Harva paikka on yhtä rakastettu nörttien keskuudess
a kuin kirjasto. Suurelle osalle meistä kirjastossa käyminen on ollut osa arkea siitä lähtien, kun olemme oppineet lukemaan ja tapa on säilynyt vahvana aina pitkälle aikuisuuteen. Siksi ei olekaan ihme, että työskentely kirjastossa on ollut monen nörtin unelma niin lapsuudessa kuin aikuisemmalla iälläkin. Mutta millaista kirjastotyö oikeastaan on? Entä miten voi kouluttautua kirjastoammattilaiseksi? Näitä kahta kysymystä yritän tänään hieman avata kaikkien alasta kiinnostuneiden iloksi ja hyödyksi.
Työ hyllyjen välissä
Yllättävän harvalla ihmisellä kirjastomaailman ulkopuolella on kattava kuva siitä, mitä kaikkea kirjastotyö on. Pahimmillaan käsitys on, että ainoat asiat, joita kirjastoammattilainen tekee, ovat aineiston lainaus, palautus ja hyllytys. Todellisuudessa kirjastoala tarjoaa hyvin monipuolisia ja haastaviakin työtehtäviä ja erilaisia erikoistumisvaihtoehtoja ja tehtäväkokonaisuuksia on tarjolla runsaasti.
Vaikka yllä mainittu stereotyyppisen yksinkertainen kuva kirjastotyöstä osuukin hutiin kirjastotyön kokonaisuuden osalta, on se sikäli oikeilla jäljillä, että eräitä keskeisimpiä ja tärkeimpiä osia kirjastotyöstä ovat asiakaspalvelu ja kokoelmatyö. Asiakaspalvelu on kuitenkin huomattavasti perinteistä lainaus-palautusta monipuolisempaa ja pitää sisällään niin kirjaston tietopalvelutoiminnan niin kirjaston tiloissa kuin verkossakin, erilaiset asiakasopastukset sekä yksittäisille asiakkaille että asiakasryhmille, tapahtumien järjestämisen kuin uudenlaisten toimintamuotojen kehittämisen. Lisäksi mekaanisten lainaus- ja palautustoimintojen siirtyminen kasvavassa määrin itsepalveluksi on vapauttanut entistä suuremman osan kirjastoammattilaisten työajasta juuri sisältöpainotteiseen asiakaspalveluun.
Kokoelmatyö puolestaan pitää sisällään erinäisiä kirjaston kokoelmiin liittyviä työtehtäviä, kuten aineiston valinnan, luetteloinnin kirjastojärjestelmään, uuden aineiston käsittelyn lainauskuntoon, aineiston huollon sekä poistamisen. Tänä päivänä myös e-aineistot tekevät tuloaan kirjastoihin, mikä asettaa uusia haasteita kirjastojen kokoelmatyölle.
Lisäksi kirjastoista tehdään myös työtä, joka ei varsinaisesti kuulu asiakaspalvelun tai kokoelmatyön piiriin. Nämä työtehtävät ovat kuitenkin usein erinäisiä edellistä kahta tukevia toimintoja, kuten kirjastojärjestelmän ylläpito tai aineiston kuljetus kirjastoyksiköstä toiseen. Nämä työt, kuten myös tietyt osat kokoelmatyöstä ja moninainen valmistelutyö ovat niitä osia kirjastotyöstä, joita tehdään pääsääntöisesti kirjaston kulisseissa ja asiakkailta näkymättömissä.
Vilinää Tukholman pääkirjastossa
Kirjastolaitoksen ja -yksikön koosta riippuen on alalla suurta vaihtelua siinä, miten laaja-alaisesti edellä mainittuja tehtäviä kuuluu yhden henkilön toimenkuvaan. Suurissa kirjastoissa, kuten esimerkiksi Espoon kaupunginkirjastossa, on mahdollista keskittyä työssä esimerkiksi ainoastaan tietyn tyyppisen aineiston luettelointiin tai kirjaston verkkopalveluihin. Toinen tyypillinen tapa erikoistua kirjastoalalla on keskittyä vain tiettyyn aineistokokonaisuuteen tai asiakasryhmään, esimerkiksi musiikkiaineistoon tai lasten- ja nuortenkirjastotyöhön.
Pienissä kunnissa ja kirjastoyksiköissä ei puolestaan ole mahdollista keskittyä vain yhteen osaan kirjastotyöstä tai rajattuun asiakasryhmään, vaan työhön kuulu laaja skaala erilaisia työtehtäviä ja kaikkien asiakasryhmien tarpeisiin vastaamista. Sekä yhteen osa-alueeseen keskittyvässä työssä että laajan tehtäväskaalan kattavissa viroissa on omat hyvät ja huonot puolensa ja monilla kirjastoammattilaisilla onkin mielipide siitä, kummassa päässä skaalaa he mieluiten työskentelevät.
Mistä tulevat pätevät kirjastotädit ja -sedät?
Kirjastojen toiminnasta säädetään Suomessa sekä kirjastolailla että kirjastoasetuksella. Kirjastoasetuksessa on määritelty myös yleisten kirjastojen henkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista:
4 § (17.12.2009/1157)
KelpoisuusvaatimuksetKunnan kirjastolaitoksen henkilöstöstä vähintään 70 prosentilla tulee olla:
1) yliopistossa suoritettu korkeakoulututkinto, johon sisältyvät tai jonka lisäksi on suoritettu vähintään 60 opintopisteen laajuiset korkeakoulutasoiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot;
2) ammattikorkeakoulussa suoritettu korkeakoulututkinto, johon sisältyvät tai jonka lisäksi on suoritettu vähintää
n 60 opintopisteen laajuiset korkeakoulutasoiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot;
3) ammatillinen perustutkinto, johon sisältyvät tai jonka lisäksi on suoritettu vähintään 35 opintoviikon laajuiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot; taikka
4) tieto- ja kirjastopalvelujen ammattitutkinto.
Kunnan kirjastolaitoksen henkilöstöstä vähintään 45 prosentilla tulee olla 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu koulutus.
Kunnan kirjastolaitosta taikka yhtä tai useampaa toimipistettä johtavalta vaaditaan virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyvät tai jonka lisäksi on suoritettu vähintään 60 opintopisteen tai 35 opintoviikon laajuiset korkeakoulutasoiset kirjasto- ja informaatioalan opinnot.
Yleisen tulkinnan mukaan 1 momentin kohdat 1 ja 2 viittaavat kirjastonhoitajan ammattipätevyyteen, kun taas kohdissa 3 ja 4 on kyse kirjastovirkailijan pätevyydestä. Yleisissä kirjastoissa nämä kaksi ovat yleisimmät käytössä olevat ammattini
mikkeet. Myös muita nimikkeitä, kuten informaatikko, erikoiskirjastonhoitaja, erikoiskirjastovirkailija, kirjastosihteeri jne. käytetään kirjastomaailmassa. Molemmilla ammattinimekkeillä voidaan työskennellä laajalti erilaisissa tehtävissä alan sisällä ja keskeisin ero virkailijan ja hoitajan työtehtävissä onkin, että laajamittaisempi kehittämistyö nähdään yleensä kirjastonhoitajien tehtävänä, kun taas rutiiniomaiset työtehtävät kuuluvat tyypillisemmin kirjastovirkailijoiden vastuulle.
Kuten kirjastoasetuksessakin on todettu, voi alalle pätevöityä monella eri tavalla. Toisella asteella tieto- ja kirjastoalan koulutusohjelma (eli niin sanottua virkailijakoulutusta) on tarjolla neljässä eri oppilaitoksessa: Oulun seudun ammattiopistossa, Keudan ammattiopistossa, Koulutuskeskus Salpauksessa sekä Haapaveden Opistossa. Kaikki nämä oppilaitokset tarjoavat opintoja jo lukion suorittaneille, mutta ainoastaan Oulun seudun ammattioppilaitos ja Haapaveden oppilaitos tarjoavat kyseistä koulutusohjelmaa myös ainoastaan peruskoulun suorittaneille. Peruskoulupohjainen koulutus kestää kolme vuotta, kun taas lukiopohjaisesta koulutuksesta selviää kahdessa vuodessa.
Korkeakoulupuolella kirjasto- ja tietopalvelun koulutusta (eli kirjastonhoitajakoulutusta) on tarjolla tällä hetkellä Turun, Oulun ja Seinäjoen ammattikorkeakouluissa. Kuten toisen asteen koulutuksessakin, näissä koulutusohjelmissa keskitytään hyvin vahvasti nimenomaan kirjastotoimintaan ja sen osa-alueisiin kohtalaisen käytännönläheisellä tasolla. Tampereen ja Oulun yliopistoissa sekä Åbo Akademilla on puolestaan tarjolla alalle pätevöittävät informaatiotutkimuksen koulutusohjelmat, joissa käsitellään alaa laajemmassa kontekstissa ja jossa kirjastotyö on yksi suuntautumisvaihtoehdoista. Tampereella koulutus on nimeltään Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median maisterikoulutus, Oulussa puolestaan Informaatiotutkimuksen koulutusohjelma ja Åbo Akademin ruotsinkielinen koulutusohjelma puolestaan Informationsvetenskap.
Kirjavinkkejä Tukholman pääkirjastossa
Vaikka kirjastoalaan keskittyviä opintoja on tarjolla useissa oppilaitoksissa, päätyvät varsin monet kirjastoalalle vasta opiskeltuaan ensin jotakin muuta alaa. Tällöin suosittu tapa pätevöityä kirjastotyöhön on täydentää jo olemassa olevaa tutkintoa kirjasto- ja informaatioalan opinnoilta. Useat yliopistot tarjoavat tällaisia opintoja omille opiskelijoilleen ja monet muissa yliopistoissa opiskelleet ovat myös suorittaneet nämä pätevöittävät opinnot Oulun tai Tampereen yliopistoissa. Myös toisella asteella on mahdollista vain suorittaa pätevöittävät opinnot aiemman tutkinnon lisäksi.
Alan ammattitutkinnon ja pätevöittävien opintojen lisäksi kolmas yleinen tie alalle ovat toisen asteen oppisopimusopinnot. Oppisopimus tuntuu olevan varsin suosittu tapa pätevöityä kirjastoalalle etenkin siviilipalveluksen kirjastoissa suorittaneiden ja sitä kautta kirjastoalalle päätyneiden miesten keskuudessa, mutta luonnollisesti kuka tahansa voi hakeutua alalle myös tätä kautta. Kirjastokentältä löytyy myös työtehtäviä, joissa työskentely ei edellytä kirjastoalan koulutusta.
Lisätietoja alan koulutuksesta voi hakea paitsi oppilaitosten sivuilta myös esimerkiksi Opintoluotsista, jossa kuvataan eri opintovaihtoehtoja yleisellä tasolla, sekä Koulutusnetistä, jossa on tarkempaa tietoa yksittäisistä koulutusohjelmista sekä ohjeita opintoihin hakemisesta. Mikäli oppisopimusopinnot kiinnostavat, kannattaa ottaa reippaasti yhteyttä esimerkiksi oman kunnan kirjastoon ja tiedustella heiltä asiasta. Kirjastoissa yleensä tiedetään myös, missä lähialueen toisen asteen oppilaitoksessa oppisopimuksen lähiopetusosuudet on mahdollista suorittaa.
Kuvaukset kirjastonhoitajan, kirjastovirkailijan ja informaatikon ammateista löytyvät Ammattinetistä.
Oma tieni kirjastoalalle
Näin lopuksi voisin vielä lyhyesti kertoa omasta tiestäni kirjastouralle. Minä olen juurikin ollut yksi niistä kirjaston kanta-asiakkaista, jotka pienenä unelmoivat kirjastonhoitajan ammatista. Lapsuuden jälkeen unelma kirjastotyöstä vaipui vuosiksi unholaan ja kouluttauduin toisella asteella aivan toisenlaiselle alalle. Työelämä opetti minulle kuitenkin pian, ettei kyseinen työ kuitenkaan ollut minua varten ja aloin haikailla uudelleen koulun penkille.
Haeskelin jonkin aikaa sitä, mikä ala tuntuisi omalta, monesta kiinnostuneena kun moni aihe veti puoleensa. Sitten vastaan tuli Opintoluotsista tämä artikkeli , jossa kuvataan kirjastotyötä yhden ihmisen kokemuksen kautta. Kyseistä artikkelia lukiessa tuntui siltä, että olin löytänyt työn, joka vastasi mielikuvaani unelmatyöstäni, joka olisi monipuolisesti älyllisesti haastavaa työtä ihmisten parissa ilman myymistä. Niinpä päädyin hakemaan alan koulutukseen.
Aloitin opinnot syksyllä 2007 Turun ammattikorkeakoulussa, jonka tarjoamaan opetukseen olen ollut sekä opintojen aikana että niiden päätyttyä pääsääntöisesti erittäin tyytyväinen. Koin niiden valmistavan minua hyvin siihen työhön, jota teen tällä hetkellä. Viimeiset kaksi vuotta olen työskennellyt kokopäiväisesti määräaikaisissa työsuhteissa yleisissä kirjastoissa ja ollut erittäin tyytyväinen työhöni. Kirjastot ovat tällä hetkellä suurten yhteiskunnallisten muutosten keskellä ja on erittäin mielenkiintoista seurata ja mahdollisesti myös vaikuttaa sisältä päin, mihin suuntaan ala on menossa.
Mikäli aiheesta virisi lisää kysymyksiä, vastailen niihin mielelläni kommenteissa. Myös muiden alan ihmisten täydentävät kommentit ja näkemykset ovat erittäin tervetulleita!
Moi!
Tosi hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen juttu. Lisäisin kuitenkin vielä, että toisen asteen koulutusta kirjasto- ja tietopalvelualalta on mahdollista saada myös muun muassa Seinäjoen Sedu-oppilaitoksessa, jossa tutkintona on merkonomi. Linkin takaa löytyy myös muita toisen asteen koulutuspaikkoja.
http://www.kirjastot.fi/fi-FI/kirjastoala/opiskelu/
Kiitos täydennyksestä! Tuo linkki kirjastot.fi:hin onkin erinomainen lähde oppilaitosten osalta.
Olin pienenä (n. 5-13-vuotiaana) kirjaston vakioasiakas, mutta samalla kuvittelin kirjastonhoitajan työn olevan tosi ankeaa ja mekaanista, vain sitä kirjojen hyllyttämistä yms. En koskaan kysynyt mitään kirjastonhoitajilta ja jos hain vaikkapa jotain kirjaa, etsin sen kirjaston päätteeltä. Niinpä minulle selvisi vasta paljon myöhemmin, että kirjastonhoitajat tosiaan toimivat myös tietopalveluna ja ennen Googlea yms he käytännössä olivat ainoa tapa saada ko. palvelua!
Täällä Amsterdamissa kirjastokortti maksaa ja taisi olla vielä niin, että halvimmalla kortilla ei saa edes lainata (voi olla, että se oli ilmainen, sillä saa siis esim. käyttää kirjaston nettiä). Normaalikortilla on raja, olisiko 50 lainaa vuodessa, ja lisäksi pitää maksaa DVD:istä yms. Löytyy toki myös rajoittamaton kortti, jossa varmaan silti rapsahtaa lisämaksut erikoislainoista. Tuntuu aika brutaalilta.
Suomen kirjastolaitos on monella tapaa poikkeuksellinen maailman mittakaavassa ja vain harvassa maassa se on samaan tapaan koko kansan instituutio. Kyllähän se tosiaan näin suomalaisena tuntuu omituiselta, että kirjaston käytöstä pitäisi maksaa joka vuosi, mutta toisaalta on tullut silloin tällöin täällä vastaan asiakaita, joita hämmentää suuresti, että meillä on tällainen mainio palvelu saatavilla ihan ilmaiseksi. Kannattaa siis arvostaa tätä hienoa järjestelmää, joka meillä on!
” Molemmilla ammattinimekkeillä voidaan työskennellä laajalti erilaisissa tehtävissä alan sisällä ja keskeisin ero virkailijan ja hoitajan työtehtävissä onkin, että laajamittaisempi kehittämistyö nähdään yleensä kirjastonhoitajien tehtävänä, kun taas rutiiniomaiset työtehtävät kuuluvat tyypillisemmin kirjastovirkailijoiden vastuulle. ”
Valitettavan monissa kirjastoissa näkee joskus aika rajuakin kastijaottelua koulutuksen mukaan, mutta onneksi poikkeuksiakin on.
Ja pitääkin olla. Minun nähdäkseni – varsinkin kun suuri osa itseni kaltaisista aikuisista uudelleenkouluttautujista on jo ehtinyt luoda mittavaa uraa työelämässään – tällainen jaottelu on aivan turhaa.
Kyse on kuitenkin loppuviime henkilön omasta osaamispääomasta, kiinnostuksen kohteista, kehittymishalusta ja innokuudesta. Fiksu pomo ei estä ihmistä tekemästä työtehtäviä joita selkeästi osaa ja haluaa tehdä.
Ja varsinkin aikuisilla uudelleenkouluttautujilla on aina hyötyä edellisistä työtehtävistään ja -urameriiteistään. Kaikkea mitä olet tehnyt, voi hyödyntää uudessa ammatissa monipuolisesti. Sääliksi käy niitä työpaikkoja ja esimiehiä jotka ovat sokeita hyvälle työntekijälle.
Itse olen opiskellut toisen asteen tutkinnon oppisopimuksella, mutta se ei lainkaan estä minua tekemästä merkittävää kehittämistyötä ja olemasta projektipäälikkö omassa kirjastossani. Osaan mitä osaan ja hyödynnän työssäni kaikkea osaamistani – sekä opin ja kehityn koko ajan lisää. Tieto ja oppiminen ei ole minkään koulun yksityisomaisuutta. Jos haluan kehittää itseäni, voin tehdä sen ihan itse menemättä edes kouluun.
Ja mieluummin eläisin loppuelämäni menemättä enää mihinkään kouluun: jos nyt ryhtyisin korottamaan tutkintoani, joutuisin istumaan koulun penkillä kolme vuotta ja ote työelämään kärsisi todella paljon. Parikymppiselle tämä olisi ehkä mukavaa aikaa, mutta 42-vuotiaana ei halua olla päivääkään poissa töistä.
Olen samaa mieltä siitä, että ihmisten karsinointi tietyihin työtehtäviin vain koulutuksen perusteella on typerää ja turhaa. Kuten sinäkin totesit, hyvä esimies osaa nähdä nimekkeen ohi ja ihmisen todelliset vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet.
Tutkinnon korottaminen virkailijasta hoitajaksi ei itseasiassa väistämättä edellytä täysipäiväistä opiskelua useiden vuosien ajan. Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulu on ajoittain järjestänyt muuntokoulutusta, jossa opiskellaan työn ohella ja lähiopetusta on ollut käsitykseni mukaan kaksi päivää joka toinen viikko. Viimeisin tällainen ryhmä aloitti viime syksynä pääkaupunkiseudulla.
Briteissä ainakin lähikirjastostani Manchesterissa sai lainata ilmaiseksi kerralla max. 5 kirjaa, CD- ja DVD-levylainasta piti maksaa noin 1-5 puntaa kappaleelta. Käytännössä vuokraaminen tai jopa ostaminen tuli jopa halvemmaksi (Briteissä kun on HMV:t ja Blockbusterit). Uusia kirjoja ei myöskään lainattu ennen kuin vanhat oli palautettu.
Toisin kuin Suomessa, kirjastossa ei ollut varattu lainkaan tilaa opiskeluun/itsenäiseen työskentelyyn tai kirjojen lueskeluu (esim. sohvia tms. ei ollut). Sen sijaan kirjastosta löytyi iso ja aktiivisesti käytetty tietokonesali ja pieni “ryhmähuone”, jossa tuntui kokoontuvan täysin non-stopina erilaisia ryhmiä käsityöpiireistä AA-kerhoon ja lasten satupiiriin. Positiivista oli, että näiden ryhmien toiminta oli pääosin ilmaista ja paikalliset tuntuivat käyvän niissä paljon. Onhan Suomessakin kirjastoissa paljon kaikenlaista toimintaa, mutta ehkä vielä nykyistä enemmänkin voisi olla juuri tuollaista yhteisön kokoon keräämistä.
Pitää vielä mainita, että kirjaston valikoima oli mielestäni yllättävän suppea – lähinnä viihdekirjallisuutta (romanttista hömppää oli paljon) ja lasten kirjoja. Esim. scifiä ja fantasiaa en löytänyt ollenkaan ja klassista englantialaista kaunokirjallisuuttakin sai ihan etsimällä etsiä.
Tietokirjoille oli varattu pari hyllyä, joihin oli tungettu erilaisia oppaita ja self-help-opuksia, joilla ei tuntunut selailuni perusteella olevan edes populaaritieteenä kovin korkeaa arvoa. Varsinaisia tietokirjoja olisi kai pitänyt lähteä etsimään jostain keskustan kirjastosta.
Luulen kyllä, että kirjaston valikoima vastasi aika hyvin paikallista kysyntää (asuin tosiaan Manchesterissa halvalla ja opiskelija/työläisalueella. Suomalaisen kirjastolaitoksen kasvattina kutienkin koen, että kaikille tulisi nimen omaan kirjastossa tarjota mahdollisuus lukea muutakin kuin kioskipokkareita.
Yliopiston kirjastojen tarjonta oli toki sitten jotain ihan muuta, mutta sinne taas ei saanut korttia, jos ei ollut ko. laitoksen oppilas. Selailtavaksi sentään antoivat opuksiaan jopa vitriinikaapeista.
Hei,
Mikähän on kirjastoalan työllisyystilanne tällä hetkellä ja miten arvioisit sen muuttuvan tulevaisuudessa?
Hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja. Miten päästä takaisin kirjastotyöhön, kun on kerran sieltä tippunut?
Minulla on kieltenopettaja-kirjastotausta. Opinto-ohjaajan pätevyyskin. Viimeiset 12 v. olen työskennellyt eri korkeakoulukirjastoissa, viimeksi informaatikkona, sitä ennen avustajana, tietopalvelusihteerinä ja kirjastonhoitajana. Keväällä jäin työttömäksi ja lukuisista yrityksistä huolimatta en ole saanut lyhintäkään sijaisuutta. En muitakaan töitä. Ikärasismi on tosiasia, mutta jos se unohdetaan, mitä mun kantsis tehdä? Millaista täydennyskoulutusta ehdottaisitte? Mun vika alan tutkinto on vuodelta 2005. Asun Keski-Suomessa. Kiitos vinkeistä.