Nethack juontaa juurensa vuoden 1985 Hackista, joka puolestaan sai inspiraationsa hieman aiemmasta Roguesta. Hackin kehittämisen loputtua erinäinen joukko ihmisiä ympäri nettiä kiinnostui projektin jatkamisesta, ja syntyi Nethack. Net-alku viittaa Usenettiin, jonka kautta koodia jaettiin.

80-luvun lopulla Nethackin kehittäjät organisoituivat ja syntyi DevTeam, joka edelleenkin kehittää peliä eteenpäin. Peligrafiikka perustuu ASCII-merkkeihin, esimerkiksi pelaaja on @-merkki, lemmikkinään valkoinen d, eli pieni koira. Komennot ovat eri merkkiyhdistelmiä, joita on useita kymmeniä: ”shift-z” saa hahmon loitsimaan, ”alt gr-o” uhraa jumalille mikäli olet ”_”:n päällä, eli alttarilla, ”#” ilmentää hanaa josta voi ”q”, juoda. Kaikkia merkkejä ei tarvitse muistaa, sillä ”?” avaa aputiedoston, josta löytyvät kaikki komennot.

Pelin juoni on erittäin yksinkertainen: pelaaja on saanut jumalaltaan/jumalattareltaan tehtäväkseen etsiä tarumaisen Yendorin amuletin, joka sijaitsee Gehennomin luolaston syvimmissä sopukoissa ja tuoda se takaisin maanpinnalle. Tiedossa on jumalten suosio – ja mahdollisesti rikkauksia ja mainetta siinä sivussa. Peli alkaa hahmon tekemisellä. Hahmo voi olla arkeologi, barbaari, luolamies/nainen, ritari, parantaja, munkki, pappi/papitar, rosvo, metsänvartija, samurai, valkyyria, velho tai turisti.
Alkuvarustus määräytyy luokan mukaan, joten kun ritarilla on miekka ja haarniska, turistilla on räikeä paita, kallis kamera, ja paljon rahaa. Osan varusteista peli luo satunnaisgeneroimalla – muun muassa sen, mitä juomia tai kirjoja pelaaja tulee saamaan heti mukaansa. Luokan voi huoleti valita, sillä eri ominaisuudet tasoittavat eroja hyvin – kamera aseena ei oikein käytettynä aiheuta välitöntä kuolemaa, vaikka pelin mielenkiintoiseksi tekeekin. Vastaavasti kyvyt vaihtelevat suuresti, rosvo löytää ansat helposti, valkyyria kestää paremmin kylmää ja pappi näkee esineen mahdollisen kirouksen tai siunauksen. Tämän jälkeen valitaan moraali, sukupuoli ja rotu, jossa on viisi vaihtoehtoa; ihminen, haltia, örkki, kääpiö tai maahinen. Peli arpoo myös pelaajalle mukaan lemmikin, pienen koiran tai kissan. Ritari saa ainoana mukaansa satuloidun ponin. Pelin alussa luolasto luodaan joka kerran uudestaan, joten yksikään uusi pelikerta ei tule olemaan samanlainen. Seikkailu alkakoon!

Peli alkaa ykköstasolta, josta pelaajan on matkattava syvemmälle luolastoon, tappaen hirviöitä, etsien aarteita ja selviten läpi erilaisten tasojen. Matkan varrella voi uhrata jumalille tappamiensa hirviöiden ruumiita, jossa voi käydä hyvin tai huonosti – parhaassa tapauksessa jumala saattaa antaa siunatun aseen, pahimmassa tapauksessa tappaa pelaajan, mikäli uhri ei miellytä. Mahdollista on myös vaihtaa palvonnan kohdetta. Tiettyjen ehtojen täyttyessä on mahdollista myös saada lemmikkidemoni, josta voi olla haittaa tai hyötyä.Aarrearkkuja löytyy myös melko usein. Niihin voi vaikka säilöä tarpeellista tavaraa myöhemmin haettavaksi mikäli kantokyvyn raja uhkaa tulla vastaan. Hyvällä onnella arkuista löytää peliä huomattavasti helpottavia esineitä. Vastaan saattaa tulla myös Schrödingerin kissa. Kaupat vaihtelevat sekatavarakaupoista ruoka-, juoma-, loitsukirja/rulla-, valaisin- ja rautakauppoihin. Hinnat määräytyvät pelaajan karisman ja tiedon mukaan – mikäli esinettä ei tunne, kauppias voi surutta vaatia korkeaa maksua. Lemmikkejä on mahdollistaa kouluttaa myymälävarkaiksi, ja kaupasta voi paeta onnekkaan siirtoloitsun avulla, mikäli uskoo selviytyvänsä Keystone Kopseista, puhumattakaan perään lähtevän, erittäin vihaisen ja vaikeasti tapettavan kauppiaan vihasta.

Kyseenalainen uhrilahja aiheuttaa konfliktia jumalten välille.

Hirviöiltä ei voi toivoa pelastuvansa, sillä peli heittää niitä pelaajan tielle jatkuvalla syötöllä. Vastaan tulee kaikkea mahdollista koirista ilmestyskirjan petoihin. Lisäksi löytyy zombeja, trolleja, pelaajan haamuja, muurahaisia, sairaanhoitajia, yksisarvisia ja kvanttimekaanikkoja – ja kaikilla pahiksilla on omat kykynsä. Sairaanhoitaja yrittää ”parantaa” pelaajaa varsin väkivaltaisella tavalla, kvanttimekaanikko siirtää toiseen osaan tasoa, musta valo räjähtää aiheuttaen hetken kestävän hallusinaatiojakson, ja riiviöt lisääntyvät päästessään kosketuksiin veden kanssa, muutamia mainitakseni. Nethackissa ei ole uusia hirviöitä, vaan kaikki ovat saaneet alkunsa muualta, kirjallisuudesta, mytologiasta, televisiosarjoista, elokuvista ja muista tietokonepeleistä. Komennolla ”/” peli kertoo hirviöstä tai hahmosta enemmän. Esimerkiksi pyydettäessä tietoa ritarista, peli antaa sitaatin Don Quijotesta, haltian kohdalla lainataan Tolkienia. Sama toimii kaikkiin luolaston piirteisiin: portaiden kuvaus sisältää lainauksen Ghostbusterseista, kulta siteeraa Websterin tietosanakirjaa.

Peli ei ole pelkästään mättöä, sillä hengissä pysyminen vaatii strategista taitoa. Mikäli tasolla törmää nymfiin, on parempi pysytellä hiljaa, sillä herätessään nymfi saattaa hurmata pelaajalta vaatteetkin päältä ja karata niiden kanssa. Kun onnistuu tappamaan trollin, on ruumis syötävä, sillä hirviö nousee pian henkiin. On myöskin oltava varovainen syömisen suhteen – joidenkin hirviöiden ruumiiden syöminen aiheuttaa pahoinvointia ja huonossa tapauksessa myrkytystilaa, mutta nälkäkuolema on myöskin todellinen uhka.Esineiden käyttäminen ja juomien nauttiminen ei ole myöskään turvallista, sillä tuntemattomilla juomilla voi olla arvaamattomia vaikutuksia, sormukset saattavat olla kirottuja eivätkä lähde pois sormesta, ja se löytämäsi kiva kuoleman säteen taikasauva räjähtää käteesi huonolla hetkellä. Lisähaastetta kaipaava pelaaja voi yrittää läpäistä luolaston tiukkana vegaanina tai vaikkapa pasifistina.

Ei mennyt hyvin.

Pelin paras puoli onkin sen laajuus: tasoja on kaikki yhteenlaskettuna noin 70, ja mitä tahansa voi tapahtua. Armoa peli tunne, sillä kuoleman mahdollisuus on kokoajan läsnä – oli varustus kuinka hyvä tahansa, epäonninen putoaminen ansakuoppaan jonka pohjalla on piikkejä päättää leikin lyhyeen. Luolaston perinpohjainen tutkiminen vie päiviä, pelin läpäiseminen mahdollisesti vuosia. Legendat kertovatkin pelaajista jotka pelin läpäistyään aloittavat uuden seuraavana päivänä, sillä tutkittavaa ja löydettävää on poskettoman paljon.Ensikertalaisten ei kannata vaipua epätoivoon ensimmäisten 50 äkkikuoleman jälkeen, sillä pelissä on explorer-moodi, joka käytännössä antaa pelaajan valita jokaisen kuoleman kohdalla jatkaako vai lopettaa. Lisäksi pelin latauksen mukana tulee ohjekirja, joka valottaa hahmoluokkia ja antaa hyödyllisiä vinkkejä.

Nethackistä on myös eri versioita, kuten isometrinen Vulture, Nethackistä laajennetut versiot Sporkhack ja UnNethack, sekä nettipalvelimia missä muiden pelaajien kuolemat ja muut kiinnostavat tapahtumat näkee reaaliaikaisesti: Maailman suurin Nethack-palvelin sekä suomalainen Nethack-palvelin. Perinteinen Nethack löytyy täältä.

Kuva kaapattu userfriendly.orgista.

Kirjoittaja on pelannut Nethackia enemmän tai vähemmän säännöllisesti viisitoista vuotta, löytämättä koskaan Yendorin amulettia.