Joskus viime vuoden syksyllä eräässä nörttityttömiitissä tuli puheeksi allekirjoittaneen sydäntä lähellä oleva aihe, eli tatuoinnit – ja erityisesti se, millaisista aiheista porukkamme on innostunut ottamaan tatuointeja. Ainakin minulle tuli pienenä yllätyksenä, että silloisessa pienessä miittiporukassa todella monella ihmisellä oli joku tatuointi, tai ainakin suunnitelmia sellaisen ottamisesta. Aloin pyöritellä ideaa tatuointiaiheisen postauksen kirjoittamisesta ja keräsin siihen facebook-ryhmässämme kuvia ja henkilökohtaisia tarinoita. Lopputuloksena on nyt tämä artikkeli, jonka pituus ylitti omat visioni ainakin parilla sivulla – mutta hei, mikäs sen parempaa!
Olen tavannut tatuoinnin ottaneita ihmisiä kahdesta eri ääripäästä: sellaisia, jotka ovat ottaneet tatuoinnin sen puhtaan esteettisyyden takia, sekä myös sellaisia, joiden tatuoinnilla on joku itselle syvällinen ja symbolinen merkitys – ja suurimmassa osassa tatuoinneista on tietysti yhdistelmä kumpaakin. Nörttityttöjen ollessa kyseessä, keräämäni tarinat liittyvät kaikki joihinkin kirjoittajien sydäntä lähellä oleviin nörttiaiheisiin. Teksteissä on mainintoja niin fantasiaolennoista, kuin myös viittauksia omaan ammattiin/opintoihin, sekä nörttityttöjä koukuttaneisiin tv-sarjoihin. Lisäksi monella tatuoinnilla on perinteisesti haluttu viitata myös johonkin omaa elämää ravistuttaneeseen tapahtumaan tai ajanjaksoon.
Kuva on saanut inspiraationsa NANA mangan/animen Osaki Nanan lotus (ren) tatuoinnista. Kuva on lähes sama ja samalla kohdalla, kuin Nanalla.
Osittain otin kuvan ihan vaan siksi, että se on yksinkertaisesti kaunis. Pehmeä ja sopivan naisellinen. Toisaalta Nana O. on yksinkertaisesti kova mimmi, joka on hankalista lähtökohdista huolimatta tavoitellut unelmiaan ja päässyt pitkälle.
Lisäksi lotuksessa on muutakin symboliikkaa. Mutaisissa vesissä kasvaa tummien vesien halki kauniita pinnalla pysytteleviä kukkia. Otin kukan pari kuukautta sen jälkeen kun toistaiseksi pisin ihmissuhteeni päättyi. Päätin, että tästä mennään eteenpäin ja pysytellään pinnalla.
Nina Niskanen
Huolimatta siitä, että olen aina ollut Kiltti Tyttö(tm) olen myös halunnut tatuoinnin niin kauan kuin muistan. Jokin niissä on aina kiehtonut. Joten kun ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin tekeväni työtä, josta jäi rahaa jopa säästöön, alkoi tatuoinnin suunnittelu. Etsin pitkään tatuoijaa, jonka käden jälki olisi mahdollisimman kaunista ja omaan makuun istuvaa. Lopulta löysin kuin löysinkin nyt jo edesmenneen Petri Syrjälän, jonka töihin rakastuin välittömästi ja samantien varasin ajan suunnittelupalaveria varten. Pete tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi kauniista eläinpotreteistaan, mutta koulukiusauksen jälkien arpeuduttua minulle oli itsestäänselvää, että selkääni hakataan feenix. Pete ei juurikaan harrastanut valmiita malleja vaan juttelimme suunnittelupalaverissa erilaisia feenixin muotoja läpi, joiden pohjalta Pete piirsi mallikuvan, jota sitten ryhdyttiin ihooni muutama kuukausi myöhemmin iskemään. Ja siitä se ajatus sitten lähti; feenix tatuoitiin kahdessa, yhteensä 18 tunnin sessioissa joulukuussa 2005. Ensimmäisessä kuva kasvoi suunnitellusta kämmeneni kokoisesta kooltaan kaksin-kolminkertaiseksi ja toisen jälkeen oli mielessä jo suunnitelma lohikäärmeestä jahtaamassa lintua, ihan vain siksi että pidän lohikäärmeistä.
Lohikäärmeen Pete sitten jo luonnostelikin iholleni suunnittelupalaverissa vesiväreillä saadakseen paitsi kokoreferenssin, myös otuksen asennon hahmoteltua. Sitä sitten hakattiinkin ihooni hieman pidempään. Lohikäärmeeni kulkee pitkän matkaa joko lähellä selkärankaani tai suoraan selkärankani päällä, joten sen tatuoiminen oli paljon kivuliaampaa, kuin olkapään alueelle rajoittuvan feenixin. Niinpä sitä tehtiin ainoastaan viiden tai kuuden tunnin rykäyksissä ja lisäksi haettiin apua erilaisista puudutusaineista. Pääasiassa haavojen putsaukseen tarkoitettua, apteekista saatavaa Emlaa pistettiin turruttamaan iho alkuun, jotta se saatiin rikki. Koska Pete teki erittäin yksityiskohtaista työtä, hinkattiin samaa kohtaa tai sen lähialueita usein kuitenkin pitkäänkin, jolloin Emlan vaikutusaika ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Rikkinäiseen ihoon Emlaa ei suositeltu käytettävän, joten siinä vaiheessa siirryttiin Peten Yhdysvalloista tuomaan siihen tarkoitukseen tehtyyn puudutusaineeseen. Laskujeni mukaan lohikäärmettä tatuoitiin yhteensä noin 30 tuntia ja rehellisesti sanottuna en kadu siitä ajasta hetkeäkään, vaikka välillä tuntuikin siltä, ettei kipu loppuisi koskaan. Värien mahdollisimman hyvän säilymisen takia tuoretta tatuointia myös hoidettiin intensiivisesti pesemällä ja rasvaamalla kolmesti päivässä noin kaksi viikkoa joka kerran jälkeen.
Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu ainakin Strangers in Paradise -sarjakuvasta tutun Parker-liljan tatuoiminen jonnekin. Tämä tapahtuu heti, kun saan päätettyä ruumiinosan, johon leima laitetaan. Lisäksi olen pitkään haaveillut laittavani yhden lukevan ja yhden kutovan keijun/menninkäisen jalkoihini, mutta se vaatii uuden tatuoijan löytämistä, jolla on Peten näköinen tyyli ja heitä ei ihan joka oksalla roiku.
Jenni Leivo
Ensimäinen tatuointini on siivet, ne ovat ylhäällä selässä ja edustavat ilmaa. Ne on otettu tasan kaksi kuukautta sen jälkeen kun täytin 18 (vuonna 2002) – äitini hankkima lahja minulle. Seuraava tatuointi tuli vuonna 2004 ja on Merenmies, joka sijaitsee oikeassa reidessä. Se edustaa vettä ja on samalla hauska (ja minusta kaunis) tölväisy klassista merenneitotatuointi-kliseetä kohti. Kolmas tatuointi sijaitsee sydämen kohdalla ja on tribaalityylinen lohikäärme (ei, sillä ei ole siipiä, koska se on itämaistyylinen) ja edustaa tulta. Kyseisen tatuoinnin hankin vuonna 2007. Viimeinen tatuointi on rotta, se sijaitsee vasemassa nilkassa ja on otettu vuonna 2011. Se edustaa maata.
Kuten varmaan tuosta huomaa pidän elementeistä, ne ovat minulle tärkeitä. Jokaista kuvaa etsin pitkään ja hartaasti ja jokainen kuva on tehty erilailla. Siivet on tehty kopioimalla tatuointikirjasta varpusen siipi ja tekemällä siitä negatiivina toinen.
Merenmies on erään erittäin taitavan piirtäjätuttuni työtä. Lohikäärmeen taas on taiteillut tatuoija, näytin millaisesta lohikäärmeestä pidin ja selitin mihin asentoon sen halusin. Rotta on kopio valokuvasta jonka löysin netistä.
Tatuointikokemukset ovat olleet järjestään mukavia, tosin voin muutaman varoituksen sanan sanoa. Yksi, älkää koskaan hankkiko tatuointia iholle joka on parantunut juuri palamisesta auringossa, se ei tunnu kivalta. Kaksi, varautukaa siihen että jaloissa on paikkoja joissa hermopäiden takia jalka saattaa liikahtaa täysin tahtomatta, taitava tatuoija tietää nämä paikat. Ja kolmanneksi, tarkistakaa tatuoijan portfolio ja kyselkää mitä mieltä ihmiset ovat eri paikoista. Tämä on asia jossa laatuun pitää panostaa.
Maria Alatalo
Tatuointini suunnitelusta ja toteutuksesta vastaa jyväskyläläisen Fireline Tattoon Antti Rossi ja työ toteutettiin kahdessa osassa alkuvuodesta 2011. Olin jo pitkään suunnitellut ottavani Twin Peaks-aiheisen tatuoinnin kunnianosoituksena TV-sarjalle, jonka näin ensimmäisen kerran suomalaisen ensiesityksen aikaan keväällä 1991, ja jonka mytologiaa pursuava juoni, hypnoottinen musiikki ja loistavat näyttelijäsuoritukset herättivät kiinnostukseni kauhugenreen. 80-luvun lasten kollektiivinen kauhukokemus Laura Palmerin sängynpäädyssä irvistelevästä Bobista paloi myös minun verkkokalvoilleni, eikä paluuta David Lynchin ja Mark Frostin tuotantojen fanittamisesta ole sen jälkeen ollut.
(Huom! Seuraava pätkä sisältää juonipaljastuksia Twin Peaksista!)
Vaikka itse tatuointia ”Fire Walk With Me” ei Twin Peaksissa eikä sarjaa seuranneessa Twin Peaks: Fire Walk With Me-elokuvassa näytetä katsojalle, on teksti keskeinen osa Twin Peaksin mytologiaa. Teksti on viimeinen säe murhanhimoisen hengen Bobin runossa, ja alkuperäinen ”Fire Walk With Me”-tatuointi kuului hänen entiselle rikoskumppanilleen Mikelle, jonka vasempaan käteen teksti oli tatuoitu. Mike kuitenkin näki Jumalan valon ja leikkasi kätensä irti, näin ollen irtisanoen myös kumppanuutensa Bobin ja murhatöiden kanssa, omistaen nyt elämänsä entisen kumppaninsa hirmutekojen pysäyttämiselle.
Vaikka tekstin alkuperäinen merkitys Twin Peaksin mytologiassa on siis kovin synkkä, muistuttaa tatuointini minua suosikkisarjani lisäksi sisäisen tulen ja intohimon tärkeydestä elämässä. Pidän Art Nouveaun orgaanisesta ja leikittelevästä muotokielestä, joten tyylilaji valikoitui esteettisen mieltymyksen seurauksena sitomaan tekstin ja ornamentin toisiinsa. Halusin, että tatuointi näyttää siltä, että se kasvaa ihossani, ja olenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen; vaikka kuva on melko suuri, ei se näytä liian raskaalta. Heti ensimmäisen tatuointikerran jälkeen kuva tuntui kuuluvan ihooni, joka varmaan onkin yksi onnistuneen tatuoinnin tunnusmerkkejä.
Kuva saa usein aika paljon huomiota, tosin olen ollut hieman hämmentynyt siitä, kuinka harva ymmärtää tatuoinnin tekstin merkityksen, sijainnin keskeisestä merkityksestä puhumattakaan. Tiesin jo kuvaa ottaessani, että tulen varmasti myös kohtamaan ihmisiä, joiden mielestä aihe on tatuointina aivan järjetön. Enimmäkseen vastaanotto on kuitenkin ollut positiivinen, ja pääasia on, että rakastan itse tatuointiani.
Anna Björkqvist
Tulin ensimmäisen tatuoinnin aihetta miettiessäni siihen tulokseen, että olisi melkein itsepetosta ottaa joku muu tatuointi kuin lohikäärme. Maria Blomqvistin tavoin olen hukuttanut itseni enemmän tai vähemmän lohikäärmeitä sisältävään fantasiakirjallisuuteen jostain ala-asteen lopusta lähtien – myyttisillä olennoilla on siten aivan erityinen paikka allekirjoittaneenkin sydämessä. Ajattelin, että tatuoinnin pitäisi olla jotain uniikkia, itse piirrettyä ja erikoista. Monen kuukauden googlailun ja luonnostelun jälkeen olin kuitenkin yhä tuskastunut ja lähtökuopissani. Päätin hakea inspiraatiota erään tatuointistudion loputtomista katalogipinoista. Ensimmäisen kirjan ensimmäisiltä sivuilta löytyikin sitten aivan täydellinen pieni otus, jonka nähdessäni olin ihan myyty. Suunnitelmat uniikista itse luonnostellusta lohikäärmeestä lensivät saman tien roskakoriin ja ilmoitin tatuoijalle, että tämä se tulee olemaan. Neljä kuukautta ajanvarauksen jälkeen olkapäässäni nökötti lohikäärme, jonka ottamista en ole ikinä katunut. Kuvaa modattiin hieman siten, että siihen valittiin eri värit kuin vanhassa mallissa ja tatuointiin lisättiin muutama liekki taustalle. Tatuoijan jälki oli todella ammattitaitoista ja työ oli jokaisen euronsa arvoinen.
Toisen, jo siinä vaiheessa pitkään mielessäni hautuneen, tatuointini otin pari vuotta lohikäärmeeni jälkeen. Tatuoinnin aiheeksi valitsin köynnöksen ja symboliikan, sillä olen aina pitänyt symboliikkaa kiehtovana aiheena ja muutamasta symbolista onkin muodostunut elämän varrella todella tärkeitä ja merkityksellisiä. Köynnös kietoutuu säärtä pitkin ylhäältä alaspäin äärettömän symbolin, psiin ja piin kautta jalkapöytään. Hyvin lyhyesti valaistuna kaikki symbolit liittyvät jollain tavalla elämään – ääretön kiertokulkuun, psii ihmismieleen ja pii satunnaisuuteen. Elämään ja sen katoavaisuuteen liittyvät myös mukaan valitsemani kirsikankukat, joiden kukinta kestää elinvoimaisena vain muutaman päivän. Matemaattiset symbolit ovat sydäntä lähellä myös jo pelkästään opiskelemani alan vuoksi, joten niiden tatuoiminen tuntui melko luonnolliselta. Ai niin – lisäksi kahteen symboliin liittyy yksi pitkään rakastamani rockyhtye, sekä eräs kovasti fanittamani artisti.
Tämä jälkimmäinen tatuointi on suunnittelun osalta lohikäärmeen vastakohta, sillä se syntyi oman piirtämisen ja suunnittelun tuloksena. Tatuointikokemuksena köynnös oli jotain aivan erilaista kuin olkapään lohikäärme. Jalkapöydän kohdalla kokemus oli – ei niinkään yllättäen – todella kivulias. Sätkin aika hallitsemattomasti tuolissa sen kaksi tuntia (tatuoijan hermot olivat uskomattoman rautaiset) ja operaation jälkeen jalka turposikin sitten viikoksi niin isoksi pökkelöksi, että sitä oli ensimmäisinä päivinä lähes mahdotonta tunkea mihinkään kenkään. Olen alkanut myöhemmin miettiä sitä, että kuvasta ehkä vielä puuttuu jotain. Tämä on luultavasti tatuointiprojekteistani se seuraava, eli vanhan kuvan täydentäminen – sitten kun ylipäänsä uskaltaudun taas kokemaan niin ikävää kipua.
Mia Meri
Olen meinannnut hankkia tatuoinnin yhdestä roolipelihahmostani, koska onnistuin piirtämään siitä todella hienon kuvan aikoinaan, mutta rahanpuute oli silloin tatuoimisen esteenä. Hankinnassa on myös ollut muinainen Egypti -aiheinen kuvio käsiin. Oikean käden peukalon ja etusormen väliin ajatelin pientä ankhia ja molempiin ranteisiin lyhyet koristekuviot, jossa olisi ankhia ja w3s-sauvaa ja joitain muita merkkejä. Sen suunnittelu on vielä kesken, joten iho on vielä paljas. Tämä on kuitenkin kuolleiden kulttuurien tutkijoiden vakioaihe. Eräällä opiskelukaverillani on pätkä muistaakseni Wenin elämänkertaa (klassikkoteksti egyptologiassa) tatuoituna ihoon hieraattisilla kirjoitusmerkeillä ja eräällä assyriologian opiskelijakaverillani on ehkä luomakunnan hienoin assyrialainen jumalankuva tatuoituna ihoon. Ihan uskomattoman päheä kuva.
Vinkkinä kaikille tekstiaiheisesta tatuoinnista kiinnostuneille: jos joku haluaa vieraalla kielellä ja varsinkin vierailla kirjoitusmerkeillä tatuoinnin, niin kannattaa aina tarkistuttaa se asiantuntijoilla. Esim. Karavaani ry, joka on Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitoksen Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien opiskelijoiden ainejärjestö, välittää tarkistuspyyntöjä eteenpäin aineen opiskelijoille. Me voimme myös kääntää nimiä vieraille kirjaimille, mutta kannattaa varautua, että osa käännöstöistä vaatii useamman vuoden opiskeluita, sillä monissa kielissä kirjoitusmerkeillä on monia merkityksiä. Käännöksistä ja tarkistuksista kuuluu maksaa pieni korvaus, n. 20 € riippuen kielestä. Osaamiseen kuuluvat elävien kielten lisäksi hieroglyfit ja nuolenpääkirjoitus.
[Heippa söötit! – Viestiä on muokattu. T: Nörttitytöt]… Tatuoinnit eivät tosiaan sovi naiselle, vielä vähemmän nörttitytölle.
Tatuointi on merkki että yksilö kuuluu tupakoivaan, ryyppäävään ja narkkaavaan öyhöttävään alaluokkaan. Miehillä tatskat kertovat että mies on kova ja vaarallinen rikollinen eli naisten kannalta tavoilteltava yksilö.
Taas naisella tatskat tarkoittaa että nainen diggaa prätkäjengiläisiä ja rikollisia. Nörttimiesten on turha yrittää saada tälläiseltä tatuoidulta naiselta, sillä tatuoiduille naisille kelvolliset miehet ovat turn off.
Lisäksi tatuoinneista voi saada hepatiitin/HIV:n, se pilaa magneettikuvien kuvanlaadun, tatskaan voi tulla ihosyöpä, tatuoitu iho ei hengitä. Mitä suurempi pinta-ala sen haitallisempi terveydelle.
Tatskat kertovat että nainen ei ajattele yhtään pidemmälle.. vaan on “carpe diem”..tai nykyaikaisesti sanoen #YOLO. Sellainen naikkonen on pannut linnakundeja ilman kumia.
Hei Herra Selibaatti! Kiitos mielipiteestäsi. Minun on aivan pakko korjata muutamia hieman vanhahtavia käsityksiäsi tatuoinneista. On totta että ennen muinoin tatuoinnit olivat merimiesten ja ns. huonojen naisten merkki, mutta nykyään länsimaissa tatuoinnit kyllä ovat jo ihan jokapäiväisiä eikä niillä enää ole samanlaista stigmaa kuin ennen. Toki edelleen on kulttuureita, joissa tatuoinneilla on epäilyttäviä viestejä kuten vaikka Japanissa, jossa tatuoinnit liitetään hyvin suoraan Yakuzoihin. Kuitenkin Suomessa ja varsinkin omanikäisteni (30+) ihmisten keskuudessa tatuoinnit ovat hyvin arkipäiväisiä eivätkä enää herätä kauhua. Kuten näistä yllä kuvatuista tarinoistakin selviää, monille tatuoinnit ovat henkilökohtaisia muistoja. Jotkut ottavat tatuoinnin kunnioittaakseen esimerkiksi kuolleita perheenjäseniään, toiset merkkinä elämänmuutoksesta ja joillekin tatuointi on ihan puhtaasti kaunis “esine”, jota halutaan kantaa ja jonka kautta henkilö tuntee itsensä kauniimmaksi. Netissä on esimerkiksi kiertänyt kuva naisesta, jonka molemmat rinnat oli poistettu ja hän on peittänyt arpensa aivan uskomattoman kauniilla tatuoinnilla.
Tatuointi ei enää myöskään kieli välttämättä siitä että tatuoinnin kantaja olisi jotenkin “kovis” eli prätkäkundien perään tms. vaan nykyään tatuoinnit voivat myös vitsejä ja monilla nörttipojilla ja -tytöillä on esimerkiksi oma lempipelihahmo tatuoituna nilkkaan – aihepiiri, joka ei välttämättä karaistuneimmalle linnakundille ihan kelpaa hierarkian nostattajaksi. Mihin pitää myös lisätä, että se, että ihminen on istunut linnassa ei välttämättä tee hänestä epäkelpoa ihmistä. Hyvällä tuurilla ulos tulee ihmisiä, jotka ovat oppineet virheistään ja ovat nyt parempia kuin sisään mennessään puhumattakaan monesta tyypistä, joka kulkee vapaana täällä ulkomaailmassa. Ja todellakin, jos haluaa saada lapsia niin ei kannata käyttää kumia. En oikein näe mihin pyrit tuolla huomiollasi.
Haluaisin myös huomauttaa, että mitä tulee magneettikuvauksiin niin ainakaan nykyaikaisissa tatuointiväreissä ei ole niin paljoa rautaa tai mitään muutakaan magneettiin reagoivaa ainetta, että se pilaisi magneettikuvaa. Tämähän on hyvin yleinen urbaani legenda, joka tosin yleensä menee niin, että kun henkilö, jolla on tatuointi, menee magneettikuvaukseen, niin hänen ihonsa repeytyy suunnilleen irti magneetin voimasta. Ei pidä paikkaansa. Tosin jos ottaa tatuoinnin epämääräisessä paikassa niin koskaan ei voi olla varma, mitä aineita tatuointivärissä on käytetty. Silti väriä käytetään niin pieniä määriä, että se ymmärtääkseni ei aiheuta edes kihelmöintiä magneettikuvauksessa vaikka väriane olisi mitä tahansa ihme sekoitetta. Ja sama koskee myös HIV/Hepattiittitartuntaa. Kaikki ammattitaitoiset tatuoijat käyttävät ehdottomasti kertakäyttöisiä neuloja tatuointien tekemiseen ja huolehtivat liikkeensä hygieniasta niin hyvin, että tartunnan mahdollisuutta ei käytännössä ole sen enempää kuin tavallisella leikkauspöydälläkään.
Olen pahoillani, että olet joutunut aiheetta pelkäämään tatuointeja. Toivottavasti selibaattisi kuitenkin katkeaa ja löydät elämäsi rakkauden kenties jonkun hemaisevan tatuoidun naisen/miehen/yms. syleilyssä. ^^
Mihin pitää myös lisätä, että se, että ihminen on istunut linnassa ei välttämättä tee hänestä epäkelpoa ihmistä.
Aivan… reagoin turhan äkäisesti.. Tupakoiva, alkoholisoitunut, neulahuumeita käyttävä, väkivaltarikoksista tuomittu mies voi olla oikeasti ihan mukava heppu kun ensin tutustuu paremmin. Ei saa yleistää!!
Ja todellakin, jos haluaa saada lapsia niin ei kannata käyttää kumia
Eli panet ilman kumia linnakundin kanssa jotta saisit lapsia. Lapsia joilla on rikollisuutta aiheuttavat geenit!!!
On aivan turha kauhistella miksi maailmassa riittää edelleen öykkäreitä ja rikollisia (ja miksi Alfa Centaurissa ei olla vielä käyty). Syy on siinä että öykkärimiehet, rikolliset ja kognitiivinen alaluokka lisääntyy. Eli syy on naisten seksuaalivalinnassa.
Tämähän on hyvin yleinen urbaani legenda, joka tosin yleensä menee niin, että kun henkilö, jolla on tatuointi, menee magneettikuvaukseen, niin hänen ihonsa repeytyy suunnilleen irti magneetin voimasta
NO VOI… (facepalm!!).
Annas kun Herra Teknillisen Fysiikan Diplomi-Insinööri selittää… (myönnän,en tosin tiedä miltä tatuointi oikeasti näyttää magneettikuvassa)
ENSINNÄKIN, Ferromagneettiset partikkelit ovat hyvin pieniä ja sitoutuneita tiukasti kudoksiin.. (Jos tatuointi repeäisi/poistuisi magneetin voimasta olisi markkinat täynnä magnetismiin perustuvia poistolaitteita)
Ja ei sellainen magneetti kovin vahva ole. Magneetin vaarallisuus ei ole kappaleita musertavassa voimassa, vaan siinä että ferromagneettinen kappale (esim ruuvi, teräksinen happipullo..) saavuttaa mangeettikuvaushuoneessa lentäessään suuren loppunopeuden. Magneettikuvaushuoneeseen voi huoletta viedä esim fluken yleismittarin jossa on rosteritaustalevy (tai joku metalloitu RF/EMI suoja). Mittarin saa kätevästi putken seinämälle… Ja sen sai kiskottua siitä irti ihan tavallisen narukäsi-neitsyen teekkaripojan voimilla (kokeiltu on)
Tietysti olettaen että pitää mittaria tiukasti kädessä eikä unohda sitä lojumaan….FIUH… 😀
Se mitä tatuointi tekee, on se että kudoksen permeabiliteetti muuttuu.
Tatuointi aiheuttaa tarkkaan B0 magneettikentään häiriötä. Toisinsanoen vety-ytimet eivät tatskan läheisyydessä vastaanota viritysenergiaa lähetetyllä taajuudella eivät täten myöskään sitä lähetä… Tatuoinnista jää useiden senttien syvyinen musta alue. Olen nähnyt mitä rautajäämiä sisältävä keraamikondensaattori tekee kuvalle.
Lisäksi tatuointiaine muuttaa kudoksen johtavuutta. Tarkoittaa sitä että jostain selän kokoisesta battlestargalactica logosta tulee johdinsilmukka.(tosin melko suuri resistanssi)
Vielä jos käy niin hauskasti että tatskan jokin resonanssimoodi osuu viritystaajuudella… Tulee kivat B1 vääristymät. Ja jos osuu oikein tarkasti ja päräytetään RF:ää niin savu nousee selästä.
(olettaen tietenkin että laite ei kuvauksen alussa mittaa virityskelan kuormitusta, taajuussiirtymää yms… ja estä kuvauksen tekemistä.)
Lisäksi tatuoinnit estää joitain operaatioita kuten selkäydinpuudutusta tai ohutneulanäytteenottoa.
Joten älkääs humanistitytyt sössöttäkö kun mies puhuu asiaa 😀
Toivottavasti selibaattisi kuitenkin katkeaa ja löydät elämäsi rakkauden kenties jonkun hemaisevan tatuoidun naisen/miehen/yms. syleilyssä. ^^
Ei se katkea.. (since 6.6.2007) Varsinkin jos jo nörttitytötkin ovat pilallisia. Valinnanvaraa ei ole 🙁
Hei Herra Selibaatti! Kiitos muuten selityksestäsi magneettikuvauksen vaikutuksesta metalliin. Mielenkiintoista! Tosin käsittääkseni tuota magneettikuvauksissa vaikeuksia aiheuttavaa rautaoksidia on lähinnä mustassa värissä ja sitäkin suurissa määrin vain vanhemmissa tai heikompilaatuisissa väreissä eli nykyään tatuointi ei ole ongelma. Ja jos kävisi niin, että on huono tuuri niin magneettikuvauksellehan on aina olemassa vaihtoehtoja, sillä esimerkiksi sydämentahdistimilla tai teräslevyilla varustetuilla ihmisillä ei ole mitään asiaa magneettikuvaukseen ja jotenkin heidätkin on tutkittava. 🙂
“Aivan… reagoin turhan äkäisesti.. Tupakoiva, alkoholisoitunut, neulahuumeita käyttävä, väkivaltarikoksista tuomittu mies voi olla oikeasti ihan mukava heppu kun ensin tutustuu paremmin. Ei saa yleistää!!”
Ihan totta. Olen toiminut aiemmin useamman vuoden ryöstömurhasta kuolemaantuomitun Donald Aldrichin tukihenkilönä ja hän oli kyllä todella mukava tyyppi ja mielestäni oli suuri vääryys kun hänet lopulta teloitettiin. (Tässä kuva Donaldista: http://www.deathrow-usa.us/Donald_1.jpg Eikös olekin ihan hurjan pelottavan näköinen.) Ihmiset tekevät todella typeriä tekoja ja jotkut, kuten Donald, ihan äärettömän typeriä tekoja eikä se tee heistä yhtään sen huonompia ihmisiä kuin sinusta tai minusta. Myönnettäköön, että en kyllä olisi halunnut tuntea Donaldia rikoksen tapahtuma-aikoihin, mutta noin kymmenen vuotta myöhemmin kun tutustuimme niin kyseessä oli ihan perusmukava heppu, jonka elämässä oli tapahtunut kaikenlaista. Olenkin mietinyt usein, että jos itse olisin sekaantunut huumeisiin, vankilassa olisi ihan yhtä hyvin voinut istua minä eikä Donald. Ja vaikka olenkin subjektiivinen tässä asiassa, niin kehtaisin sanoa, että olen kuitenkin ihminen sieltä paremmasta päästä. Ja pakko sanoa, että lähipiirissäni on myös eräs rakas henkilö, joka kävi huumeiden kanssa pohjalla, mutta on nyt saanut elämänsä kasaan ja olen hänestä aivan uskomattoman ylpeä. <3
Ja mitä tulee rikollisiin geeneihin. Nääh, ei rikollisuus kulje geeneissä. Joissain tapauksissa geenit voivat kyllä tuoda mukanaan ominaisuuksia (esim. äkkipikaisuus, masennus (itselääkitystä huumeilla)), joiden kanssa on helpompi päätyä rikolliselle uralle, mutta eivät rikollisten lapset ole automaattisesti rikollisia ja toisinpäin. Tosin asia saattaa kyllä vaiukuttaa siltä helposti. Asun itse vähän heikommalla asuinalueella ja täällä kyllä huomaa, että vanhemmilla, joilla menee lujaa, tuntuu myös olevan aivan yhtä lujaa meneviä lapsia. Syy tuskin kuitenkaan on geeneissä vaan siinä, että lasten elinolosuhteet ovat sellaiset, ettei ympäristö tarjoa heille paljoa positiivisia roolimalleja, ja jos lapsuudenkodissa ei ole turvallista olla niin ihan varmana lapset alkavat oirehtia.
Ja jos kävisi niin, että on huono tuuri niin magneettikuvauksellehan on aina olemassa vaihtoehtoja, sillä esimerkiksi sydämentahdistimilla tai teräslevyilla varustetuilla ihmisillä ei ole mitään asiaa magneettikuvaukseen ja jotenkin heidätkin on tutkittava.
Miksi ihmeessä vapaaehtoisesti rajata pois ehdottomasti maailman parhain, kaunein, tehokkain, turvallisin ja elegantein kuvantamismodaliteetti?
Pehmytkudoskuvantamisessa ei ole magneettikuvauksen voittanutta. (TKK:lla aikoinaan eräs nimeltämainitsematon professori haukkui muuten tatuoinnin ottajia ajattelemattomiksi idiooteiksi, syystä että pilaa mahdollisuudet kunnon diagnoosiin)
Olen toiminut aiemmin useamman vuoden ryöstömurhasta kuolemaantuomitun Donald Aldrichin tukihenkilönä ja hän oli kyllä todella mukava tyyppi ja mielestäni oli suuri vääryys kun hänet lopulta teloitettiin
Oho… meillä on täällä ihka oikea vankilabändärityty (eli yritykset keskustella aiheesta järkevästi, ovat täysin turhia)..
.. odotan innolla nörttityttöblogikirjoitusta aiheesta vankilabändäriys.
Naiset ovat nykypäivänä tatuoituja ja fanittavat tatuoituja vankilakundeja… joten älkää ihmetelkö miksi suomi on täynnä naisiasaamattomia kunnollisia diplomi-insinöörejä!!
Herra selibaatti,
Hah, no en kyllä todellakaan ole mikään vankilabändäri! Pakko myöntää, että pidän itsekin näitä vankilabändäreitä pikkasen vinksahtaneina tapauksina. Minä olin tosiaan ihan vaan tukihenkilö.
Btw, sulla on havaittavissa aikamoinen “nice man”-syndrooma. Hassuinta tuossa syndroomassa on se, että tyypit, jotka luulevat olevansa “kunnollisia” ja juuri sellaisia kuin naiset aina haluavat tuppaavat olemaan niitä kaikkein seksistisimpiä ja henkisesti rumimpia ihmisiä mitä maailma päällään kantaa. Itsekin olet lällätellyt meille, kohdellut meitä epakunnioittavasti, sanonut todella kuvottavan kommentin [edit: Jennille] tämän miehestä ja vaikka mitä roskaa ja aloitit ensimmäisen viestisi kiroilemalla ja kaiken tämän jälkeen vielä kehtaat kutsua itseäsi kunnolliseksi.
Jos sinä olisit oikeasti kunnollinen ja kiva mies niin ihan alkuun siivoaisit suusi ja kohtelisit toisia ihmisiä kunnioittavasti ja heitä arvostavasti. Et sinä ole mikään kunnollinen mies. Sinä olet pieni, katkeroitunut, omaan poteroosi kaivautunut ihmissurkio, joka valittaa blogissaan sitä kun naiset eivät tajua jakaa juuri sellaiselle miehelle, joksi linnakundeja kuvittelet. Ihan oikeasti, olisikohan aika katsoa peiliin.
Mia ei nyt näköjään jaksanut noin perusteellisen ja vahingonilolla ryyditetyn MRI-selvityksen jälkeen todeta, että “mitäs minä sanoin”, vaikka hänen alkuperäinen lauseensakin jo sisälsi samat johtopäätökset.
Suomennetaan nyt sen verran, että sanottaessa “Tämähän on hyvin yleinen urbaani legenda, joka tosin yleensä menee niin, että kun — , niin — suunnilleen x. Ei pidä paikkaansa.”, ymmärretään ja tarkoitetaan että näinhän ei todellisuudessa tapahdu.
Magneettikuvauksen kauneutta ei voi kiistää. Yleisön saa kuitenkin vastaanottavaisemmaksi, jos selittää siitä silkasta MRI:n ihailusta käsin eikä alleviivaten omaa kömmähdystään luetun ymmärtämisessä. Toisten pitäminen tyhminä käy nopeasti omaan nilkkaan, jos lähtee hyökkäämään ilman, että on edes tarkistanut, ymmärsikö oikein.
Tottahan toki tatuointi voi kuumeta ja tuottaa palovamman tai heikentää kuvan laatua. Radiologit eivät kauheasti tykkää. Näin vähäisesti terveyteen vaikuttavan asian täyteen tuomitsemiseen ei kuitenkaan kannata lähteä, ellei ole pelkällä trollausmielellä liikkeellä. Ja mitäpä muuta kuin turhaa provoamista olisi väittää tietävänsä toisten puolesta yhden ulkoisen tekijän (tatuointien) perusteella, mitä nämä tekevät tai mistä tykkäävät.
-nti Täti
Ettei vaan Lord Selibacya harmittaisi se että jää tuhmat jutut kokeilematta kun ei tatuoiduilta beibeiltä lohkea?
inä pyolestani voin lisätä tähän Mian hienoon vastaukseen, että olen käynyt magneettikuvauksessa ja mikänä ei repeytynyt siellä.
Ja mitä tulee prätkäjengiläisistä ja rikollisista diggaamiseen niin lasketaanko moottoripyöräkortin omaava diplomi-insinääri mieheni näihin?
Toivottavasti saimme oikaistua joitain virheellisiä käsityksiä.
minä pyolestani voin lisätä tähän Mian hienoon vastaukseen,
Miian vastaus ei ollut hieno… Se oli tunteikas, naisellinen vuodatus vailla raakaa faktatietoa ja tiedettä.
Minäpäs tiedän magneettikuvauksesta enemmän kuin kukaan teistä nörttitytöistä. Lällis lää 😀
olen käynyt magneettikuvauksessa ja mikänä ei repeytynyt siellä.
Minä en puhunut repeytymisestä, miia kirjoitti niin.
Minä puhuin todellisista häiriövaikutuksista. (Toki asiaan vaikuttaa myös tatuoinnin koko,muoto , sijainti sekä tatuointiaine.)
Se ei kuitenkaan vähennä yhtään tatuoinnin ottamisen ajattelemattomuutta. Tatuointi on merkki siitä että henkilö on lyhytjänteinen, hetken hurmaan taipuvainen #YOLO
Ja mitä tulee prätkäjengiläisistä ja rikollisista diggaamiseen niin lasketaanko moottoripyöräkortin omaava diplomi-insinääri mieheni näihin?
Ei toki… Jos omistaa vain kortin ja pyörän.
[Jenni, miehesi kuulostaa ihanalta ihmiseltä ja toivoisin, että voisin olla enemmän hänen kaltaisensa. Rakastan pieniä kissanpentuja. Ne ovat niin ihanan söpöjä jahdatessaan valokynien pisteitä. <3 <3 <3 - Viestiä muokattu. T: Nörttitytöt]
“[Tästä poistettu Herra Selibaatin asiaton kommentti. T: Nörttitytöt]”
Tuon kommentin jälkeen kyllä saamistodennäköisyytesi laski ainakin yhden (tatuoimattoman) naisen verran..Vitsi eli ei.
No huhhuh Herra Selibaatti. saatat ehkä tietää minua enemmän magneettikuvauksesta, mutta ainakin minä osaan kirjoittaa nimeni oikein _yhdellä_ I:llä: Mia.
Adminin oikeuksissa huomautan myös, että Nörttitytöissä ei suvaita minkäänlaista uhkailua tai asiatonta puhetta. Pahoittelut Reetalle, että Herra Tästä-eteenpäinkin-selibaatissa:n viesti oli päässyt läpi ilman sensuuria! Ja Herra Selibaatti kasvaa aikuiseksi ja lopettaa tuollaisten puhumisen Nörttityttö-blogissa.
Kaikkien nörttien rakastamissa Myytinmurtajissa oli muuten joskus jakso tästä “tatuoinnit aiheuttavat häiriöitä/räjähtävät/lähtevät liikkeille magneettikuvauksessa” -myytistä oma jakso. Minkään sorttisia reaktioita eivät saaneet aikaan edes ikivanhoilla rankasti metallia sisältävillä tatskaväreillä, joita jynssättiin siannahkaan oikein, oikein paksut kerrokset. Että no hätä, sen puolesta Herra Selibaatti uskaltaa kyllä ottaa sen tatuoinnin.
Itse olen haaveillut (muun muassa) alaselän alueen tatuoinnista, mutta sitä en uskalla ottaa ennen kuin olen synnyttänyt, sillä kaikki lääkärit eivät suostu tekemään spinaalipuudutusta tatuoidin alueen läpi. Huolena on, että tatuointiväri voisi tarttua puudutusneulaan ja työntyä sen mukana sinne selkäytimeen. Tosin tästäkään ei tietääkseni ole kovin laajaa tutkimusta (siis siitä, että onko riski todellinen) – mutta ymmärrettävästi vastuulliset lääkärit eivät halua ottaa tuntematonta riskiä.
Synnyttää voi toki tietysti ilmankin spinaalipuudutusta, mutta itse olen ajatellut, että haluan “varata sen mahdollisuuden”. Riemukkaasti keskustelun teemaan liittyen myös ns. “lutkatatuointina” tunnettu alaselkätatuointi saa siis odottaa lasten teon jälkeistä aikaa. Sittenhän sitä onkin sopiva sauma lutkiintua oikein kunnolla. 😉
Mulle kun suunniteltiin tota lohikäärmettä, niin Pete vartavasten jätti ilmaa sinne nikamien väliin, että jos joskus päätetään hankkia lapsia, niin mullakin on epiduraalimahdollisuus. Huvittavintahan siinä oli se, että Pete tiesi paremmin epiduraalin vaatimukset kun minä. 😀 Oli selvitelly niitä jonkun anestesialääkärin avulla just tästä syystä.
Joo, tästä myös juttelin tutun tatuoitsijan kanssa, että voihan sinne selkänikamien alueelle jättää alaselän peittävään tatuointiinkin “rakoja” niin, että neulan saa tuikkaistua väliin.
Ohutneulanäytteenotosta taas sanoi sairaanhoitajatuttuni, että kyllä se tarvittaessa otetaan vaikka siitä tatskasta läpi. Useimmiten sen kuulemma kuitenkin voi ottaa jostain vähän vierestä (riippuen nyt tietysti, mistä on tarkoitus saada näyte), jos nyt ei ole sattunut iso tatska juuri näytteenottoalueen päälle.
Löytyi tälläinen tatuointeihin liittyvä hauska
LINKKI
Joudun nyt kysymään arvon Lordi Selibaatilta, että miten tämä kyseinen linkki liitty näihin meidän tatuointeihin? Yleisesti ottaen aikuisen ihmisen tulisi käyttää omaa järkeään ja harkintakykyään. Lisäksi ainakin Suomessa asiansa osaavat ammattimaiset tatuoijat varmistavat moneen kertaan nimien kohdalla halutaanko nyt varmasti tämä nimi ja kasvojen kohdalla tekevät samaa. Ja tatuoija voi aina kieltäytyä tekemästä tatuointia jota ei koe mukavaksi tehdä.
Kuitenkin loppujen lopuksi Lesya teki oman valintansa ja elää sen kanssa.