eli nörttityttöjen artikkeli rinnoista ja rintaliiveistä

[Huom! Artikkelin alusta on poistettu osuus rintojen fysiologiasta sekä rintasyövästä sekä valokuvat Nörttityttöjen ekskursiosta Wiipurin erikoiskorsettikauppaan alkuperäisen kirjoittajan/valokuvaajan toiveesta. Pahoittelemme tapahtunutta. T: Nörttitytöt]
Melonit

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Melonit.
Kuva: Mia Meri

Rinnat, nuo jännittävät luontokappaleet, joilla nörttitytöt legendojen mukaan huijaavat nörttipojilta ilmaista tavaraa ja apua. Rinnat, joista kirjoitetaan lauluja ja joita on kautta aikojen ujutettu moniin taideteoksiin, joita miehet ovat salaa vilkuilleet kehuen teosten esteettisiä arvoja. Rinnat, jotka vapaaksi päästyään pitää äkkiä peittää ja sitoa, ettei maailma ajaudu kaaokseen ja autot törmäile lyhtypylväisiin.

Missä lienevät nuo legendaariset olennot sillä minun rintaliiveistäni kurkistavat vain vanhat tutut Gabriel ja Gertrude, jotka saivat nimensä eräänä perjantaina, kun Nörttitytöt lähtivät joukolla ostamaan rintaliivejä Wiipurin Erikoiskorsettiliikkeeseen ja jakamaan kokemuksiaan rinnoistaan. Iltaan mahtui jännitystä, paljon erityisen laadukasta huumoria kuin kipeitäkin aiheita rintasyövästä henkilökohtaisiin kokemuksiin. Rinnat eivät ole ihmiselle useinkaan yksinkertainen asia käsiteltäväksi.

Tässä Nörttityttöjen kertomuksia rinnoistaan.

Mia Meri

Rinnan fysiologia

Rinnan fysiologia (kuva: Wikipedia)
1. Kylkiluut 2. Rintalihakset 3. Maitorauhanen 4. Nänni 5. Nännipiha 6. Maitotiehyt 7. Rasvakudos 8. Iho

Suhteeni rintoihini on aina ollut hyvin vaikea. Omat rintani alkoivat kasvaa todella nuorena ja ne kasvoivat hurjaa vauhtia. Vaikka tiesin mistä oli kyse, jotenkin rintojen ilmestyminen ei kuulunut suunnitelmiini enkä todellakaan ollut valmis niiden olemassaoloon. En myöskään saanut asiassa minkäänlaista apua vanhemmiltani joten yritin selvitä rinnoistani jotenkin lehtiä lukemalla.
Valitettavasti lehdet eivät asiassa juuri auttaneet. Kynätestit epäonnistuivat surkeasti jo ihan heti alkuunsa, joten tuomiona olivat kauheat riipputissit. Todellisuudessahan painovoima varmistaa sen, että yhtään isommat rinnat eivät vain voi sojottaa suoraan ylös. Lisäksi iltapäivälehtien maailmassa ei tunnettu nopeasti kasvavien rintojen ongelmaa eli raskausarpia paitsi synnyttäneiden ihmisten keskuudessa. Riippurintojen lisäksi olin siis myös jotenkin epämuodostunut ja saanut raskausarvet ilman synnytystä. Lehtien mukaan raskausarvet olivat rumat ja niistä tuli päästä eroon. Olin ala-asteella ja jo tuomittu epäonnistumaan naisena. Kiva.

Tilannetta ei auttanut lainkaan se, että vanhempiani uusi ongelmani ei näyttänyt kiinnostavan yhtään ja vasta muutaman vuoden kuluttua tätini sai tilanteesta tarpeekseen ja kiskoi minut syrjään. Hän kaivoi vaatekaappinsa perältä minulle kahdet vanhat rintaliivinsä ja niin rintani vihdoin saivat oman kodin. Tosin uudet rintaliivini olivat heti useaa kokoa liian pienet ja rintani uhkasivat koko ajan paeta liiveistä joten ratkaisin asian ompelemalla niiden kupit yhteen neulomiseen tarkoitetulla villalangalla. Näiden kaksien liivien avulla elin monta vuotta, sillä perus vaatekaupoissa ei yksinkertaisesti myyty kokoani, kunnes lukiossa terveydenhoitajani katsoi rintaliiviviritystäni ja niin menin ensimmäiseen rintaliivikauppaan ja lukioni osti minulle ihka ensimmäiset oikeasti sopivat rintaliivit.

Rintani eivät tietenkään ole koskaan jääneet vastakkaiselta sukupuolelta huomaamatta. Jo ala-asteella samalla luokalla olleet pojat huutelivat perääni montako kättä rintojeni kannatteluun tarvitaan ja muita nokkeluuksia. Kävellessäni tätini kanssa raksamiehet huutelivat ja viheltelivät rintojeni perään, mikä oli hirveää. Olisin mieluummin kohdannut nöyryytyksen yksin kuin tätini silmien edessä. Yläasteen liikuntatunnilla pojat kävivät riviin kentän laidalle seuraamaan kun juoksin ohitse – sporttiliiveistä en ollut kuullutkaan joten meno oli sen mukaista. Yritin juosta muka luonnollisesti samalla kun yritin käsivarsillani jotenkin lukita rinnat yhteen asentoon. Turhaahan se oli ja nopeasti päätin hoitaa liikuntatunnit pelkästään kävelemällä. Yläasteella rintani olivat saavuttaneet jo niin legendaariset mittasuhteet, että kun opiskelijat saivat soittaa musiikkia ja lukea viestejä keskusradiossa yhtenä päivänä sain koko päivän kokea miltä tuntuu kun keskusradiossa kysellään pitkin päivää kuppikokoani ja muita hävyttömyyksiä. Koulun henkilökunta ei tietenkään asiaan puuttunut mitenkään. Lukiossa bussissa vieraat miehet kourivat rintojani ja kommentoivat niitä. Irvokkain tapaus oli se, kun olin kävelemässä Viikin ampumaradalle ampumaharjoituksiin ja eräs rullatuolissa oleva mies pysähtyi kohdalleni silmät kiiluen ja kieli sananmukaisesti suusta ulkona roikkuen rintojani tuijottaen ja alkoi höpöttää kuinka ihanat rinnat minulla oli ja muuta soopaa. Yritin epätoivoisesti miettiä, miten pääsisin hänestä eroon kävellessäni yksin keskellä ei mitään. Muistan oikeasti punninneeni joudunko kuinka suuriin ongelmiin jos käyn heittämässä äijän rullatuoleineen läheisen ojan pohjalle vai katsottaisinko tekoni oikeutetuksi. Onneksi pääsin kääntymään ampumaradalle ja äijä sai jatkaa matkaansa ihan yksin.

Kuten aiemmassa supersankarisarjakuva-kirjoituksessani kävi ilmi, olin vääränlainen tyttö. Lisäksi kehoni auheutti minulle jatkuvia ongelmia ja hyvin pitkään vihasin ja inhosin sitä, että olin syntynyt naiseksi. Edelleen kaikenlaiset naistenvaivat saavat otsasuoneni sykkimään, mutta vasta muutama vuosi sitten aloin oikeasti päästä sinuiksi tämän ruumiini kanssa. Se, että löysin erittäin laadukkaat PrimaDonna-rintaliivit olivat yksi suuri tekijä. Toinen on tietysti se, että kun liikun mieheni kanssa kaupungilla saan olla rauhassa avoimilta tuijotuksilta. Ja nähtävästi olen nykyään myös sen verran pelottava amatsoni, että saan olla aika hyvin rauhassa ellen erehdy meikkaamaan. Tosin edelleen tulee vastaan tilanteita, joissa vastapuolen mies hoitaa keskustelun sujuvasti rintojeni kanssa, mutta siinä missä se ennen oli todella kiusallista, nykyään jään pohtimaan milloinkohan jos koskaan mies huomaa minutkin. Ja näin käy riippumatta siitä olenko leukaan asti napitettu vai normiavonaisessa kaula-aukossa.

Entä nämä rinnat? Vastauksena kaikille vanhoille luokkatovereilleni, ne ovat suunnilleen kokoa 80G. Näiden kanssa sopivien vaatteiden löytäminen on ihan mahdotonta puhumattakaan uimapuvusta. Sporttiliivien pukeminen on sotilasoperaatio, jossa mustelmilta ei vältytä, mutta sen jälkeen syntyvä paketti käy luotiliivistä. Nukkuminen näiden kanssa on vähän haastavaa. Mahalla ei oikein voi maata, koska tissit pakottavat selkärangan pahaan asentoon, selällä maatessa ne menevät kainaloon (niin ne luomurinnat tekevät ihan kaikilla, mutta pienemmillä rinnoilla se ei ole ongelma). Lisäksi rahaa kuluu, sillä näin painavia rintoja ei pelkkien hartioiden varaan lasketa. Selkävaivojakin näistä saa. Mutta toisaalta on ihan hauskaa pelleillä hyvillä rintsikoilla ja kivaa on sekin, että kun omistaa ison mahan ja pepun niin on ihan kiva, että niitä tasapainottavat myös isot rinnat. Ainoa pelko on, että näin isoja rintoja on vaikea tutkia ja lähipiirissä on ollut paljon rintasyöpää. Ajatus elämästä ilman toista tai molempia rintoja on aika hurja, mutta toisaalta se saattaisi sananmukaisesti keventää oloa huomattavan paljon. En varmaan hankkisi itselleni rintaimplantteja vaan selviäisin irtorinnoilla, koska ne ovat kevyemmät. Voisin kuvitella, että jos menettäisin rintani en muuttaisi pukeutumistani juuri lainkaan vaan antaisin ihmisten katsoa irtorintojani rintakehääni vasten. Se kertoisi oman tarinansa ja toisekseen olen kärsinyt sen verran näiden rintojen vuoksi, että jollain tasolla en edes koe niitä osaksi itseäni.

Rintojen tutkinta

Kuvalliset ohjeet rintojen tarkkailuun tunnustelemalla.
Kuva: ProMama-sivusto

Reetta Järvenpää

Olen myöhään kypsynyt. Olin vielä 13-vuotiaanakin vartaloltani lähes täysin lapsi. Tykkäsin kuitenkin jo siihen aikaan pitää paidan alla urheilutoppia, en enää muista miksi. Ehkä halusin tuntea kuuluvani joukkoon, kun suurin osa ikätovereistani käytti jo ihan oikeita rintaliivejä. Kun rintani alkoivat ihan oikeasti olla olemassa, ja isosiskojen jäämistöistä löytyneet liivit alkoivat käytössä hajota, pyysin äidiltä alusvaatteita joululahjaksi. Ensimmäiset ihan omat rintaliivini olivat pitsikoristeista pehmeää puuvillaa – ja kirkuvan oranssit. Rakastin niitä.

Harrastin lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni uintia ja taitouintia, ja vietin viikossa keskimäärin 10 tuntia uimahallissa. Uskon, että se säästi minut murrosiän pahimmilta vartalokriiseiltä, sillä uimahallin suihkutiloissa näkyi jos jonkinmoista naisvartaloa, vauvasta yli 90-vuotiaaseen mummuun ja olympiatason kilpauimarista odottavaan äitiin. Teininä olinkin hyvin armollinen itselleni ja vartalolleni, vaikka vituttihan se, kun minua vuotta nuoremman treenikaverin rinnat olivat kehittyneemmät kuin minulla.

Rintani jatkoivat kasvuaan koko lukioajan ja vielä sen jälkeenkin. Nyt 26-vuotiaana näyttäisi siltä, että nämä ovat viimein asettuneet omaan kokoonsa, joka on 75E. Ainakaan minun ei ole tarvinnut yli vuoteen ostaa isompia liivejä. Tästäkin huolimatta käytän vuosittain muutaman sata euroa alusvaatteisiin. Kokoni on sen verran erikoinen, että tavallisten vaatekauppojen “kaikki rintaliivit 10€” -tarjoukset eivät minua paljon lohduta, vaan joudun käymään oikeissa rintaliiviputiikeissa. Ajattelen rintaliivien olevan panostus terveyteeni, sillä vaikka vartaloni onkin lihaksikas, tuntuu rintojen paino usein hartioissa ja selässä, joten maksan tukevista, kestävistä ja hyvän näköisistä liiveistä ihan mielelläni.

Olen tissieni kanssa sinut. Olen aina ollut. Väitän jopa, että rintani ovat vartaloni paras kohta.

Riikka Karhu

Kuten edellisillä, minunkin rintani kehittyivät varsin nuorena. Pitkään käytin toppia, joka ei kuitenkaan antanut tarvittavaa tukea rinnoilleni. Ensimmäiset liivini sain äidiltä ja ne olivat kokoa 80C. Tuntui rankalta olla 11-12-vuotias C-kupin tisseillä varustettuna. Tästä syystä syyllistyin samaan rikokseen kuin suurin osa muistakin naisista: vääränkokoiset liivit. Etenkin tuo rinnan ympärys oli minulla aina väärä, vaihteli 80-85 välillä. Kuppi oli myös liian pieni. Ihmettele siitä sitten, kun liivit eivät vieläkään tue tarpeeksi ja rinnat tunkevat liiveistä ulos.

Vaikka olen uhkealla povella varustettu, en muista kovinkaan montaa ahdistelutapausta. Kerran ala-asteella juttelin kaverin kanssa käytävällä ja ohikulkeva poika kouraisi minua rinnasta. Hämmentävä tilanne lapselle, en osannut suhtautua siihen. Jäin ällistyneenä ja pelästyneensä seisomaan siihen paikkaan. Tapaus oli ja meni, enkä koe saaneeni siitä minkäänlaista traumaa. Tuo on todellakin ollut ainoa tilanne. Toki jotain tuijottelua on ollut, mutta sitäkin yllättävän vähissä määrin. Ehkä se johtuu asenteestani, jota monet kuvanneet pelottavaksi. Toki sekä entinen poikaystäväni ja paras ystäväni ovat sanoneet, etteivät osaa kuvitella minua pienirintaisena.

Vääriä liivejä käytin pitkälle aikuisikään asti. Ostin liivini pitkään Seppälästä, kunnes poveni kasvoi heidän kokojensa ulkopuolelle. Tämän jälkeen siirryin Lindexiin, mutta tuolla ongelmaksi muodostui sopivien liivien löytäminen. Niin sanotusti sopivia löytyi, mutta se oli kovan työn takana. Viimein uskaltauduin liikkeeseen mittauttamaan kokoni: 70G. Jotenkin tuo pieni ympärys oli minulle suurempi shokki kuin iso kuppi. Oikean kokoiset liivit maksavat, mutta kyllä ne ovat myös paljon paremmat päällä. Ei tarvitse vähän väliä oikoa olkaimia ja asetella rintoja.

Isoista rinnoista on haittaa. Mietin harva se päivä mahdollisuutta rintojen pienennysleikkaukseen. Suuret hinkit haittaavat elämää, ne painavat ja tuntuvat turpoavan aina vain isommiksi. Joudun jopa nukkumaan liivit ylläni. Lisäksi hartiani ja yläselkäni ovat jatkuvasti jumissa, mikä aiheuttaa päänsärkyä. Olo alkaa siis olla sitä luokkaa, että leikkauksesta voisi olla hyötyä. Seuraa kysymys: millä rahalla?

AA, Anonyymi A-kuppi

Rintani alkoivat kasvaa jo noin 10-vuotiaana. Pidin sitä silloin kovasti nolona, koska kenelläkään muilla ikäisilläni ei rintoja tuntunut tuolloin vielä olevan. T-paidoista rinnat näkyivät auttamatta selvästi erottuvina kumpuina, kun rintaliivejä ei minulla pienellä tytöllä tietenkään ollut. Välituntien naruhyppelyt ja liikuntatunnit toivat todella säädyllisyysyrityksiin mukavasti haastetta. Huoleni rintojen näkymisestä ei ollut kuitenkaan kovinkaan pitkäaikainen. Rintani lakkasivat kasvamasta hyvinkin pian ja jäivät jo ehkä 12-vuotiaana lopulliseen, pieneen kokoonsa. Tuntui oudolta, että vaikka kehityin niin varhain, jäin loppupeleissä koko luokan pienirintaisimmaksi. Tuosta alkoivat ahdistavat teinivuodet, jolloin A-kupistani tuli todella ongelma.

Kevyemmällä varustuksella siunatuille voivat rinnat muuttua elämää suuremmaksi asiaksi (no pun intended). Niiden yhdistäminen naiseuteen oli omalla kohdallani väistämätöntä ja sai oman ruumiin tuntumaan siksi riittämättömältä. Asiaa ei auttanut ollenkaan se, että äitini ja koko äidin suvun rintamukset tuntuivat olevan sieltä isoimmasta päästä. Pohdin iltaisin, miksi juuri minä jäin välistä. Median tuputtamalla kehonkuvalla oli suorastaan traumauttava vaikutus minäkäsitykseeni ja olin ihan varma, että minussa on vaan jotain vikaa, että olin itse aiheuttanut tämän rintakadon. Yritin miettiä aktiivisesti, millä saisin rintani kasvamaan. Syytin itseäni ja tanssiharrastustani siitä, että olin niin latta. Toppasinkin rintaliivejäni varmasti ihan ensimmäisistä liiveistä lähtien ja, kyllä, ajattelin silikoneja. Joka vuosi odotin rintojeni kasvua. Tiedättehän, koska niiden pitäisi kasvaa parikymppiseksi asti. Minun kohdallani näin ei kuitenkaan käynyt.

Noin 16-vuotiaana aloin seurustelemaan. Onneksi tuonaikainen poikaystäväni oli sen verran fiksu kaveri, että kannusti ja opetti minua rakastamaan kehoani sellaisena kuin se oli ja ainakin kertoi pitävänsä nimenomaan kevyemmästä varustuksesta. Jokainen seurustelukumppanini onkin ollut todella hyvä tyyppi ja saanut minut tuntemaan oloni hyväksi kehossani. Luojan kiitos itsetuntoni rintojen osalta lähti hurjaan nousuun aikuisuuden kynnyksellä, jolloin koin jo muutenkin elämässäni rankkoja juttuja.

Edelleen koen, että vartaloni on epätasapainossa. Lantioni on leveä, mutta rintamukseni edelleen suhteessa siihen kovin pieni. Samoin olen aina kokenut rintani oudon mallisiksi, sillä ne eivät todellakaan ole pyöreät, vaan paremminkin ns. sokeritoppatissit. Toisaalta rintani eivät ole vielä tähän ikään mennessä roikkuneet juurikin em. syystä, eivätkä edes nykyisessä B-C-muodossaan niin tee. Samoin kaikenlainen liikunta on helppoa ja mahallaan nukkuminen onnistuu kivuttomasti. Ostin T-paitoja lastenosastolta vielä päälle parikymppisenä tästä samaisesta syystä. Hyvin kätevää.

Jokunen vuosi sitten sairastuin, enkä pystynyt urheilemaan entiseen tapaan. Lihoin noin 15 kiloa ja kannan noita samaisia kiloja edelleen. Kun rintoihin tulee yhtäkkiä lisää täytettä, huomaa selkeämmin niitä asioita, joista pienirintaisena jää täysin paitsi. Rintavako ilmaantuu! Rintoja pystyy kohottamaan push-upeilla! Ne alkavat pomppailla juostessa! Ihonmyötäisiin vaatteisiin tulee myös yllättävää luonnetta. Olen yrittänytkin totutella ajatukseen siitä, että jos ja kun nämä kilot alkavat tästä taas tippua, häviävät rintani taivaan tuuliin. Se on sääli, sillä olen nyt oikeastaan ihannekoossani rintojen osalta (muu vartalo onkin sitten eri asia). Lapsia hankkineille pienirintaisille raskausaika ja imetys toimii ilmeisesti juuri tällaisena väliaikaisena rintaboosterina, josta ei sitten tilanteen normalisoiduttua haluaisikaan luopua. Ymmärrän hyvin.

Suvussamme on myös rintasyöpää, mikä aiheuttaa tiettyä huolta aika-ajoin. Tätini rintojenpoistoleikkauksesta jääneet arvet ovat syöpyneet mieleeni sellaisena varoittavana esimerkkinä, että muistan tutkia rintani todellakin tasaisin väliajoin. Loppupeleissä rintojen koko tai ulkonäkö on melko vähäinen huolenaihe, kun sitä peilaa mahdollisuuteen menettää rintansa kokonaan, omasta hengestään puhumattakaan.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Oletko koskaan hämmästellyt miksi rinnoille on niin monta lempinimeä? Kokosimme nörttityttöjen kesken listan rintoja kuvaavista nimityksistä.

Tissibingo!

Tissibingo! Osaatko nimetä nämä rintojen synonyymit?
(Kuvat: Mia Meri. Rintarauhaset, huvikummut ja bazookat: Wikipedia.)

A appelsiinit,
B babylonit, bazookat, blouse bunnies, boobsit, bosat,
C chestickles,
D daisarit,
E epämuodostumat (6-v pojalta), etukyttyrät, etumus
H hinkit, hupikummut,
I ilmatyynyt/airbags,
K kannut, kellukkeet, ketunnokat (pienistä rinnoista), keuhkot, kouralliset, kärpäslätkät,
L lauta, linnanmäet,
M maitokannut, maitopussit, maitorauhaset, meijerit, melonit , muffinssit, muhkut, munkit,
N nisut, nisät, nuput, nyppylät,
P pehmopallot, povi, puppies, purjeet, puskurit ,
R riipparit (riippurinnoista), rinnat, rintavarustus, rivekset, ryntäät (rynnäs = laivan keula),
S sitruunat
T tissit, tisut, tynnyrit,
U utareet

Linkkejä

Kaikenlaisia ihania ja erimuotoisia rintoja voi katsella Normal Breasts Galleryssa. Suosittelemme lämpimästi.
http://www.007b.com/breast_gallery.php

Rintasyöpäyhdistys ry
http://www.rintasyopayhdistys.fi/

Roosa nauha -kampanjan kotisivut
http://www.cancer.fi/roosanauha/

ProMama-sivusto, joka tarjoaa lisätietoa rinnoita ja ohjaa rintojen omatarkkailuun
http://www.promama.fi/

Wiipurin Erikoiskorsettiliike
http://www.wek.fi/