herokansi

Pelin etukansi. Kaikki kuvat: Elisa Wiik.

Pelasin jo lapsena mielelläni lautapelejä ja meillä oli niitä kotona ihan mukavasti. Kaikista rakkain peleistä minulle oli kuitenkin HeroQuest, vuonna 1989 Milton Bradley Companyn julkaisema lautapeli, jossa on paljon roolipelillisiä piirteitä. Suomenkielinen versio pelistä on julkaistu vuonna 1990. HeroQuestista on myöhemmin tehty myös tietokonepeli ja Games Workshop on tehnyt lautapelistä version nimellä Advanced HeroQuest, joka sijoittuu Warhammer-maailmaan. (Lähde: Wikipedia.)

herolauta

Tyhjä pelilauta

Pelin idea on, että pieni seikkailijaryhmä (barbaari, kääpiö, velho ja haltia) koluaa läpi pelilautaa, joka muodostuu erilaisista huoneista ja käytävistä. Pelilauta esittää välillä katakombeja, välillä linnaketta, välillä tyrmää. Lauta elää pelikerran mukana ja eri seikkailuissa osa huoneista ei välttämättä ole käytössä ollenkaan. Yksi pelikerta on yksi seikkailu ja pelin mukana tulee neljätoista eri skenaariota. Sama hahmo pidetään seikkailusta toiseen ja pelikertojen välillä hahmoille voi ostaa asekortteja seikkailuista voitetulla rahalla. Peli myös kannustaa tekemään omia seikkailuita ja niitä onkin helppo suunnitella laudan pohjapiirroksen avulla.

heroloitsut

Loitsut on jaettu elementtien mukaan

Pelihahmot etsivät seikkailusta riippuen aarretta, pelastavat vangiksi joutuneita urhoja tai jahtaavat örkkejä. Velho ja haltia pystyvät loitsimaan, mikä toimii erilaisten loitsukorttien avulla. Kääpiön erikoiskyky on ansojen purkaminen.

Peliä voi pelata 2-5 pelaajaa, joista yhden on oltava pelinjohtaja. Vain hänellä on tiedossaan pelilaudan eri elementtien sijainnit ja hän myös liikuttaa hirviö-figuureita sekä heittää noppaa hirviöiden puolesta. Sitä mukaa, kun hahmot liikkuvat ja tutkivat alueita, pelinjohtaja varustaa huoneet erilaisilla huonekaluilla, hirviöillä, ansoilla ja salaovilla.

Itse olin yhdeksänvuotias kun tuon pelin saimme ja väittäisin, että se on osaltaan ollut ohjaamassa minua fantasiakirjallisuuden sekä myöhemmin roolipelien maailmaan. En toki voi sanoa varmaksi, koska en muista niitä aikoja niin tarkasti, mutta vahva epäily minulla siitä on. Olen myös sitä mieltä, että siitä on muodostunut minulle myös alitajuisesti hyvän lautapelin arkkityyppi. Siinä on todella paljon elementtejä, joita pidän itselleni tärkeinä ja kiehtovina muidenkin lautapelien suhteen. Niitä siis ovat:

  • Vahva teema. Valittu aihe näkyy kaikissa pelin elementeissä paketista pelilautaan ja noppiin asti.
  • Tarinallisuus.
  • Paljon tilpehööriä.
  • Pelimekaniikassa käytetään sekä kortteja että noppia.
  • Pelissä käytetty taide on omaan silmääni kaunista.
  • Pelin muunneltavuus.
heronopat

Liikkumisnopat ja taistelunopat

Aiemmin olin pelannut vain perinteisempiä lautapelejä, kuten Riskiä ja Hotellia. Tämä peli oli minulle jotain aivan uutta ja upeaa. HeroQuestista muodostui nopeasti siis suosikkini ja kyllä sitä tulikin sitten pelattua. Pelikumppaneinani oli veljeni Mika ja hänen ystävänsä Arto ja pelasimme kaikki seikkailukirjasta löytyvät skenaariot lävitse. Meillä oli myös oma ruutuvihko, johon vuorollamme teimme omia seikkailuita joita sitten pelautimme toisillemme. Pidin myös HeroQuestin taiteesta ja yläasteella piirsinkin useita pelin kuvituksia mallista, kun kavaamataidon tunnilla oli vapaita aiheita. Jossain vaiheessa into pelaamiseen kuitenkin lopahti ja peli lojui pitkään käyttämättömänä hyllyssä.

Myöhemmin pelin otti sitten hyvin pitkäaikaiseen lainaan kymmenen vuotta nuorempi serkkuni, joka ystäviensä kanssa pelasi pelin miltei puhki. Se vähän harmittaa, että heidän jäljiltään osasta pelin figuureista on katkennut yhtä jos toistakin härpäkettä ja seikkailukirjastakin on kannet irti. Toisaalta, sama peli on tuonut paljon iloa ja koukuttanut useampia lapsia roolipeleihin suvussamme. Joten sen suhteen olen kyllä tyytyväinen. Nyt peli on palautunut taas minulle ja sitä pitäisikin jossain vaiheessa pelata. Lapsuudessa en edes tiennyt, että peliin on julkaistu suomeksi myös kaksi lisäosaa, joten ihan uutta pelattavaakin löytyisi. Englanniksi lisäosia on enemmänkin.

herohahmo

Hahmon tietokortti sekä hahmolomake

Vasta nyt, kun mietin mitä HeroQuestista kirjoittaisin, tuli mieleen eräs asia. Ainakaan pelin perusversiossa ei ole ainuttakaan naista. Pientä  lisätutkimusta tehtyäni pelin kotisivuilla, näyttäisi että ei ole lisäosissakaan. Kaikki pelihahmot ovat miehiä, hirviöt näyttävät olevan miespuolisia ja seikkailuissa on keisari sitä, hullu velho tätä. Myös muutamassa seikkailussa pulassa olevat pelastettavat ovat miehiä.

Lapsena nämä seikat eivät tosin haitanneet yhtään, ihan hyvin pystyin eläytymään seikkailuihin ja taisteluihin mieshahmolla. Näin jälkeenpäin ajateltuna tosin, pelimaailma on hämmentävän mieskeskeinen. En varmasti ole ollut ainoa tyttö, joka on tälle pelille menettänyt sydämensä. Olisihan se ollut mukavaa, että edes lisäosissa olisi tullut hieman vaihtelua tähän miehiseen maailmaan.

Kuten perinteisessä fantasiassa konsanaan, on HeroQuestin maailma myös hyvin mustavalkoinen. Sankarit ovat hyviä ja hirviöt pahoja. On vanhan mestarin oppipoika, joka on käätynyt pahan puolelle ja pelaajan tehtävänä on saada oppipoika vastaamaan teoistaan. Tarinakatkelmat ovat aika juustoisia ja aiheuttavat näin aikuisena lähinnä myötähäpeän tunteita, sen verran runsaasti niihin on fantasiakliseitä ripoteltu.

Näistä muutamista puutteista huolimatta sydämestäni löytyy aina paikka HeroQuestille. Jos et ole tätä koskaan kokeillut, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Ja kannattaa siinä sivussa tutustuttaa myös mahdollinen jälkikasvu tai tuttavien lapset tähän retroklassikkoon.

herotakakansi

Pelin takakansi