Kirjoittaessani ukkosesta mieheni kysyi minulta, mitä eroa on tornadolla ja hurrikaanilla. En suoraan osannut vastata, josta seurauksena oli sukeltaminen näiden sääilmiöiden maailmaan. Tässä on sen tulos.

Onko sillä nyt niin väliä?

Yllättävää kyllä on. Trombi ja tornado ovat käytännössä sama ilmiö, vain eri vakavuusasteilla. Samoin hurrikaani, taifuuni ja trooppinen hirmumyrsky ovat sama ilmiö josta viimeinen on yleinen termi. Hurrikaani viittaa Amerikkojen alueilla esiintyviin ja taifuuni Kaakkois-Aasiassa tapahtuviin hirmumyrskyihin.

Tornado ja trooppinen hirmumyrsky kuitenkin ovat paitsi luonteeltaan, myös syntytavoiltaan kovin erilaisia. Tornado syntyy yleensä maan päällä lämminneen ilmamassan kohotessa rajusti ylöspäin, jolloin se kohtaa eri suuntiin puhaltavia tuulia, jotka pakottavat sen pyörimään. Hirmumyrsky syntyy nimensä mukaan ainoastaan trooppisilla alueilla veden päällä ja se kerää voimakkuutta niin kauan kuin se pysyy tarpeeksi lämpimän veden päällä. Tärkein ero kuitenkin kaikkiin muihin pyöriviin sääilmiöihin verrattuna on se, että trooppisessa hirmumyrskyssä myrskyn silmä on aina ympäröivää ilmaa lämpimämpi.

Tornado

Tornadon synty. Kuva Wikipedia

Tornadoja on toistaiseksi havaittu kaikilla muilla mantereilla paitsi Etelämantereella. Niitä kuitenkin esiintyy kaikkein eniten USA:n niin kutsutulla “Tornado Alleylla”, joka sijaitsee melko tarkkaan keskellä maata. Tornado on kyseessä ainoastaan pyörteen ollessa yhtäaikaisesti yhteydessä sekä maahan että pilven pohjaan. Yllättäen tornadon näkyvä osa johtuu kovien tuulten kondensoimasta vedestä ja irtaimet ainekset pölystä rekkoihin pysyttelevät suhteellisen matalalla pyörteessä. Tästä johtuen kaikki tornadot eivät näy paljaalla silmällä. Ne pystyy kuitenkin tunnistamaan esimerkiksi Doppler-tutkan avulla tuulen erilaisista ominaisuuksista. Toisin kuin hurrikaanit, tornadot pyörivät toisinaan, joskin hyvin harvoin, coriolis-vaikutuksen vastaisesti.

Tornadon kypsä vaihe kestää muutamasta minuutista jopa tuntiin ja se saattaa pahimmillaan olla jopa puolitoista kilometriä läpimitaltaan. Kuitenkin myös hajaantumisvaiheessaan oleva tornado voi aiheuttaa valtaisaa sekasortoa. Hajautumisvaihe kestää yleensä vain muutaman minuutin ja sen aikana pyörteen läpimitta pienenee merkittävästi. Kuten kuka tahansa joskus luistimet jalassa pyörinyt hyvin tietää, tämä tarkoittaa samalla valtaisaa tuulen nopeuksien kasvua. Varsinkin supersolu-ukkosten yhteydessä tässä vaiheessa alkaa usein jo seuraava pyörre muodostua toiseen paikkaan. Joskus kaksi tai useampi tornadopyörrettä ryhtyy jopa kiertämään toisiaan. Tätä kutsutaan monipyörteeksi.

Hirmumyrsky

Hirmumyrsky saa elämänsä lämpimästä vedestä. Vähintään 26 asteinen merivesi lähtee hyörystymään ja siinä muodossa lähtee nousemaan ylöspäin. Noustessaan ylöspäin se viilenee ja supistuu ja näin aiheuttaa matalapaineen, joka vetää ilmaa kauempaakin mukaansa. Pyörimisen puolestaan saa aikaan maapallon pyörimisestä aiheutuva coriolis-ilmiö. Tästä johtuen trooppiset hirmumyrskyt pyörivät aina vastapäivään pohjoisella pallonpuoliskolla ja myötäpäivään eteläisellä pallonpuoliskolla.

Hirmumyrskyn rakenne. Kuva Wikipedia

Myrskyn silmä on useita kymmeniä kilometrejä läpimitaltaan ja se voi olla suurimmillaan jopa 370 kilometriä, kun taas pienimmät havaitut myrskyn silmät ovat olleet vain kolmisen kilometria läpimitaltaan. Trooppisen hirmumyrskyn tuhoisin alue ei suinkaan ole myrskyn silmä vaan sitä ympäröivä ukkosrintama, joka esiintyy viereisessä kaaviossa nimellä Eyewall. Tuolla alueella on normaalin ukkostoiminnan (kovat sateet, raekuurot ja salamointi) lisäksi koko systeemin kovimmat tuulet. Toisin kuin tornado, trooppinen hirmumyrsky muodostuu koko elinkaarensa ajan yhdestä valtaisasta pyörteestä, joka liikkuu laajempien säävaikutusten mukaisesti. Hirmumyrsky tuhoutuu joko joutuessaan pois sille energiaa antavan lämpimän meren päältä tai sen ylittäessä päiväntasaajan. Näin maapallon lämpeneminen pahentaa myös hirmumyrskyjen voimakkuutta ja yleisyyttä. Maapallon lämmetessä alueilla, joilla jo valmiiksi esiintyy hirmumyrskyjä niistä kasvaa voimakkaampia ja ne myös leviävät korkeammille leveyspiireille.

Sen verran täytyy vielä sanoa, että näitä sääkirjoituksia tutkiessa huomaa kovin selkeästi, miten vähän me tiedämme edes omasta planeetastamme. Jokaisessa artikkelissa tulee vastaan sama vastuuvapauslauseke, että merkittäviä osia sääilmiön syntymekaniikasta tai vaikuttimista ei tunneta. Tietomme määrä lisääntyy jatkuvasti valtavin harppauksin ja silti koko ajan näemme vain enemmän asioita, joita emme tiedä.