Tämän vuoden Desucon Frostbitea (16.-17.2.2013), joka on yksi anime- ja mangaharrastajien suurista vuosittaisista tapahtumista, seurasi omituinen tapahtumaketju. Tämän päivän postauksen kirjoittanut Hanna-Pirita oli ollut seuraamassa Desuconin ohjelmia ja piirtänyt sarjakuvaa siellä näkemästään. Sarjakuvasta nousi kohu, joka sai omituiset mittasuhteet. Omasta mielestäni aika kesyssä sarjakuvassa Hanna-Pirita nosti esille erään ohjelmanumeron seksistisen aiheen ja sen käsittelytavan. Sen seurauksena internet suuttui. Tapahtuneesta kuultuamme otimme Hanna-Piritaan yhteyden ja pyysimme häntä kertomaan tapahtuneesta omin sanoin ja tuomaan esille, mitä hän alkuperäisellä sarjakuvallaan halusi sanoa. Tässä hänen kertomuksensa.

T: Mia Meri/Nörttitytöt

*****

norttitytot01

Kuten sarjakuvastrippini yleensäkin, myös yllä oleva sarjakuva on hieman liioiteltu ja karrikoitu. Kerron nyt siis näin tekstin muodossa miten tarina oikeasti meni minun näkökulmastani.

Pidän erityisen paljon Desucon-tapahtumista, jotka ovat mielestäni erittäin hyvin järjestettyjä tapahtumia, ja joissa on paljon asiallista ja mielenkiintoista ohjelmaa. Kunnioittaakseni Desucon Frostbite tapahtumaa helmikuussa 2013 yhtenä lempitapahtumistani, päätin osallistua tapahtumassa Hourly Comic haasteeseen. Haasteen idea on se, että vuorokauden ajan piirtäjä piirtää sarjakuvaa jokaiselta tunnilta omasta elämästään, vaikka tapahtumat olisivat kuinka vähäpätöisiä tahansa. Minä päätin nostaa rimaa hieman korkeammalle ja tehdä Hourly Comicin koko kaksipäiväisestä Desucon Frostbitestä.

Hourly Comiciini mahtui paljon hyviä asioita conista, mutta yhdessä vaiheessa kävin kuuntelemassa ystävieni kanssa erästä ohjelmaa, joka ei mielestäni vastannut lainkaan ohjelman kuvausta. Ohjelman kuvaus oli tällainen: ”Merimieskauluksia, kumipukuja ja hassuja hattuja – Animelle ikonisia seiloripukuja on nähty vähintään tuhannessa eri sarjassa. Hahmosuunnittelijat ovatkin pulassa sen tuhannen ja yhdennen sarjan kanssa: kuinka erottua niistä kaikista aiemmista? Luennolla käydään läpi kaikki koulupuvuista mechapilottiasuihin ja pohditaan, miksi tietynlaiset designit toimivat ja toiset taas eivät.” Mielestäni ohjelmassa kuitenkin puhuttiin aivan liikaa naishahmoista hyvin seksistiseen sävyyn. Tässä linkki ohjelman videotaltiointiin, jotta jokainen voi itse päättää mitä mieltä on ohjalmasta.

Tein Hourly Comiciini myös merkinnän tästä ohjelmasta ja conin loputtua laitoin sarjakuvan blogiini muiden luettavaksi.

Valitettavaa oli, että 109 ruudun sarjakuvasta jotkut ihmiset huomasivat vain 10 ruutua. ja niin alkoi netissä melkoinen vastustus sarjakuvaani kohtaan.

Sarjakuvaani ja minua henkilönä haukuttiin varsin töykeästi mm. kuvalaudalla, missa sain kuulla jonkin verran huorittelua ja ämmittelyä. Pian sarjakuvan julkaisun jälkeen Anime-lehden päätoimittaja Petteri Uusitalo puhui kritiikistäni podcastissaan. Podcastissa sarjakuvastani puhuminen on täysin sallittua, mutta se että podcastissa puitiin mielenterveyttäni, minua kutsuttiin mielensäpahoittajaksi ja väitettiin, että olen suuttunut ja pahastunut, oli hyvin epäasiallista. Laitoin mailia Petteri Uusitalolle ja asia on nyttemmin sovittu.

norttitytot02

Lisäksi Desuconin pääjärjestäjä Antti Myyrä otti minuun yhteyttä ja tarjosi minulle mahdollisuuden olla seuraavassa kesän Desuconissa mukana mediapassilla. Hän kertoi, että he Desuconissa arvostavat kritiikkiäni ja toivovat, että jatkan Desuconin kommentointia. Loppujen lopuksi tilanne kääntyi siis parhain päin, vaikka jossain vaiheessa koinkin melkoista ahdistusta minusta kirjoitettujen huorittelujen johdosta.

Kritiikkini koski siis animeskenen seksistisyyttä, mutta…

Onko animeskene todella niin seksistinen kuin väitän? Ja jos on, mistä se johtuu?

Yritin itse etsiä vastausta kysymykseeni Japanilaisesta kulttuurista. Animefanit ovat usein myös muun japanilaisen kulttuurin faneja ja lisäksi japanilainen kulttuuri tulee jatkuvasti julki animen juonikuvioissa.

Japanilainen naiskuva poikkeaa hyvin paljon suomalaisesta naiskuvasta. Japanissa naiseus mediassa tiivistyy hyvin yhteen sanaan, ”Kawaii!”

Sana kawaii on usein käännetty sanalla söpö, mutta se ei kerro kaikkea kawaiista. Kawaii ilmentää söpön pehmoisen ja pörröisen lisäksi avuttomuutta, kömpelyyttä ja lapsekkuutta. Sanan kawaii sanotaan tulevan sanasta kawaiyushi, mikä tarkoittaa noloa, ujoa, pateettista, haavoittuvaa, rakastettavaa ja pientä. Mediassa japanilainen nainen pyrkii olemaan kawaii, hän puhuu korkealta, miltei kimittävästi ja käyttää lapsekasta kieltä. Animejen tyttöhahmot ovat usein tällaisia kawaii-hahmoja, seksikkäitä nuoria naisia, jotka kuitenkin käyttäytyvät lapsekkaasti eivätkä tiedosta lainkaan omaa seksuaalisuuttaan. Tällaisten tyttöjen pikkuhousujen vilauttelu on erittäin yleistä etenkin vannoutuneemmille harrastajille suunnatuissa otaku-sarjoissa.

norttitytot03

Onko tämä kawaii-kulttuuri tullut siis animen mukana Suomeen ja saanut animeharrastajat ajattelemaan naisia lapsekkaina, hieman tyhminä seksisymboleina?

Suoraa vastausta en osaa tilanteeseen antaa, mutta omasta kokemuksestani osaan sanoa, että animeskenessä ilmenee harmillisen paljon seksistisyyttä. Suurin ongelma animeskenessä lienee kuitenkin asenne seksistisyyteen. Seksistisyyttä pidetään hauskana sisäpiirin vitsinä ja suurin osa ihmisistä nauraa seksistisen vitsin kuullessaan. Olenko minä siis nyt se ainoa huumorintajuton typerys, vai onko skenessä jotain vikaa? Onko tosiaan niin, että ketään muuta eivät seksistiset huomautukset haittaa, vaan ne ovat ihmisten mielestä hauskoja? Toivoisin, että jatkossa ihmiset, jotka ovat osa animeskeneä, alkaisivat miettiä onko seksistinen vitsi oikeasti hauska vai loukkaava. Seksistisyys ei tule koskaan loppumaan jos siitä ei uskalleta sanoa ääneen ja sitä pidetään jatkuvasti vain hauskana vitsinä.

Englanniksi on tapana kutsua uusia animefaneja sanalla newfag ja vanhoja sanalla oldfag, suomeksi sanat ovat kääntyneet uushomoiksi ja vanhahomoiksi. Mielestäni tällainen homottelu on todella epäasiallista. Eräs blogiini kommentoinut Sulo kirjoitti, että homottelu ei ehkä loukkaa sellaista, joka ei ole koskaan kokenut ongelmia homouden tähden, mutta monet ovat saaneet turpaansa koulussa vain siksi, että sattuivat olemaan homoja ja tällaisista ihmisistä sana “uusihomo” saattaa tuntua hyvinkin loukkaavalta ja ahdistavalta. Onko tosiaan niin, että otamme suomalaisessa animeskenessä käyttöön seksistiset ja muut loukkaavat nimitykset ilman, että mietimme niiden tarkoitusta? Meidän suomalaisten ei ole pakko ottaa omaan skeneemme mukaan kawaii-kulttuurin naiskuvaa tai homovertauksia kerrottaessa onko harrastaja uusi vai vanha. Haastan siis jokaisen animeharrastajan katsomaan omaa harrastustaan ja sen sisältämää puhetapaa hieman kriittisemmin. Miten voisimme tehdä harrastuksestamme miellyttävän jokaiselle? Miten voimme harrastaa syrjimättä ketään? Näihin kysymyksiin päätän kirjoitukseni ja toivon, että seksistisyys vähenisi animepiireissä, ovathan ne sentään minun piirini. Minä olen animeharrastaja ja tahdon olla ylpeä harrastuksestani jatkossakin.

Lähteeni japanilaista naiseutta käsittelevaan kirjoitukseeni on Sinebrykoff Taidemuseon julkaisu Auringonjumalan tyttäret – Japanilainen naisellisuus (2009).