Joskus viime vuoden syksyllä eräässä nörttityttömiitissä tuli puheeksi allekirjoittaneen sydäntä lähellä oleva aihe, eli tatuoinnit – ja erityisesti se, millaisista aiheista porukkamme on innostunut ottamaan tatuointeja. Ainakin minulle tuli pienenä yllätyksenä, että silloisessa pienessä miittiporukassa todella monella ihmisellä oli joku tatuointi, tai ainakin suunnitelmia sellaisen ottamisesta. Aloin pyöritellä ideaa tatuointiaiheisen postauksen kirjoittamisesta ja keräsin siihen facebook-ryhmässämme kuvia ja henkilökohtaisia tarinoita. Lopputuloksena on nyt tämä artikkeli, jonka pituus ylitti omat visioni ainakin parilla sivulla – mutta hei, mikäs sen parempaa!

Olen tavannut tatuoinnin ottaneita ihmisiä kahdesta eri ääripäästä: sellaisia, jotka ovat ottaneet tatuoinnin sen puhtaan esteettisyyden takia, sekä myös sellaisia, joiden tatuoinnilla on joku itselle syvällinen ja symbolinen merkitys – ja suurimmassa osassa tatuoinneista on tietysti yhdistelmä kumpaakin. Nörttityttöjen ollessa kyseessä, keräämäni tarinat liittyvät kaikki joihinkin kirjoittajien sydäntä lähellä oleviin nörttiaiheisiin. Teksteissä on mainintoja niin fantasiaolennoista, kuin myös viittauksia omaan ammattiin/opintoihin, sekä nörttityttöjä koukuttaneisiin tv-sarjoihin. Lisäksi monella tatuoinnilla on perinteisesti haluttu viitata myös johonkin omaa elämää ravistuttaneeseen tapahtumaan tai ajanjaksoon.

kuva 027Sini Savolainen

Kuva on saanut inspiraationsa NANA mangan/animen Osaki Nanan lotus (ren) tatuoinnista. Kuva on lähes sama ja samalla kohdalla, kuin Nanalla.
Osittain otin kuvan ihan vaan siksi, että se on yksinkertaisesti kaunis. Pehmeä ja sopivan naisellinen. Toisaalta Nana O. on yksinkertaisesti kova mimmi, joka on hankalista lähtökohdista huolimatta tavoitellut unelmiaan ja päässyt pitkälle.
Lisäksi lotuksessa on muutakin symboliikkaa. Mutaisissa vesissä kasvaa tummien vesien halki kauniita pinnalla pysytteleviä kukkia. Otin kukan pari kuukautta sen jälkeen kun toistaiseksi pisin ihmissuhteeni päättyi. Päätin, että tästä mennään eteenpäin ja pysytellään pinnalla.

[Teksti ja kuva poistettu kirjoittajan pyynnöstä.]

Nina Niskanen

Koko_selka (450x800)Huolimatta siitä, että olen aina ollut Kiltti Tyttö(tm) olen myös halunnut tatuoinnin niin kauan kuin muistan. Jokin niissä on aina kiehtonut. Joten kun ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin tekeväni työtä, josta jäi rahaa jopa säästöön, alkoi tatuoinnin suunnittelu. Etsin pitkään tatuoijaa, jonka käden jälki olisi mahdollisimman kaunista ja omaan makuun istuvaa. Lopulta löysin kuin löysinkin nyt jo edesmenneen Petri Syrjälän, jonka töihin rakastuin välittömästi ja samantien varasin ajan suunnittelupalaveria varten. Pete tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi kauniista eläinpotreteistaan, mutta koulukiusauksen jälkien arpeuduttua minulle oli itsestäänselvää, että selkääni hakataan feenix. Pete ei juurikaan harrastanut valmiita malleja vaan juttelimme suunnittelupalaverissa erilaisia feenixin muotoja läpi, joiden pohjalta Pete piirsi mallikuvan, jota sitten ryhdyttiin ihooni muutama kuukausi myöhemmin iskemään. Ja siitä se ajatus sitten lähti; feenix tatuoitiin kahdessa, yhteensä 18 tunnin sessioissa joulukuussa 2005. Ensimmäisessä kuva kasvoi suunnitellusta kämmeneni kokoisesta kooltaan kaksin-kolminkertaiseksi ja toisen jälkeen oli mielessä jo suunnitelma lohikäärmeestä jahtaamassa lintua, ihan vain siksi että pidän lohikäärmeistä.

Lohikäärmeen Pete sittelohikaarmeen_paa (800x450)n jo luonnostelikin iholleni suunnittelupalaverissa vesiväreillä saadakseen paitsi kokoreferenssin, myös otuksen asennon hahmoteltua. Sitä sitten hakattiinkin ihooni hieman pidempään. Lohikäärmeeni kulkee pitkän matkaa joko lähellä selkärankaani tai suoraan selkärankani päällä, joten sen tatufeenix (450x800)oiminen oli paljon kivuliaampaa, kuin olkapään alueelle rajoittuvan feenixin. Niinpä sitä tehtiin ainoastaan viiden tai kuuden tunnin rykäyksissä ja lisäksi haettiin apua erilaisista puudutusaineista. Pääasiassa haavojen putsaukseen tarkoitettua, apteekista saatavaa Emlaa pistettiin turruttamaan iho alkuun, jotta se saatiin rikki. Koska Pete teki erittäin yksityiskohtaista työtä, hinkattiin samaa kohtaa tai sen lähialueita usein kuitenkin pitkäänkin, jolloin Emlan vaikutusaika ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Rikkinäiseen ihoon Emlaa ei suositeltu käytettävän, joten siinä vaiheessa siirryttiin Peten Yhdysvalloista tuomaan siihen tarkoitukseen tehtyyn puudutusaineeseen. Laskujeni mukaan lohikäärmettä tatuoitiin yhteensä noin 30 tuntia ja rehellisesti sanottuna en kadu siitä ajasta hetkeäkään, vaikka välillä tuntuikin siltä, ettei kipu loppuisi koskaan. Värien mahdollisimman hyvän säilymisen takia tuoretta tatuointia myös hoidettiin intensiivisesti pesemällä ja rasvaamalla kolmesti päivässä noin kaksi viikkoa joka kerran jälkeen.

hanta_vasen_olkapaa (800x537)Tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu ainakin Strangers in Paradise -sarjakuvasta tutun Parker-liljan tatuoiminen jonnekin. Tämä tapahtuu heti, kun saan päätettyä ruumiinosan, johon leima laitetaan. Lisäksi olen pitkään haaveillut laittavani yhden lukevan ja yhden kutovan keijun/menninkäisen jalkoihini, mutta se vaatii uuden tatuoijan löytämistä, jolla on Peten näköinen tyyli ja heitä ei ihan joka oksalla roiku.

 

 

 

Jenni Leivo

TattooSiivetEnsimäinen tatuointini on siivet, ne ovat ylhäällä selässä ja edustavat ilmaa. Ne on otettu tasan kaksi kuukautta sen jälkeen kun täytin 18 (vuonna 2002) – äitini hankkima lahja minulle. Seuraava tatuointi tuli vuonna 2004 ja on Merenmies, joka sijaitsee oikeassa reidessä. Se edustaa vettä ja on samalla hauska (ja minusta kaunis) tölväisy klassista merenneitotatuointi-kliseetä kohti. Kolmas tatuointi sijaitsee sydämen kohdalla ja on tribaalityylinen lohikäärme (ei, sillä ei ole siipiä, koska se on itämaistyylinen) ja edustaa tulta. Kyseisen tatuoinnin hankin vuonna 2007. Viimeinen tatuointi on rotta, se sijaitsee vasemassa nilkassa ja on otettu vuonna 2011. Se edustaa maata.TattooMerman

Kuten varmaan tuosta huomaa pidän elementeistä, ne ovat minulle tärkeitä. Jokaista kuvaa etsin pitkään ja hartaasti ja jokainen kuva on tehty erilailla. Siivet on tehty kopioimalla tatuointikirjasta varpusen siipi ja tekemällä siitä negatiivina toinen.
Merenmies on erään erittäin taitavan piirtäjätuttuni työtä. Lohikäärmeen taas on taiteillut tatuoija, näytin millaisesta lohikäärmeestä pidin ja selitin mihin asentoon sen halusin. Rotta on kopio valokuvasta jonka löysin netistä.

TattooRotta

TattooLohis

Tatuointikokemukset ovat olleet järjestään mukavia, tosin voin muutaman varoituksen sanan sanoa. Yksi, älkää koskaan hankkiko tatuointia iholle joka on parantunut juuri palamisesta auringossa, se ei tunnu kivalta. Kaksi, varautukaa siihen että jaloissa on paikkoja joissa hermopäiden takia jalka saattaa liikahtaa täysin tahtomatta, taitava tatuoija tietää nämä paikat. Ja kolmanneksi, tarkistakaa tatuoijan portfolio ja kyselkää mitä mieltä ihmiset ovat eri paikoista. Tämä on asia jossa laatuun pitää panostaa.

Maria Alatalo

Tatuointini suunnitelusta ja toteutuksesta vastaa jyväskyläläisen Fireline Tattoon Antti Rossi ja työ toteutettiin kahdessa osassa alkuvuodesta 2011. Olin jo pitkääntatttoo suunnitellut ottavani Twin Peaks-aiheisen tatuoinnin kunnianosoituksena TV-sarjalle, jonka näin ensimmäisen kerran suomalaisen ensiesityksen aikaan keväällä 1991, ja jonka mytologiaa pursuava juoni, hypnoottinen musiikki ja loistavat näyttelijäsuoritukset herättivät kiinnostukseni kauhugenreen. 80-luvun lasten kollektiivinen kauhukokemus Laura Palmerin sängynpäädyssä irvistelevästä Bobista paloi myös minun verkkokalvoilleni, eikä paluuta David Lynchin ja Mark Frostin tuotantojen fanittamisesta ole sen jälkeen ollut.

(Huom! Seuraava pätkä sisältää juonipaljastuksia Twin Peaksista!)

Vaikka itse tatuointia ”Fire Walk With Me” ei Twin Peaksissa eikä sarjaa seuranneessa Twin Peaks: Fire Walk With Me-elokuvassa näytetä katsojalle, on teksti keskeinen osa Twin Peaksin mytologiaa. Teksti on viimeinen säe murhanhimoisen hengen Bobin runossa, ja alkuperäinen ”Fire Walk With Me”-tatuointi kuului hänen entiselle rikoskumppanilleen Mikelle, jonka vasempaan käteen teksti oli tatuoitu. Mike kuitenkin näki Jumalan valon ja leikkasi kätensä irti, näin ollen irtisanoen myös kumppanuutensa Bobin ja murhatöiden kanssa, omistaen nyt elämänsä entisen kumppaninsa hirmutekojen pysäyttämiselle.

Vaikka tekstin alkuperäinen merkitys Twin Peaksin mytologiassa on siis kovin synkkä, muistuttaa tatuointini minua suosikkisarjani lisäksi sisäisen tulen ja intohimon tärkeydestä elämässä. Pidän Art Nouveaun orgaanisesta ja leikittelevästä muotokielestä, joten tyylilaji valikoitui esteettisen mieltymyksen seurauksena sitomaan tekstin ja ornamentin toisiinsa. Halusin, että tatuointi näyttää siltä, että se kasvaa ihossani, ja olenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen; vaikka kuva on melko suuri, ei se näytä liian raskaalta. Heti ensimmäisen tatuointikerran jälkeen kuva tuntui kuuluvan ihooni, joka varmaan onkin yksi onnistuneen tatuoinnin tunnusmerkkejä.

Kuva saa usein aika paljon huomiota, tosin olen ollut hieman hämmentynyt siitä, kuinka harva ymmärtää tatuoinnin tekstin merkityksen, sijainnin keskeisestä merkityksestä puhumattakaan. Tiesin jo kuvaa ottaessani, että tulen varmasti myös kohtamaan ihmisiä, joiden mielestä aihe on tatuointina aivan järjetön. Enimmäkseen vastaanotto on kuitenkin ollut positiivinen, ja pääasia on, että rakastan itse tatuointiani.

Anna Björkqvist

lohari1Tulin ensimmäisen tatuoinnin aihetta miettiessäni siihen tulokseen, että olisi melkein itsepetosta ottaa joku muu tatuointi kuin lohikäärme. Maria Blomqvistin tavoin olen hukuttanut itseni enemmän tai vähemmän lohikäärmeitä sisältävään fantasiakirjallisuuteen jostain ala-asteen lopusta lähtien – myyttisillä olennoilla on siten aivan erityinen paikka allekirjoittaneenkin sydämessä. Ajattelin, että tatuoinnin pitäisi olla jotain uniikkia, itse piirrettyä ja erikoista. Monen kuukauden googlailun ja luonnostelun jälkeen olin kuitenkin yhä tuskastunut ja lähtökuopissani. Päätin hakea inspiraatiota erään tatuointistudion loputtomista katalogipinoista. Ensimmäisen kirjan ensimmäisiltä sivuilta löytyikin sitten aivan täydellinen pieni otus, jonka nähdessäni olin ihan myyty. Suunnitelmat uniikista itse luonnostellusta lohikäärmeestä lensivät saman tien roskakoriin ja ilmoitin tatuoijalle, että tämä se tulee olemaan. Neljä kuukautta ajanvarauksen jälkeen olkapäässäni nökötti lohikäärme, jonka ottamista en ole ikinä katunut. Kuvaa modattiin hieman siten, että siihen valittiin eri värit kuin vanhassa mallissa ja tatuointiin lisättiin muutama liekki taustalle. Tatuoijan jälki oli todella ammattitaitoista ja työ oli jokaisen euronsa arvoinen.

Toisen, jo siinä vaiheessa pitkään mielessäni hautuneen, tatuointini otin pari vuotta lohikäärmeeni jälkeen. Tatuoinnin aiheeksi valitsin köynnöksen ja symboliikan, sillä olen aina pitänyt symboliikkaa kiehtovana aiheena ja muutamasta symbolista onkin muodostunut elämän varrella todella tärkeitä ja merkityksellisiä. Köynnös koynnos1kietoutuu säärtä pitkin ylhäältä alaspäin äärettömän symbolin, psiin ja piin kautta jalkapöytään. Hyvin lyhyesti valaistuna kaikki symbolit liittyvät jollain tavalla elämään –  ääretön kiertokulkuun, psii ihmismieleen ja pii satunnaisuuteen. Elämään ja sen katoavaisuuteen liittyvät myös mukaan valitsemani kirsikankukat, joiden kukinta kestää elinvoimaisena vain muutaman päivän. Matemaattiset symbolit ovat sydäntä lähellä myös jo pelkästään opiskelemani alan vuoksi, joten niiden tatuoiminen tuntui melko luonnolliselta. Ai niin – lisäksi kahteen symboliin liittyy yksi pitkään rakastamani rockyhtye, sekä eräs kovasti fanittamani artisti.

Tämä jälkimmäinen tatuointi on suunnittelun osalta lohikäärmeen vastakohta, sillä se syntyi oman piirtämisen ja suunnittelun tuloksena. Tatuointikokemuksena köynnös oli jotain aivan erilaista kuin olkapään lohikäärme. Jalkapöydän kohdalla kokemus oli – ei niinkään yllättäen – todella kivulias. Sätkin aika hallitsemattomasti tuolissa sen kaksi tuntia (tatuoijan hermot olivat uskomattoman rautaiset) ja operaation jälkeen jalka turposikin sitten viikoksi niin isoksi pökkelöksi, että sitä oli ensimmäisinä päivinä lähes mahdotonta tunkea mihinkään kenkään. Olen alkanut myöhemmin miettiä sitä, että kuvasta ehkä vielä puuttuu jotain. Tämä on luultavasti tatuointiprojekteistani se seuraava, eli vanhan kuvan täydentäminen – sitten kun ylipäänsä uskaltaudun taas kokemaan niin ikävää kipua.

Mia Meri

Olen meinannnut hankkia tatuoinnin yhdestä roolipelihahmostani, koska onnistuin piirtämään siitä todella hienon kuvan aikoinaan, mutta rahanpuute oli silloin tatuoimisen esteenä. Hankinnassa on myös ollut muinainen Egypti -aiheinen kuvio käsiin. Oikean käden peukalon ja etusormen väliin ajatelin pientä ankhia ja molempiin ranteisiin lyhyet koristekuviot, jossa olisi ankhia ja w3s-sauvaa ja joitain muita merkkejä. Sen suunnittelu on vielä kesken, joten iho on vielä paljas. Tämä on kuitenkin kuolleiden kulttuurien tutkijoiden vakioaihe. Eräällä opiskelukaverillani on pätkä muistaakseni Wenin elämänkertaa (klassikkoteksti egyptologiassa) tatuoituna ihoon hieraattisilla kirjoitusmerkeillä ja eräällä assyriologian opiskelijakaverillani on ehkä luomakunnan hienoin assyrialainen jumalankuva tatuoituna ihoon. Ihan uskomattoman päheä kuva.

Vinkkinä kaikille tekstiaiheisesta tatuoinnista kiinnostuneille: jos joku haluaa vieraalla kielellä ja varsinkin vierailla kirjoitusmerkeillä tatuoinnin, niin kannattaa aina tarkistuttaa se asiantuntijoilla. Esim. Karavaani ry, joka on Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitoksen Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien opiskelijoiden ainejärjestö, välittää tarkistuspyyntöjä eteenpäin aineen opiskelijoille. Me voimme myös kääntää nimiä vieraille kirjaimille, mutta kannattaa varautua, että osa käännöstöistä vaatii useamman vuoden opiskeluita, sillä monissa kielissä kirjoitusmerkeillä on monia merkityksiä. Käännöksistä ja tarkistuksista kuuluu maksaa pieni korvaus, n. 20 € riippuen kielestä. Osaamiseen kuuluvat elävien kielten lisäksi hieroglyfit ja nuolenpääkirjoitus.