Toimittajan huomio; elokuva herätti myös nörttityttöjen kesken suurta huomiota jo kauan etukäteen, joten normaalista tyylistä poiketen tällä kertaa on jutussa kaksi kilpailevaa näkökulmaa, jotka tarjoavat Joanna Kurki ja Anna-Maija Laine (molemmat on pidetty spoilerivapaina).
Joanna Kurki

Elokuvan teatterijuliste

Lyhyt versio: Menkää katsomaan Iron Sky, se on loistava, nörteille mieluisa elokuva ja ansaitsee tulla nähdyksi isolta kankaalta useammin kuin yhden kerran. Kuunatseja, maan poliitikkoja, avaruusaluksia, taisteluja, toimintaa, mielenkiintoisia hahmoja ja hyviä efektejä.

Pidempi Versio:  😉

Neljäs huhtikuuta (4.4.2012) teattereissa aloittanut Iron Sky on monella tapaa ennätyksellinen elokuva Suomessa. Elokuvan yli seitsemän miljoonan euron budjetti on suurin Suomessa kautta aikain, ja elokuva sisältää parhaat erikoisefektit joita maassamme on koskaan tehty. Elokuva on jo tuotannon aikana herättänyt laajaa huomiota myös ulkomailla ja se on saatu markkinoitua jo yli 80 maahan. Tärkeä osa elokuvan onnistunutta markkinointia on ollut tekijöiden aktiivinen toiminta netissä yhdessä aktiivisten tukijoiden kanssa.

Finnkino JKL sali 4 ennen esitystä

Tavanomaisista suomielokuvista poiketen, on Iron Sky saanut suuren määrän faneille suunnattuja ennakkoesityksiä ympäri maailman. Yksinomaan Suomessa kolme viikkoa kestäneen kiertueen aikana elokuvaa näytettiin kahdellakymmenellä eri paikkakunnalla täysille saleille.

Kävin itse katsomassa elokuvan ennakkonäytöksessä, joka järjestettiin Jyväskylässä  28. maaliskuuta Finnkinon saleissa 1 ja 4. Osana ennakkonäytöstä osallistujille järjestettiin mahdollisuus tavata elokuvan tekijöitä, kysellä elokuvasta, sekä saada mukaan signeeratut elokuvan julisteet ja T-paidat. Lisäksi elokuvaa tukenut Varusteleka oli tuonut paikalle kaksi tyylikkäästi pukeutunutta neitoa jakamaan pinssejä sekä Scho-ka-kola suklaata katsojille.

En halua suuremmin kertoa elokuvan juonesta tai kertoa parhaita kohtauksia, koska mielestäni jokaisen on parempi katsoa se itse ja nähdä tarinan kehittyminen sekä komedian onnistuminen. Lisäksi tiedän että tehosteita ja tarinaa on ennestään kehuttu suomalaisissa arvosteluissa riittämiin enkä pystyisi ylittämään sanoillani ammattikirjoittajien tekstejä. Mutta haluaisin erikseen mainiten ottaa esille Iron Sky -elokuvan oleellisen tärkeät ja voimakkaat naishahmot. Renate (Julia Dieze) on hyvään uskova opettaja Natsien kuutukikohdassa. Yhdysvaltain presidentti, Sarah Palinista (Stephanie Paul) kloonattu, joka haluaa varmistaa uudelleenvalintansa. Sekä presidentin vaalikampanjan johtaja Vivian Wagner (Peta Sergannt), jonka tehtävä näyttää likimain mahdottomalta.

Varustelekan markkinointia…

Tunnustan kursailematta, että tämän arvostelun kirjoittaja on tieteiskirjoista, -elokuvista ja avaruudesta innostunut nörtti, eli mitä luultavimmin olen juuri niitä ihmisiä, joille tämä elokuva osuu parhaiten kohdalleen. Ja vaikka joudunkin tunnustamaan että tämä(kään) elokuva ei ole täydellinen, on Iron Sky ainakin minun mielestäni selkeästi paras suomalainen elokuva jonka teattereissa muistan koskaan nähneeni.

Elokuvan tekijöiden kertomusta ja katsojien kysymyksiä löytyy youtube-videosta, jonka ystäväni Irma Hirsjärvi yhdessä kanssani kuvasi elokuvanäytännön lopussa. Valitettavasti kuvanlaatu ei ole mitenkään kehuttava, mutta äänistä saa hyvin selvän. Pimeä elokuvateatteri ei ole sovelias paikka halvalle kädessä pidettävälle videokameralle.

*******

Anna-Maija Laine

Vuorensolan elokuva on ihailtava esimerkki siitä, että Suomessakin voidaan tehdä elokuvia, jotka eivät käsittele viinaa, kirvestä ja saunaa. Se raivaa tietä uudenlaisille elokuville ja rohkaisee (suomalaisille) epätyypillisempien elokuvagenrejen haltuunottoon. Mutta onko Iron Sky todellakin paras suomalainen elokuva kautta aikojen? Vastaus on tietenkin katsojan silmässä, ja oma silmäni sanoo, että näin ei ole.

Timo Vuorensola, Jarmo Puskala ja Tero Kaukomaa

Iron Sky saattaa olla komeaa katsottavaa kaikkine erikoistehosteineen ja viihdyttävää seurattavaa helposti lähestyttävän juonensa ansiosta. Elokuva kompastuu kuitenkin juuri siihen mihin ”melkein loistavat” elokuvat yleensäkin: käsikirjoitus takkuilee. Kaunis ulkokuori ei korvaa tarinan kangertelua ja sen valitettavaa laimeutta. Siinä missä Vuorensolan ensimmäinen elokuva Star Wreck vinoili onnistuneesti milloin millekin, on Iron Sky harmillisen turvallinen kutkuttavasta teemastaan huolimatta. En voi olla pohtimatta, onko suurempi budjetti ja sitä seurannut suurempi vastuu vähentänyt elokuvan mahdollista särmikkyyttä?

Tarinaa viedään eteenpäin dialogipainotteisesti ja vaikka se sisältää ilahduttavia yksityiskohtia kulkee elokuva – ja eteenkin sen alkupuolisko – kuin tyhjäkäynnillä. Paikoitellen laahaten etenevä tarina pääsee jälleen uuteen nousuun lopun avaruustaistelun aikana ja jokainen scifielokuvien ystävä odottaa tällöin saavansa makeaa mahan täydeltä. Askelittain eskaloituva loppuhuipennus tuntuu kuitenkin turhan tiiviiltä ja viimeistään tämä paljastaa elokuvan käsikirjoitukselliset ongelmat. Tarinan muut kohdat olisivat saattaneet kaivata tiivistämistä ja terävöittämistä, kun taas loppuhuipennuksella olisi voinut mässäillä pitempään. Kliimaksi antoi odottaa itseään ja päättyi liian nopeasti, ikävä kyllä.

Olkoonkin niin, ettei Iron Sky ole mielestäni paras suomalainen elokuva kautta aikojen, on se ilahduttava teos, joka osoittaa että suomalainen yleisö haluaa nähdä myös muuta kuin Hollywoodia ja Seliniä. Toivottavasti Iron Sky todella toimii tienraivaajana kotimaisen elokuvan kentällä, sillä uudet tuulet ovat aina tervetulleita.