Pelasin jo lapsena mielelläni lautapelejä ja meillä oli niitä kotona ihan mukavasti. Kaikista rakkain peleistä minulle oli kuitenkin HeroQuest, vuonna 1989 Milton Bradley Companyn julkaisema lautapeli, jossa on paljon roolipelillisiä piirteitä. Suomenkielinen versio pelistä on julkaistu vuonna 1990. HeroQuestista on myöhemmin tehty myös tietokonepeli ja Games Workshop on tehnyt lautapelistä version nimellä Advanced HeroQuest, joka sijoittuu Warhammer-maailmaan. (Lähde: Wikipedia.)
Pelin idea on, että pieni seikkailijaryhmä (barbaari, kääpiö, velho ja haltia) koluaa läpi pelilautaa, joka muodostuu erilaisista huoneista ja käytävistä. Pelilauta esittää välillä katakombeja, välillä linnaketta, välillä tyrmää. Lauta elää pelikerran mukana ja eri seikkailuissa osa huoneista ei välttämättä ole käytössä ollenkaan. Yksi pelikerta on yksi seikkailu ja pelin mukana tulee neljätoista eri skenaariota. Sama hahmo pidetään seikkailusta toiseen ja pelikertojen välillä hahmoille voi ostaa asekortteja seikkailuista voitetulla rahalla. Peli myös kannustaa tekemään omia seikkailuita ja niitä onkin helppo suunnitella laudan pohjapiirroksen avulla.
Pelihahmot etsivät seikkailusta riippuen aarretta, pelastavat vangiksi joutuneita urhoja tai jahtaavat örkkejä. Velho ja haltia pystyvät loitsimaan, mikä toimii erilaisten loitsukorttien avulla. Kääpiön erikoiskyky on ansojen purkaminen.
Peliä voi pelata 2-5 pelaajaa, joista yhden on oltava pelinjohtaja. Vain hänellä on tiedossaan pelilaudan eri elementtien sijainnit ja hän myös liikuttaa hirviö-figuureita sekä heittää noppaa hirviöiden puolesta. Sitä mukaa, kun hahmot liikkuvat ja tutkivat alueita, pelinjohtaja varustaa huoneet erilaisilla huonekaluilla, hirviöillä, ansoilla ja salaovilla.
Itse olin yhdeksänvuotias kun tuon pelin saimme ja väittäisin, että se on osaltaan ollut ohjaamassa minua fantasiakirjallisuuden sekä myöhemmin roolipelien maailmaan. En toki voi sanoa varmaksi, koska en muista niitä aikoja niin tarkasti, mutta vahva epäily minulla siitä on. Olen myös sitä mieltä, että siitä on muodostunut minulle myös alitajuisesti hyvän lautapelin arkkityyppi. Siinä on todella paljon elementtejä, joita pidän itselleni tärkeinä ja kiehtovina muidenkin lautapelien suhteen. Niitä siis ovat:
- Vahva teema. Valittu aihe näkyy kaikissa pelin elementeissä paketista pelilautaan ja noppiin asti.
- Tarinallisuus.
- Paljon tilpehööriä.
- Pelimekaniikassa käytetään sekä kortteja että noppia.
- Pelissä käytetty taide on omaan silmääni kaunista.
- Pelin muunneltavuus.
Aiemmin olin pelannut vain perinteisempiä lautapelejä, kuten Riskiä ja Hotellia. Tämä peli oli minulle jotain aivan uutta ja upeaa. HeroQuestista muodostui nopeasti siis suosikkini ja kyllä sitä tulikin sitten pelattua. Pelikumppaneinani oli veljeni Mika ja hänen ystävänsä Arto ja pelasimme kaikki seikkailukirjasta löytyvät skenaariot lävitse. Meillä oli myös oma ruutuvihko, johon vuorollamme teimme omia seikkailuita joita sitten pelautimme toisillemme. Pidin myös HeroQuestin taiteesta ja yläasteella piirsinkin useita pelin kuvituksia mallista, kun kavaamataidon tunnilla oli vapaita aiheita. Jossain vaiheessa into pelaamiseen kuitenkin lopahti ja peli lojui pitkään käyttämättömänä hyllyssä.
Myöhemmin pelin otti sitten hyvin pitkäaikaiseen lainaan kymmenen vuotta nuorempi serkkuni, joka ystäviensä kanssa pelasi pelin miltei puhki. Se vähän harmittaa, että heidän jäljiltään osasta pelin figuureista on katkennut yhtä jos toistakin härpäkettä ja seikkailukirjastakin on kannet irti. Toisaalta, sama peli on tuonut paljon iloa ja koukuttanut useampia lapsia roolipeleihin suvussamme. Joten sen suhteen olen kyllä tyytyväinen. Nyt peli on palautunut taas minulle ja sitä pitäisikin jossain vaiheessa pelata. Lapsuudessa en edes tiennyt, että peliin on julkaistu suomeksi myös kaksi lisäosaa, joten ihan uutta pelattavaakin löytyisi. Englanniksi lisäosia on enemmänkin.
Vasta nyt, kun mietin mitä HeroQuestista kirjoittaisin, tuli mieleen eräs asia. Ainakaan pelin perusversiossa ei ole ainuttakaan naista. Pientä lisätutkimusta tehtyäni pelin kotisivuilla, näyttäisi että ei ole lisäosissakaan. Kaikki pelihahmot ovat miehiä, hirviöt näyttävät olevan miespuolisia ja seikkailuissa on keisari sitä, hullu velho tätä. Myös muutamassa seikkailussa pulassa olevat pelastettavat ovat miehiä.
Lapsena nämä seikat eivät tosin haitanneet yhtään, ihan hyvin pystyin eläytymään seikkailuihin ja taisteluihin mieshahmolla. Näin jälkeenpäin ajateltuna tosin, pelimaailma on hämmentävän mieskeskeinen. En varmasti ole ollut ainoa tyttö, joka on tälle pelille menettänyt sydämensä. Olisihan se ollut mukavaa, että edes lisäosissa olisi tullut hieman vaihtelua tähän miehiseen maailmaan.
Kuten perinteisessä fantasiassa konsanaan, on HeroQuestin maailma myös hyvin mustavalkoinen. Sankarit ovat hyviä ja hirviöt pahoja. On vanhan mestarin oppipoika, joka on käätynyt pahan puolelle ja pelaajan tehtävänä on saada oppipoika vastaamaan teoistaan. Tarinakatkelmat ovat aika juustoisia ja aiheuttavat näin aikuisena lähinnä myötähäpeän tunteita, sen verran runsaasti niihin on fantasiakliseitä ripoteltu.
Näistä muutamista puutteista huolimatta sydämestäni löytyy aina paikka HeroQuestille. Jos et ole tätä koskaan kokeillut, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Ja kannattaa siinä sivussa tutustuttaa myös mahdollinen jälkikasvu tai tuttavien lapset tähän retroklassikkoon.
Tämä oli mun ja mun veljen suosikki. Kaksi lisäosaa pelattiin myös puhki ja keksittiin paljon omia seikkailuja. Lisäkalusteita saatiin esim. nukkekodista. Pitäisiköhän kaivaa tämä taas esiin, kun seuraavan kerran menee kotikotiin…
Heh, tuo lisäkalusteidea on hauska! Kannattaa kaivaa kyllä. Tosin jos näin aikuisena haluaa ihan kunnolla HeroQuestia alkaa pelata, kannattaa ottaa vaari Lautapelioppaan videoarvostelusta. Siinä kehotetaan käyttämään hirviöiden osalta jenkkissääntöjä, joissa hirviöillä on useampi kestopiste kuin Eurooppa-versiossa. Näin peliin tulee lisää haastetta aikuisillekin.
Kylläpä nostalgia ryöppyää pintaan. Tuota peliä tuli tahkottua kakarana oikein urakalla niin että nopat kuluivat väriltään valkosiksi. Moni kesäpäivä sujui ulkosalla nurmikolla istuskellen ja sitä pelaten, aina silloin tällöin saattoi viheriöivä pikkupeikko tai goblin kuten ne tuossa pelissä ovat maastovärityksensä turvin karata omille teilleen, kuten myös aarrekortteja erään kaverin matkaan joka katsoi ne ansainneensa luolastosta löytämällä.
Itse en ole kyllä koskaan ulkona tätä pelannut, varmaan juuri osien katoamisen pelossa. Mielenkiintoinen näkökulma tuo aarrekorttien ansaitseminen 🙂 Toivottavasti sait ne lopulta takaisin kaveriltasi!
Taisivat jäädä sille tielleen. Fiksailin muutama vuosi sitten kasaan useampia osia köyhtyneestä pelistä ja kirpputorilta löytämästäni kappaleesta josta puuttui myös aika paljon listan kanssa varmistetun kokonaisen setin josssa oli päälle vielä extraa. Jonkin aikaa tämän jälkeen myin sen eräälle ikäpolvemme miehelle jolla hirveä hinku tavoittaa jotain nuoruudessaan kadotettua.
Hennoin itse luopua koska tulin tulokseen että ei niitä kesäpäiviä jolloin oltiin sekalaisella poikajoukolla siinä yhdessä kartassa keräämässä tapporahoja fimireistä tai pelastamassa sitä prinssiä tai jäätiin Kellarin linnakkeessa pyörivän kiven alle takaisin saa, ne on jossain siellä vuosikymmenien takana. Ne örkitkin näyttivät silloin isommalta kun niitä piti kädessä.
Sijoittuuhan tuo MB:n HeroQuestkin melko ilmeisesti Warhammer-maailmaan päätellen tarinoissa mainituista paikoista (World’s Edge Mountains & Northern Chaos Wastes).
Pelin lisäosia on julkaistu suurempien markkina-alueiden kielillä enemmän kuin suomeksi tutut kaksi. Myös kahdessa vanhassa White Dwarf -lehdessä julkaistiin AHQ-versioidensa ohella lisäseikkailut, joihin kuului muutama dungeon sekä uusia hirviöitä spekseineen (toisessa skavenit ja toisessa peikot).
Mainitsin ohimennen kyllä, että englanniksi lisäosia on enemmänkin. Mutta totta turiset, onhan niitä paljon myös muille kielille kuin tuolle kolmannelle kotimaiselle. Salakavalasti upotin jutun lomaan linkin pelin viralliselle sivustolle, josta löytyy tarkemmat tiedot jokaisesta lisäosasta.
Samalta sivustolta löytyy aktiivinen keskustelufoorumi, jossa keskustellaan mm. alkuperäisen pelin Warhammer-yhteyksistä ja mielipiteitä on sekä puolesta että vastaan. Koska Games Workshop auttoi myös alkuperäisen pelin kehittämisessä, on peliin ainakin otettu hyvin vahvasti vaikutteita Warhammerista. Näyttäisi kuitenkin siltä, että virallisesti HQ ja Warhammer eivät ole yksi yhteen samassa maailmassa.
AHQ otti vielä lisää roolipelimäisyyksiä kuten seikkailujen välisten tapahtumien heittoja, palkolliset eli ns. “lihakilvet” yms.
Juuri näin, AHQ vei roolipelimäisyyden vielä pidemmälle. Pitäisi kyllä selkeästi päästä sitäkin jossain testaamaan 🙂
Sääntökirjan löytää onneksi kätevästi Scribdistä ja Googlen avulla PDF-versionakin. … Vaikkei se yhtä eeppisen alkuperäiseltä (vintage-muovilta/-musteelta…?) varmasti tuoksukaan kuin Gameworldistä 90-luvulla yhytetyn pahviarkun sisältö.
Kiitos vinkistä! Mahtavaa, että se on saatavissa noinkin vähällä vaivalla, vaikka tuoksu ei olekaan kohdallaan 🙂
Hieno artikkeli. Iloni oli ylimmillään kun seurakunnan pelien joukosta löytyi vanha kunnon HQ 🙂
Kiitos Rami 🙂 Voin uskoa, hieno löytö!
Pensseli käteen ja fiksaat sinne ilmeisesti seurakunnan pelivalikoimaan naispuoliset sankarit fanilisukkeena ja unisex-haltiat.
Tykkäsin pelistä lähinnä niiden hienojen hirviöukkeleiden takia. Mutta eipä sitä paljoa oikeasti pelattua tullut, kun ei ollut tarpeeksi pelikavereita. Joten peli tuli myytyä kirppiksellä jossain vaiheessa. Vähän harmittaa, koska näin aikuisempana nostalgiannälkäisiä kavereita voisi löytyäkin!
Ne on kyllä hienoja! Tosin mä aina olin sitä mieltä, että yhden hirviörodun mahassa oli pesupallo 🙂 Harmillista, että ei löytynyt silloin pelikavereita! Nyt vaan ostamaan jostain peli takaisin ja pelisessiot pystyyn!
Hero questia tuli kans kakarana pelattua.
Nyt löytyy netistä
http://www.yeoldeinn.com/eu-system.php
Mahtavaa! Kiitos. 🙂
Editoin tuon linkin näkyvämmäksi varsinaisessa tekstissä, kun suurimmalta osalta se taisi mennä ensivilkaisulla ohi. Olin liiankin salakavala siis 😀
Tuota pelattiin ensin perheen ja tuttavien, myöhemmin lapsiporukalla isoveikan ja pihan poikien kanssa jolloin yleensä veli pihan vanhimpana oli pelinjohtaja. Ei ollut mikään suosikkipelini – eläydyin ihan liikaa ja jännitys nousi sietämättömäksi! Jos ovesta avautui vihollisia täynnä oleva huone, olin jo valmis luovuttamaan kun paetakaan ei pelissä juuri voinut. Myöhemmin isompana pelin mekaanisuus ärsytti: kun kerran roolipeliä pelataan, mikseivät myös muut kuin tappelemiseen perustuvat ratkaisut ole mahdollisia? Missä on diplomatia? Myimme pelin sitten sitä himoinneelle nuoremmalle pihakaverille, joka sitä näytti ikäistensä jätkien kanssa vielä parina kesänä pelaavan.
Nyt tekisi mieli kyllä palata uudestaan örkkien ja ghoulien ääreen, ah nostalgiaa.
-nti Täti
Voi surkeus, joskus mielikuvitus voi tosiaan olla liian vilkas! Onhan se peli tosiaan aika kaavamainen ja mekaaninen, mutta nostalgiakerroin pelastaa 😀
Mahtava pelimuistelo!
Minä myös tahkosin lapsena HQ:ia läpi uudelleen ja uudelleen. Tehtiin myös omia tasoja ja seikkailtiin sydämen kyllyydestä. Taisin ite olla melkein aina pahis.
Nyt on oma esikoiseni ekalla. Ja kasvatettu pienestä pitäen lautapelien ystäväksi. Kaivettiin pari kk sitten vanhempieni kellarista (eläköön kaikki pitää säästää -mentaliteetti) vanha kunnon HeroQuest. Haisee vähän tunkkikselle, ukoista on miekkaa ja kirvestä katki, pelikirja melkein irtolehtinä, ja kuten joku jo aiemmin kertoikin, niin valkoisista nopista – etenkin valkoisista kilvistä – on aika lailla musta kulunut pois. Mutta miten parhaita perhehetkiä meillä on ollutkaan nyt sen parissa! Esikoinen on aivan tohkeissaan, samoin pienempi, sekä myös minä ja lasten isä, jolta olisi koko mahtava peli jäänyt kokonaan kokematta ilman meikäläisen positiivista vaikutusta 🙂
Epäilemättä tänään, viimeistään huomenna, vedetään peruspelin viimeinen seikkailu, ja sitten edessä siintääkin Kellarin Linnake <3
Hiljaa voin myöntää, että onhan se aika yksiulotteinen, mieshahmoinen ja enimmäkseen jatkuvaa noppien kalistelua… Mutta se on HQ, eli oikeastaan kaiken arvostelun yläpuolella <3
Kiitoksia 🙂 Ihana kuulla, että koko perheen voimalla nautitte HQ:n taiasta! Ja vieläpä ihan tohkeissaan <3 Ja samaa mieltä viimeisen lauseen kanssa olen kyllä! Long live HeroQuest!
Mainio artikkeli vanhasta kunnon HQ:sta!
Meillä on edelleen olemassa oma peliporukka tuolle (kyllä, ollaan kolmenkympin kriiseissä eläviä ihmisiä koko lössi) ja edelleen tuosta nauttii mitä suurimmissa määrin. Voin kyllä suositella jokaisella jonka hyllystä tuo vielä löytyy, että kaivaa sen sieltä pölyn keskeltä esiin, kattaa pöydän täyteen herkkuja, kutsuu ystävät kylään, laittaa Conan The Barbarian soundtrackin soimaan ja nauttii hauskasta peli-illasta. Näin vanhemmalla iällä pelisessioihin on tullut rutkasti huumoria mukaan toisin kuin lapsena, jolloin seikkailuun keskityttiin otsasuonet tykyttäen.
Saman huomion olin itsekin tehnyt nyt vasta vanhemmalla iällä, että pelimaailmasta ei tosiaan löydy ollenkaan naishahmoja. Onneksi tässä on tällä hetkellä itsellä työn alla oma pieni pc-peli HQ:n maailmaan sijoittuen, johon tulee enemmän hahmoluokkia sekä myös naispuolisia seikkailijoita. Ihan omaksi iloksi tuota vsäilee, mutta kertoo varmasti että oma fanitus ei ole koskaan laantunut. Suomenkielistä painosta ei taida enää saada edullisesti, mutta englanninkielistä laitosta kyllä saa mm. Ebaylta. Ostin omani 15 punnalla vanhempieni myytyä aikoinaan oma suomenkieliseni pois kirpputorilla.
Kiitokset 🙂 Mahtavaa kyllä huomata näistä kommenteista, että on muitakin samanikäisiä, jotka ovat tälle pelille sydämensä menettäneet! Oivoi, alkoipa tuo peli-illan kuvailu kutkuttaa, pitääpä toteuttaa se jossain vaiheessa.
Alkoi myös kyllä tuo sinun pc-pelisi kiinnostaa, miten sen saa käsiinsä sitten kun se on valmis?
Ite ostin joitaki vuosia sitten pari settiä HeroQuestia huutokaupasta (tietenki Suomalaiset versiot, ei kuitenkaan lisäosia), koska pakkohan se oli reilun parinkymmenen vuojen takkaa tämä oikkeesti legendaarinen lautapeli hankkia. Tuli pelattua perus setin 14 tehtävää läpi parin kaverin kanssa, ite ollessa pelinjohtajana ja Manowarin soidessa taustalla :). Nyt on tullu tehtyä omiaki karttoja, joita oisi kaikkiaan ainaki tarkotus tehä saagaan sen 55 karttaa ja sääntöjä tähän mennessä tullu tehtyä sen 20 sivua…Uusia tavaroita/kortteja ja mekanismeja 🙂 Mutta näihän se on, että kasari on aina kasari!! 🙂