoja on tällä kertaa tosissaan kertoessaan epätoivoista rakkaustarinaa. Se miten aihetta tulisi käsitellä ja millaisen huipennuksen tällaisen tarina ansaitsisi lienee toisen artikkelin aihe.

Taitava tarinankertoja luo toki tällaisen jännitteen sujuvasti myös heterosuhteeseen, ja olemme päässeet näkemään joitain varsin monimutkaisia, syviä ja mielenkiintoisia suhteita jotka viehättävät ainakin allekirjoittanutta ennalta-arvattavia ja yksiselitteisiä romanttisia suhteita enemmän. Kestoesimerkki tällaisesta suhteesta lienee X-filesin Mulder ja Scully ja vastaavan kaltaisia löytyy tuoreemmistakin TV-sarjoista kuten Bones ja the Mentalist.

Yllätyksellisyys ei voi olla ainut syy siihen miksi juuri miesten välinen homoeroottinen lataus viehättää. Tiedämmehän, että huonosti rakennettu rakkaustarina on huono huolimatta siitä, keitä sen osapuolet ovat. En myöskään usko, ettei poikarakkaus kiinnosta enää jos homosuhteet muotoutuvat yhtä tavallisiksi länsimaisessa tv- ja elokuvakulttuurissa kuin heterosuhteet. Tähän viittaa myös yaoin, naislukijoille tuotetun poikarakkauteen keskittyvän mangagenren suunnaton suosio. Mahtaako viehätys liittyä yllätyksellisyyden ja normista poikkeamisen sijaan enemmän hahmojen samaistuttavuuteen?

Samaistumisen ongelmallisuus

Toteamme kerta toisensa jälkeen, että valtakulttuurissa näkyy liian vähän mielenkiintoisia naishahmoja. Nina Niskanen esitteli hiljattain joitakin tarinankerronnan naishahmojen stereotyyppejä, joista suurin osa on varsin epäsamaistuttavia ihmiselle joka näkee itsensä stereotyyppiä moniulotteisempana kokonaisuutena. Mieshahmot ovat usein naishahmoja vivahteikkaampia ja samaistuttavampia, ja näin ollen myös naisille samaistumisen kohde on huonosti toteutettua, sivuosassa olevaa naishahmoa paremmin toteutettu mieshahmo. Lisäksi on hyvä huomioida, että hahmo johon katsojan halutaan samaistuvan vahvimmin on päähenkilö, eli tarinan keskiössä oleva sankari, protagonisti, ja tämä henkilö on useimmiten mies. Elokuva rakennetaan tarkoin niin, että jokainen katsoja voi samaistua päähenkilöön, joka siis useasti on mieshahmo. Näin ollen naiset samaistuvat varsin usein juuri miespuolisiin hahmoihin. Etenkin historiallisissa teoksissa mieshahmojen roolit koetaan usein huomattavasti mielenkiintoisempina.

But the main reason I write Regency-era novels which only feature men in [sexual and emotional situations]is that the Regency female character isn’t as interesting to me. She has to be a blue stocking or some sort of slave abolitionist or supremely feisty. With gay historicals, I feel you have the option to break the stereotypes and have your protagonists go off on swashbuckling adventures as well as unpredictable romances.”
– Erastes, The Globe and The Mail 11.2.2011

(En väitä, etteikö naispuolisia protagonisteja ole olemassa, mutta painotan mieshahmojen dominanssia, sillä suurimmassa osassa elokuvateattereiden katsotuimmista elokuvista on miespuolinen päähahmo.)

Picture is public domain.

Male Couple, ca. 1875, USA
Public domain.

Jos rakkaustarinasta jätetään pois epäsamaistuttava, raakilemainen naishahmo saattaa tarinasta tulla paljon parempi ja kiinnostavampi. Näin ollen jos huonon naishahmon sijaan päähenkilön ihastuksen kohteena (edes katsojan mielikuvituksessa) onkin moniulotteinen mieshahmo, on tarinaa mukavampi seurata. Toivottavaa olisi tietenkin, että naishahmot olisivat kauttaaltaan mielenkiintoisempia sekä entistä useammin tarinoiden päähenkilöitä, mutta muutoksen aikaansaaminen ei ikävä kyllä ole yksin katsojan käsissä. Siispä joudumme pitkälti tyytymään siihen mitä tarjotaan, ja täten samaistumme mieshahmoihin ja uneksimme sujuvasti mieshahmojen keskinäisistä suhteista tarinoihin sisällytettyjen heterosuhteiden sijaan. Heterosuhteen toinen osapuoli kun on usein sellainen, ettei häneen halua tai voi samaistua monestakin eri syystä.

Myös erityisesti naisille suunnattujen elokuvien päähenkilöt ovat usein miehiä, tai tältä ainakin vaikuttaa kun tutkimme romanttisten komedioiden päähenkilöjakaumaa. Tässä genressä korostuu muissakin genreissä esiintyvä “metsästäjä – riista” -mentaliteetti, jossa mies metsästää naista ja naisen tehtävä on olla metsästettävänä. Tämäkin asetelma on varmasti monelle varsin epäsamaistuttava, tai vähintäänkin turhan yksioikoinen. Asetelmassa nainen ja mies on eri asemassa, eri tasoilla, ja heidän roolinsa ovat sidottu varsin vahvasti sukupuoleen. Maskuliininen hahmo on usein dominoiva, suhteen aktiivinen osapuoli, kun taas feminiininen hahmo on passiivinen, hurmattavana oleva. Jos suhteen osapuolet eivät lokeroidu näin yksioikoisesti, jos ei ole selvää kenen kuuluu olla missäkin roolissa, tulee suhteesta oitis vivahdeikkaampi ja elävämpi. Muottien ulkopuolella olevien hahmojen väliset valta-asetelmat ja roolit saattavat myös vaihdella.

Kahden miehen välinen jännite on siis kiehtovaa erityisesti koska hahmot ovat lähtökohtaisesti yhtä vahvoja, yhtä aktiivisia eikä kummankaan oletetan automaattisesti olevan alistuva osapuoli. Myös yaoi -sarjakuvien suosiota selitetään osittain sillä, että etenkin nuoret ja kokemattomat naiset voivat huolettomammin tutustua seksuaalisuuteen kun tarinassa esiintyviin hahmoihin ei ole liian intiimiä sidettä ja naisen rooliin samaistumisen pakotetta.

Yaoi, with the absence of female characters, allows readers to select which male character to identify with, rather than feeling forced into one role, which would typically be the submissive and desired, rather than the desiring.
Culture Served Raw -blogi, 20.9.2010

Missä se erotiikka muka on?

512px-Gay_Couple_from_back_hand_holding_on_CSD_2006_Berlin_-_Make_Love_Not_War

Picture by Till Krech (extranoise on flickr.com) (www.flickr.com) [CC-BY-2.0], via Wikimedia Commons

Omituisinta kaikessa tässä on se, että katsoja löytää eroottisia vivahteita tarinoissa, joissa sitä ei välttämättä ole suoranaisesti ollenkaan. Ainakaan niissä ei ole mitään suoraan seksiin viittaavaa. Syviä miesten välisiä ystävyyssuhteita tulkitaan tukahdutetuiksi tai piileviksi romanttisiksi suhteiksi joissa kumpikaan osapuoli ei halua myöntää todellisia tunteitaan. Mitään seksiin viittaavaa ei koskaan tapahdu ja aiheesta keskusteltuani monet tuntuvat olevan sitä mieltä, ettei seksiakti olekaan tarinan kiinnostava osuus, vaan nimenomaan kaikki se muu. Kahden saman statuksen omaavan hahmon keskinäisen suhteen vivahteet ovat huomattavasti aidomman tuntuisia ja mielenkiintoisempia kuin alati näkemämme heterosuhteet, joissa aktiivinen mies hurmaa passiivisen naisen mitä ihmeellisimmin keinoin.

Hyvien tarinoiden hyvinkirjoitettujen hahmojen keskinäiset suhteet jättävät myös runsaasti tilaa omalle mielikuvitukselle ja uskon tämän olevan suuri osa näiden buddy romance -fantasioiden viehätysvoimasta. Parhaimmillaan tarina ja sen hahmot toimivat ja ne saavat mielikuvituksesi laukkaamaan ja sinut pohtimaan mitä lopputekstien jälkeen mahtoikaan tapahtua. Uskon tämän olevan erityisen yleistä meille nörteille (tai geekeille, mitä termiä haluatkaan käyttää), jotka haluamme palata tarinoiden maailmaan yhä uudelleen ja uudelleen. Fanifiktio ja fanitaide sekä erilaiset roolipelit mahdollistavat fantasioiden jakamisen muiden samanhenkisten kanssa.

Onko tämä siis esineellistämistä? Kun katsoo sitä määrää gif -animaatioita, fanikuvia ja fanifiktion määrää joiden syntyyn tämä ilmiö on johtanut, on vaikea olla myöntämättä etteikö tähän liittyisi aimo määrää esineellistämistä. Mutta samalla se on pakotie esineellistämisenä olosta, alisteiseen rooliin samaistumisen pakosta sekä passiivisuuteen rohkaisemisesta. Yksiselitteinen tämä ilmiö ei missään nimessä ole ja toivonkin sen herättävän ajatuksia ja keskustelua. Jos aihe kiinnostaa lienee sen pohtiminen oikein terveellistä mutta muista, että internet saattaa viedä mennessään pitkäksikin aikaa jos haluat aiheeseen paneutua. (Pun intended.)

Lue lisää:

Girls love Boys’ Love – Why Women are Loving Homoerotic Manga

Why do women write m/m romance?

Why do women write m/m fiction? Answers for the men.

What women want: Gay male romance novels