Musiikki on nykyisin pääosin ykkösiä ja nollia, tallennettua digitaalista bittivirtaa jota mahtuu kiintolevyille ja muille tallennusvälineille melkein rajattomasti. Elektroninen musiikki on ollut enimmäkseen tietokoneilla tai muilla digitaalisilla työkaluilla tehtyä siitä lähtien kun laitteistojen kustannukset laskivat ja samalla tekniikka tietokoneissa kehittyi ammattimaiseen käyttöön tarpeeksi laadukkaaksi. Tätä ennen elektroninen musiikki oli analogista, tehty analogisilla laitteilla vaikka teos siirrettäisiinkin jossain vaiheessa digitaaliseksi tallenteeksi. Tällaisen musiikin luomiseen käytetty laitteisto oli alkuvaiheessa (alkaen 1940-luvulta) hurjan kallista, kooltaan valtavia sekä käytettävissä vain ammattistudioilla tai paikoissa joissa tehtiin musiikkia muuhun ohjelmatuotantoon. Elektronisen musiikin ensimmäiset pioneerit löytyivätkin usein työskentelemästä yleisradiolaitoksista tai muista vastaavista isoista yhtiöistä joissa oma tuotantoon haluttiin efektien ja äänimaailman tuottamista myös muilla kuin perinteisillä instrumenteillä. Aivan kuten tietojenkäsittelyn alkuvaiheessa, myös äänien manipuloinnin sekä elektronisen musiikin pioneereissa oli paljon naisia. Tämän artikkelin keskipisteenä on tällä hetkellä jopa populaarikulttuurissa hyvin tunnettu nauhamusiikin ja äänimaisemien työstäjä, Doctor Whon alkuperäisen tunnusmusiikin materialisoinut Delia Ann Derbyshire (5.5.1937–3.7.2001).

Pääseminen oikeiden työkalujen pariin – BBC Radiophonic Workshop

Delia at the Workshop in 1965.

Kuva: BBC (vuonna 1965)

Musiikki oli ollut Delia Derbyshirelle tärkeä kiinnostuksen kohde jo lapsesta lähtien, musikaalisesti lahjakas tyttö oli myös kiinnostunut abstraktimmista äänistä kuunneltuaan kotonaan Coventryssa toisen maailmansodan pommitusten epätavallisia ääniä. Työläisperheen ainoaksi lapseksi sisaren kuoleman jälkeen jäänyt Delia lähti huipputasoiseen Cambridgen yliopistoon matematiikan opintojen perässä, mutta vaihtoi pääaineensa kohta musiikkiin. Matematiikan vaikutus näkyykin hänen tuotannossa ja useissa haastatteluissa hän korostaakin miten musiikin tekemisessä auttaa matematiikan ja musiikin kaavojen tietäminen, ainakin niiden rikkomista varten.

Britannian yleisradiolle BBC:lle Derbyshire päätyi muutaman hajatyöpaikan jälkeen, ura musiikin parissa kiinnosti mutta esimerkiksi Decca-levytysstudioilla vastattiin suorasukaisesti ettei naisia palkata yhtiön studiohenkilökunnaksi. BBC:lle Derbyshire pääsi studiomanageriksi vuonna 1960, koska yhtiö ei hänen mukaansa palkannut suoraan säveltäjiä. Muutamaa vuotta aiemmin yhtiön sisälle perustettu uudenlaisten ääniefektien ja muusikin rakentamiseen tarkoitettu Radiophonic Workshop oli ehtinyt jo kerätä mainetta kokeellisen musiikin tekijöiden parissa, mutta kummallisen lääkäriltä tulleen käskyn mukaan osastolla sai työskennellä kerrallaan vain maksimissaan kolme kuukautta työntekijöiden mielenterveyden säilyttämiseksi!

Työpajan perustivat kokeellisesta musiikista kiinnostuneet Desmond Briscoe ja Daphne Oram (joka on myös yksi huomattavimmista elektronisen musiikin pioneereista, maalaamiseen perustuvan oramics-sävellystekniikan luoja) vuonna 1958, mutta Oram jättäytyi osastolta kolmen kuukauden säännön ja taiteellisten erimielisyyksien vuoksi jo seuraavana vuonna. Kolmas pajan huomattava naisnimi oli Oramia seurannut Maddalena Fagandini. Työskentelytilat olivat muutaman huoneen kokoinen kummajaisten kokoontumispaikka, jonne kokeellisesta musiikista ja äänistä kiinnostuneet taiteilijat kerääntyvät laitteiden keskelle. Osaston budjetti oli minimaalinen ja laitteita haalittiin hylkytavarana toisilta osastoilta, osa oli koottu itse kierrätysosista ja jopa armeijan ylijäämästä.

Tv:n tunnetuimman tieteissarjan tunnusmusiikki – Doctor Who

Doctor Whon tunnusmusiikista tuli Delia Derbyshiren tunnetuin luomus: vuonna 1963 alkanut lapsille suunnattu tieteissarja tarvitsi halvalla talon sisällä itse tuotetun tunnusmusiikin, jonka piti kuulostaa sopivan mystiseltä ja etäiseen tulevaisuuteen sijoittuvalta. Urakka ei ollut ihan nopea, kuten ei ääniefektien teko tuohon aikaan ollut muutenkaan, tunnussävelmän rakentaminen vaati arviolta noin kuukauden työtunnit. Ron Grainerin säveltämän tunnuksen toteutus oli Derbyshiren 11 vuotta Radiophonic Workshopissa kestäneen uran ensimmäisiä töitä, eniten hän kuitenkin itse piti tunnusmusiikin sijasta abstraktien äänimaisemien luomisesta tv- ja radio-ohjelmiin. Hänen mukaansa suurin osa valmistuneista töistä sijoittui joko kauas menneisyyteen tai tulevaisuuteen, tai kuvaamaan mielenmaisemia. Derbyshiren hyväksymä versio Doctor Whon tunnuskappaleesta oli sen ensimmäinen versio, 1970-luvulla voimakkaasti syntetisaattoreilla muutettuja versioita hän ilmeisesti hyljeksyi voimakkaasti. Nykyistä uudistunutta Doctor Whota seuranneiden korviin alkuperäisessä versiossa on paljon enemmän suhinaa, huiskivia efektejä ja vähemmän dynamiikkaa, mutta edelleenkin se kuulostaa jopa hivenen pelottavalta. Kannattaa kuunnella alkuperäisen lisäksi vertailuksi myös miten erilaiseksi teemaa on muokattu etenkin 1980-luvulla: kaikki tunnusmusiikit editoituna yhdeksi videoksi.

 Äänet nauhalle – hidas analoginen työstöprosessi

Työskentelymetodit Radiophonic Workshopissa kumpusivat ennen kaikkea osaston perustajien mielenkiinnosta musique concrète -taidesuuntauksen ideoihin arkipäivän äänien muokkaamisesta ja manipuloinnista tekniikan avulla. Teoksien pohjaksi saattoi päätyä mikä tahansa nauhoitettava ääni jota muokattiin ja väänneltiin uudella teknologialla liki tunnistamattomaksi uudeksi ääneksi. Teokset rakennettiin nuotti kerrallaan nauhoittaen äänilähteitä magneettinauhalle, josta pätkiä leikattiin ja teipattiin uusiksi nauhaloopeiksi, joita taas muokattiin uudelleen erilaisten efektien avulla (esimerkiksi kaiku (echo/reverb), viive (delay), toistonopeuden ja -suunnan muutokset, oskillaattoreilla äänen manipulointi) sekä nauhoitettiin toisten äänien kanssa yhteen taas uudeksi nauhaksi. Derbyshire kertoi lempiäänilähteensä olleen työhuoneen vihreä pöytälamppu, josta lähtenyt kilahdus oli hänen mukaansa kauniimpi kuin lampun rujo ulkonäkö. Useassa haastattelussa Derbyshire kertoo juttujen käytävän mittaisesta nauhaloopista olleen täysin totta: Maida Valen studioilla oli pitkä ja kapea käytävä työpajan huoneiden välillä jota pystyi käyttämään apuna tämänkaltaisissa äärimmäisyyksissä, Delian tekemä lenkki oli pisin ikinä nauhoitukseen käytetty nauhalooppi. Nauhalooppien käyttämistä hahmottaa hyvin esimerkiksi tämä video kelanauhurilla loopin tekemisestä ja nauhojen yhteensovittamisesta ylla oleva pätkä The Alchemists of Sound -dokumentista jossa Delia itse esittelee työprosessin etenemistä. Tarpeeksi monta kertaa muokaten osasista saatiin koottua ääniteos joka lopulta synkronisoitiin muun ääni- tai kuvamateriaalin kanssa yhteen toimivaksi.

Ura BBC:n jälkeen

picture-54

Kuva: BBC (vuonna 1965)

Suurin osa Radiophonic Workshopin töistä liittyi BBC:n faktaohjelmien tuotantoon, erilaiset dokumentit ja opetusohjelmat olivat sopivaa pohjamateriaalia Delian suosimille abstrakteille äänimatoille. Delia oli töissä Radiophonic Workshopissa vuoteen 1973 asti, jolloin taiteilijan omat projektimieltymykset olivat jo menneet ristiin osaston omien tavoitteiden kanssa. Delian tuotokset eivät enää tuntuneet sopivilta lastenohjelmiin, mutta hän itse ei myöskään tahtonut tehdä jinglejä tai yksinkertaista kaupallista musiikkia. Useissa haastatteluissa Derbyshire kertoi myös työpajan olosuhteiden muuttumisesta, johtajat pitivät enemmän huolta tileistä kuin työntekijöistä ja uudet tekniset apuvälineet, kuten ensimmäiset syntetisaattorit 1960-luvun puolivälissä muuttivat työtä ja sen tuloksia jopa epätoivottavaan suuntaan. Lisäksi kukaan pajan työntekijä ei edelleenkään saanut yhtiön periaatteen mukaisesti nimeään näkyville ohjelmien lopputeksteihin, työpanos merkittiin aina pelkästään BBC Radiophonic Workshopin nimiin. Tästä syystä Derbyshire ei myöskään saanut Doctor Whon tunnusmusiikin työstämisestä rojalteja itselleen, vaikka säveltäjä Ron Grainer oli vaatinut omien rojaltiensa puolittamista Derbyshiren hyväksi.

Jo BBC:llä ollessaan Delia oli tehnyt myös työpajan ulkopuolisia töitä, kaluston käyttömahdollisuuksista otettiin kaikki irti taideprojekteissa joihin Delia teki omaa musiikkiaan. 1960-luvun puolella hän teki musiikit erääseen Yoko Onon lyhytelokuvaan, melkein päätyi tekemään The Beatlesien Yesterday-kappaleelle kokeellisia äänitaustoja ja teki yhteistyötä monien muiden tunnettujen elektronisen musiikin pioneerien kanssa (kuten säveltäjät Peter Maxwell Davies ja Karlheinz Stockhausen, The Rolling Stones -muusikko Brian Jones, Pink Floyd -yhtyeen jäsenet). Derbyshire osallistui myös muutamaan 1960-luvun lopulla Lontoossa järjestettyyn kuuluisaan monimediaiseen psykedeeliseen kokeellisen musiikin tapahtumaan.

 Kokeellista populaarimusiikkia ja muita hajatöitä

Ison osa töistä Derbyshire oli tehnyt yhteistyössä työpajalla myös työskennelleen Brian Hodgsonin kanssa, jonka kanssa Derbyshire teki ainakin kerran musiikkia myös kaupallisiin valtavirran elokuviin. Sattumoisin projekti oli perinteinen kauhuelokuva, vuonna 1973 ilmestynyt The Legend of Hell House (pätkä julkaisemattomasta ääniraidasta) johon Derbyshire teki musiikin Hodgsonin kanssa. Lisäksi heidän ja David Vorhausin perustaman White Noise -kokoonpanon kappaleesta päätyi pätkä Hammer-yhtiön Dracula A.D. 1972 -kauhuelokuvaan. White Noise julkaisi kolmikkona yhden levyn, vuonna 1969 ilmestyneen An Electric Stormin jossa on hyvin paljon deliamaista manipuloitua nauhamusiikkia ja efektejä.

1970-luvun alussa BBC:n ja satunnaisten musiikkiurakoiden jälkeen Delia jättäytyi täysin musiikin tekemisestä. Syyt luultavammin olivat henkilökohtaiset, Delia muutti hetkeksi Pohjois-Englantiin ja avioitui kaivostyöläisen kanssa, työkseen Derbyshire löysi muun muassa kaasuputken asennusprojektin jossa hän toimi radio-operaattorina. Valitettavasti näinä aikoina Derbyshire myös alkoholisoitui, mikä myöhemmin koitui hänen kohtalokseen. Delia muutti kuitenkin muutaman vuoden päästä epäonnistuneen avioliiton jälkeen takaisin Lontooseen ja teki erinäisiä hajatöitä taidepiireissä. Takaisin musiikin pariin Delia palasi vasta 1990-luvun lopulla muutama vuosi ennen kuolemaansa. Vuosina 2000 ja 2001 Derbyshire ehti vielä tekemään kokeellista musiikkia Peter Kemberin Sonic Boom -nimisen projektin kahdelle levylle.

The Delian Mode – vaikutus nykyään

BBC Radiophonic Workshop on esillä myös Doctor Who Experiencessa Cardiffissa (kuva: S. Haukkala)

Derbyshirea ei onneksi ole vuosikymmenien aikana unohdettu, vaikka BBC pyrkikin pitämään äänivelhojensa nimet piilossa. Populaari elektroninen musiikki (etenkin kokeellisemmat kokoonpanot kuten Aphex Twin, Orbital ja Broadcast) ylläpitää Delian kehittämiä leikkurointi- ja sävellystaitoja, kuin myös Doctor Whon jatkuvasti kasvanut suosio on myös ohjannut huomiota ensimmäiseen elektroniseen tv-sarjan tunnusmusiikkiin ja sen tekijöihin. Manchesterin yliopisto sai vuonna 2007 lahjoituksena Delian jäämistöstä satoja kuuntelemattomia nauhakeloja, joista julkaistut maistiaispalat kuulostivat kuin nykyaikaiselta modernilta tanssimusiikilta. Eipä siis tiedä mitä Delian metkuja vielä löytyy yli neljän vuosikymmenen takaa!

Artikkelin kuvat ellei toisin mainita: Ray White: Radiophonic Gallery (alunperin BBC, public domain)

Lisäluettavaa ja kuunneltavaa:

http://www.delia-derbyshire.org (josta kannattaa lukea ainakin Sonic Boomin tekemä Delian haastattelu vuodelta 2000)
http://delia-derbyshire.net (sisältää lehtijuttujen lisäksi myös oivan kronologisen teosluettelon)
Lisää kuvia ja historiaa BBC Radiophonic Workshopista: http://whitefiles.org/rwg/index.html
White Noisen levy An Electric Storm Spotifyssa: White Noise – An Electric Storm
Kevyt, Mythbusters-henkinen CBBC:n Absolute Genius with Dick & Dom -sarjan jakso Delia Derbyshiresta ja äänien luomisesta: http://www.youtube.com/watch?v=IGmWVsxcADI
The Alchemists of Sound (BBC Radiophonic Workshop), dokumentti Ubu.com:ssa: http://ubu.com/film/alchemists.html 
Delian työstämää musiikkia ja radiohaastatteluja Ubu.com:ssa: http://ubu.com/sound/derbyshire.html
Pätkiä Delian julkaisemattomista nauhoituksista: http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/7512072.stm
Elektronisen musiikin muita naispioneereja esittelevä englanninkielinen blogi Electronic Girls: http://electronicgirls-engl.blogspot.fi
Melomaanikko-musiikkiblogin pitkä artikkeli elektronisen musiikin naispioneereista: http://melomaanikko.loppu.fi/elektronisen-musiikin-naispioneerit/
The New Sound of Music -dokumentti Youtubessa, osa 1 (yleistä elektronisen musiikin tekemisestä ja laitteistosta): http://www.youtube.com/watch?v=6MsyOe7xCqg
Singlenä julkaistu alkuperäinen Doctor Whon teemakappale: http://www.youtube.com/watch?v=iPYiy2_ZavU
Maddalena Fagandinin tekemä single tulevan The Beatles -tuottaja George Martinin kanssa, efektipitoista musiikkia Ray Cathode -nimellä: http://youtu.be/mhVYEgMrxOg?t=2m10s
Monen ääniraidan nauhoittamista ennen varsinaista moniraitanauhuria: Les Paul ja Mary Ford nauhoittavat tv-lähetyksessä musiikkia: http://www.youtube.com/watch?v=q6-gOwIA0rM
Melko kattava Youtube-soittolista Delian työstämistä kappaleista, haastatteluista ja dokumenteista: http://www.youtube.com/playlist?list=PLA6438A951060D011
Itse koostamani soittolista linkkamistani Deliaa koskevista pätkistä ja dokumenteista Youtubessa: http://www.youtube.com/playlist?list=PLdJC68qVI9qfRbOjeNw1ZBWFRpFgagXnW