monitorcelestra01

Kuva: Marjukka Lampo

Olen väsynyt, kylmissäni ja aivan tajuttoman onnellinen. Battlestar Galactican (BSG) fiktiiviseen maailmaan sijoittuva Monitor Celestra -liveroolipeli on juuri päättynyt ja olen ratikassa matkalla göteborgilaiseen matkailumajaan käymään kauan kaivatussa lämpimässä suihkussa ja valmistautumaan loppubileisiin. Saan vihdoinkin pestä pois tatuointikynällä piirtämäni tauronilaiset feikkitatuoinnit, joita kaulani ja käteni ovat täynnä. Mielessäni pyörii kaikki se mitä olen viimeisen kolmen päivän aikana kokenut hahmoni, Hannah Hadáman silmin: suurta surua ja tuskaa läheisten menettämisestä, pelottavia ja ahdistavia vaaratilanteita cylon-uhan alla, henkisestä herätyksestä seurannutta katumusta ja hartautta sekä sopeutumista uuteen tilanteeseen ja uuteen yhteisöön – avaruudessa.

Tai noh, oikeasti nyt on toukokuu ja istun kotona kirjoittamassa tätä blogitekstiä. Halusin vain maalata tähän tuokiokuvan yhdestä hetkestä sen mielettömän viikonlopun aikana, jonka onnekkaana larppaajana ja BSG-fanina pääsin kokemaan pari kuukautta sitten. Kyseessä oli pohjoismaisen larppaamisen suurponnistus, Monitor Celestra, joka pelautettiin Ruotsissa Göteborgissa sijaitsevassa Småland-nimisessä kylmänsodan aikaisessa hävittäjäaluksessa maaliskuussa 2013. Alus on ollut museokäytössä viimeiset kolmisenkymmentä vuotta ja peliä varten se lavastettiin avaruusalus Monitor Celestraksi, joka cyloneiksi kutsuttujen robottien hyökätessä ihmiskuntaa vastaan onnistuu pakenemaan taisteluplaneetta Galactican ja monen muun aluksen kanssa Kobolin kahdestatoista siirtokunnasta.

monitorcelestra02

Kuva: Marjukka Lampo

Pelin alkuasetelmana on hetki, jossa cylonien hyökkäyksestä on kulunut muutama päivä ja Monitor Celestran miehistö ja joukko Tauron-planeetalta pelastettuja siviilejä odottavat tietoa siitä mitä tai mihin tämä ihmiskunnan rippeistä koostuva laivasto seuraavaksi aikoo. BSG:n 2000-luvulla kuvattua tv-sarjaa tunteville mainittakoon, että peli alkaa hetkestä ennen sarjan pilottijaksoja seuraavaa 1. tuotantokauden 1. jaksoa nimeltä “33”. Suurin osa Monitor Celestran käytävillä kulkeneista hahmoista oli tauronilaisia, joiden vahvasti traditionaalinen ja yhteisöllinen kulttuuri on tuttu niille, jotka ovat katsoneet BSG:n spinoff-sarjaa Caprica.

Vaikka peli alkoi rauhallisesti, ei kestänyt kauaakaan kunnes tunnelma tiivistyi ja kunnon rytinä alkoi. Koska Monitor Celestraa suunnitellaan parhaillaan vietäväksi Yhdysvaltoihin – ja ties mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan tälle konseptille – en mene tässä yksityiskohtiin pelin juonesta. Tarkoitukseni on käydä läpi omaa pelikokemustani yleisellä tasolla sekä kertoa sellaisista peliteknisistä ratkaisuista, joihin en ole aiemmin larpeissa törmännyt. Aiempi kokemukseni ulkomailla pelaamisesta rajoittuu aikalailla pariin “mättölarppiin” Isossa Britanniassa. Se, miten muissa Pohjoismaissa larpataan, oli minulle tuttua vain Solmukohta-kirjojen kautta.

Peli koostui neljästä noin 6-8 tuntia kestäneestä episodista, joiden välissä pelaajat pääsivät lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan koitokseen. Niin minä kuin monet muutkin käyttivät taukoja lepäämisen ohessa siihenastisten kokemusten käsittelyyn sekä tulevan episodin suunnitteluun muiden pelaajien kanssa. Pelinjohto oli ennen peliä korostanut, että meidän oli tarkoitus pyrkiä luomaan vahvasti dramaattisia kohtauksia ja “häviämään peli”. Jälkimmäisellä tarkoitettiin sitä, että pelin tavoitteena ei ollut varjella omaa hahmoa kuin kukkaa kämmenellä vaan nimenomaan saattaa se vaikeisiin ja tukaliin tilanteisiin ja epäonnistumaan oikein olan takaa. Näin saataisiin luotua parempaa draamaa ja mielenkiintoisempia kohtauksia.

Tulin jo pelaajien etukäteisohjeistuksissa kiinnittäneeksi huomiota tähän “kohtaushakuisuuteen”, joka pelissä oli läsnä. Oma kokemukseni on, että suomalaisissa larpeissa keskitytään vahvasti hahmon omaan prosessiin ja tarinaan. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että suomalaisten larppien hahmoprofiilit tuppaavat olemaan kymmeniä sivuja pitkiä proosallisia teoksia, joissa hahmon tausta ja motivaatiot käydään läpi juurta jaksain. Monitor Celestrassa hahmoprofiilit olivat 1-2 sivun mittaisia ja loput pelaajille lähetetystä aineistoista käsittelivät lähinnä pelimaailmaa ja hahmon sosiaalista ja kulttuurista taustaa yleisellä tasolla. Pelissä hahmon omaa henkilökohtaista prosessia tärkeämpää tuntuikin olevan osana yhteisönä toimiminen sekä omilla teollaan tähän yhteisöön ja sen sisäisiin tapahtumiin vaikuttaminen. Niin sanottu yksin kaapissa larppaaminen ei Monitor Celestrassa vain toiminut – ainakin omasta näkökulmastani mielekkäämpiä pelikokemuksia sai, kun järjesti hahmonsa mukaan johonkin näyttävään kohtaukseen, jota sivustakatsojat saivat seurata uteliaina.

monitorcelestra03

Kuva: Marjukka Lampo

Mielestäni Monitor Celestran yksi erinomaisista anneista olikin nimenomaan sivustakatsojaksi pääseminen. Smålandin ahtailla käytävillä tunnelma tiivistyi helposti ja dramaattisten tilanteiden näkemistä ei voinut välttää. Oma siviilihahmoni ei aina oikein pysynyt mukana siinä, mitä milloinkin tapahtui ja tiedonpuutteessa minun olikin pakko luoda asioista omia tulkintoja turvautuen aluksen käytävillä liikkuviin juoruihin ja huhupuheisiin. Monesti löysin itsenikin tilanteesta, jossa ainoa keino levittää saamaani tietoa oli juosta pitkin aluksen käytäviä etsien ihmisiä ja pyytäen heitä myös levittämään viestiä eteenpäin. Joskus tilanteet toivat elävästi mieleen lapsuuden Rikkinäinen puhelin -leikit.

Täytyy myöntää, että aloin ylipäätään noissa olosuhteissa ymmärtää paremmin BSG:n, Babylon 5:n ja muiden vastaavien sci-fi-sarjojen avuttomia siviilejä, jotka niin usein sortuvat rasittavaan massahysteriaan ja vaikeuttavat lapsellisilta tuntuvilla vaatimuksillaan protagonistien tehtävää taistella vaaroja vastaan ja pelastaa kaikkien henget. Katsoessa tv-sarjaa sitä tietää koko ajan mitä tapahtuu ja missä mennään, mutta seisoessa avuttomana siviilien asumukseksi muutetussa aluksen ruumassa tilanne onkin aivan toisenlainen. En nyt tarkoita väittää, että Monitor Celestrassa olisi ollut selvä jako päähenkilöiden ja sivuhenkilöiden välillä. Päin vastoin, pelinjohto oli pyrkinyt panostamaan kaikkiin hahmoihin yhtälailla ja siviilihahmojen osuus pelissä oli erittäin tärkeä. Vastakkainasettelua pelissä syntyi pikemminkin tasapuolisesti eri hahmoryhmien välille me-muut -periaatteella: siviilit – miehistö, tauronilaiset – capricalaiset, Celestran miehistö – Galactican miehistö, jne.

Vaikka koin sivustakatsomisen Monitor Celestrassa erittäin mielekkääksi, ei se silti tarkoittanut sitä, etteikö hahmollani olisi ollut tarpeeksi tekemistä muutenkin. Pikemminkin sitä oli niin paljon, että välillä tuli melkein kiire ehtiä toteuttamaan kaikki ennen kuin pelin tunnusmusiikki lämähti soimaan ympäri Smålandia asennetuista äänentoistolaitteista merkiksi käynnissä olleen episodin päättymisestä (voit kuunnella kappaleen SoundCloudista). Suomalaiseen pelinjohtovetoiseen larppaamiseen tottuneena en olisi aivan heti uskonut, että parin sivun mittaisella ylimalkaisella hahmoprofiililla tämä voisi olla edes mahdollista, mutta niin se vain oli. Sen sijaan, että pelinjohto olisi kirjoittanut hahmoprofiileja ja niihin liittyviä juonikuvioita sydänverellä, Monitor Celestrassa pelaajia kannustettiin itse kontaktoitumaan ja suunnittelemaan hahmoja vapaasti muiden pelaajien kanssa. Tätä tarkoitusta varten pelille perustettiin oma keskustelupalsta, joka pian tulvi pohdintaa BSG-universumiin liittyvistä yksityiskohdista sekä eri ihmisryhmien kulttuureista. Sen kautta saattoi myös käydä yksityiskeskusteluja muiden pelaajien kanssa.

monitorcelestra04

Kuva: Marjukka Lampo

Pelinjohdon minulle laatima kontaktilista sisälsi lähinnä hahmojen nimet sekä yhden tai kaksi lausetta siitä, mistä tai miten hahmoni tunsi kyseisen henkilön. Kaikki kontaktini oli jätetty varsin etäisiksi ja suurpiirteisiksi. Hahmoni ei kunnolla tuntenut oikeastaan ketään. Onnistuin kuitenkin löytämään yhteisymmärryksen usean vastapelaajani kanssa ja niinpä noiden pelinjohdon laatimien etäisten kontaktieni sijaan alukselta löytyi kaksi rakasta serkkuani, jotka olivat nyt kaikki mitä hahmoni perheestäni oli jäljellä; muutama vuosi sitten kadonnut hahmoni tosirakkaus; sekä mies, jonka kanssa hahmoni oli viettänyt aikaa lähinnä huvin vuoksi ja jota hän nyt halusi vältellä. Sain siis vapaasti räätälöidä itselleni sellaiset kontaktit, jotka koin mielenkiintoisiksi.

Koska meille pelaajille oli annettu niin vapaat kädet kehittää omia hahmojamme, ja koska onnistuin pelin aikana pääsemään hieman eroon siitä päänisisäisestä kirjoittamattomasta säännöstä, että pelinjohtajalla olisi yksinoikeus juonikuvioiden
luomiseen, uskaltauduin jopa laittamaan kesken pelin lisää pökköä pesään kertomalla hahmoni herra Oikealle ja herra Ihan Kivalle olevani raskaana jälkimmäiselle. Siitä syntyi loppupelin ajaksi varsin mehukasta kolmiodraamaa – sekä tietysti syvällistä pohdintaa siitä millaista vastuuta kannan lapseni isän kanssa tilanteessa, jossa miltein koko ihmiskunta on tuhottu.

Monitor Celestran hahmoprofiilien suurpiirteisyyteen lienee vaikuttanut myös se, että pelin kaikki hahmot kirjoitettiin sukupuolineutraalisti. Tämä oli toki kätevää siksi, että peli järjestettiin yhteensä kolme kertaa eri pelaajakokoonpanoilla ja sukupuolitettujen hahmojen yhteensovittaminen kolmen yli satapäisen pelaajakokoonpanon kanssa olisi ollut varsin haastavaa. Hahmojen sukupuolettomuuteen oli kuitenkin toinenkin syy: BSG:n fiktiivisessä maailmassa sukupuoliroolien väliset erot ovat varsin pieniä – naiset ja miehet edustavat ja tekevät samoja asioita tasavertaisesti eikä erityisiä jännitteitä sukupuolten välillä ole. Monitor Celestran hahmojen kirjoittaminen sukupuolineutraalisti ehkäisi nähdäkseni miesten ja naisten välisen vastakkainasettelun ujuttautumista peliin sekä sukupuolittuneisiin stereotyyppeihin sortumista hahmojen suunnittelussa. Peliin oli kirjoitettu joitain aviopareja, mutta hahmoprofiilit olivat näissäkin tapauksissa laadittu sukupuolineutraalisti ja avioliitto jonkun toisen hahmon kanssa ilmeni niissä vain yksinkertaisena mainintana. Käsittääkseni tällaiset hahmot annettiin pääsääntöisesti pelattavaksi mies- ja naispelaajalle, mutta tämä saattoi toki olla lähinnä “varotoimi”, koska pelinjohto ei tiennyt miten heille entuudestaan tuntemattomat pelaajat ympäri maailmaa kokisivat samaa sukupuolta olevien avioliiton pelaamisen.

monitorcelestra05

Kuva: Marjukka Lampo

Koska Monitor Celestra sijoittui monelle pelaajalle jo entuudestaan tuttuun fiktioon, Battlestar Galacticaan, oli pelinjohdolta oivallinen ratkaisu siirtää valtaa maailman määrittelystä myös pelaajille. Pelimaailmaa syvennettiin etukäteen varsin paljon peliä varten luodulla keskustelupalstalla. Siellä käytiin keskusteluja esimerkiksi tauronilaisten sururituaalista ja kielestä, Kobolin kahdentoista siirtokunnan uskonnoista sekä muista BSG-universumiin liittyvistä kulttuurisista elementeistä. Pelaajat saivat vapaasti tehdä ehdotuksia fiktioon liittyen ja kysyä toisiltaan neuvoa. Pelinjohto tietenkin seurasi palstaa aktiivisesti ja osallistui keskusteluun. Keskustelupalsta oli myös erinomainen väline tunnelmannostatukseen ja innostuneisuuden kanavoimiseen muiden yhtä ekstaasissa olevien peliä odottavien larppaajien kanssa. Nopeasti etenevä keskustelu vaati kuitenkin aikamoista aktiivisuutta ja jäinkin kaipaan pelinjohdon osalta jonkinlaista koostetta palstalla syntyneistä helmistä. Moni hieno idea hukkui hypetystulvan alle ja jäi lopulta puuttumaan koko pelistä. Tämä ei tosin ollut ainoa asia, joka pelin järjestämisessä jäi hieman puolitiehen. Niistä en kuitenkaan ala tässä valittaa, sillä larppeja järjestäessä aina sattuu ja tapahtuu. Sitä paitsi, puutteista huolimatta pelikokemukseni oli kerrassaan unohtumaton ja se on mielestäni tärkeintä.

Kaikenkaikkiaan Monitor Celestra oli huikean hieno ja ainutlaatuinen kokemus. Pelistä jäi käteen roppakaupalla hyviä ideoita larppien tekemiseen, paljon uusia kavereita ympäri maailmaa sekä aivan uudenlainen kiilto silmäkulmaan kun nyt uppoudun sohvan pohjalle pitämään ties kuinka monennetta BSG-maratonia. Pitänee ryhtyä säästämään rahaa matkakassaan siltä varalta, että Monitor Celestra todella onnistutaan toteuttamaan Yhdysvalloissa.

So say we all!

 

P.S. Voit lukea lisää Monitor Celestrasta, erityisesti sen taustoista ja tuotannollisesta näkökulmasta suomeksi:

  • Joonas Iivosen blogiteksti “Pelaa hävitäksesi voitokkaasti” Lokissa
  • Juhana Petterssonin Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä julkaistusta juttu “Vuokrasimme sukellusveneen” (HS Nyt-liite 22.-28.3.2013)

P.P.S. Mikäli haluat olla mukana tukemassa Monitor Celestran toteuttamista Yhdysvalloissa, käy tekemässä lahjoitus osoitteessa http://www.gofundme.com/celestra. Allekirjoittanutkin on mukana.