Samaan aikaan kannattaa työstää useampaa figua. Kun odottelee maalin kuivumista, voi maalata toista erää sivussa. Edessä esimerkkifigu odottelee pohjavärien kuivumista. Takana muinaiset egyptiläiset jumalat odottavat loppusilauksia. Jumalat: TimeLine. Esimerkkifigu: Ral Partha.

Roolipelimessuilla Ropeconissa on näkymätön hierarkia. Ylimpänä ovat pöytäroolipelaajat, yhtä astetta hörhömpinä larppaajat ja pahnan pohjimmaisina mianiatyyripelaajat ja korttipelaajat. Kaikki Ropeconissa käyneet tietävät sen huoneen, jossa hikiset nörtit pelaavat koko viikonlopun pöydän ääressä joko kortteja lätkien tai miniatyyriarmeijoitaan siirrellen. “Säälittävää!”, ajattelee itsensä jalustalle nostanut roolipelaaja. Mutta siellä nörttitaivaan laidalla on pieni kilpailunäyttely, jonne parhaat miniatyyrintekijät ovat luoneet itse tekemiään fantasiamaailmoja, jotka voittavat mennen tullen kaikki museoissa nähdyt vastaavat ja herättävät aina yhtä suurta ihastusta.

Aloitin miniatyyrimaalaamisen 1990-luvun puolivälissä. Harrastukseen tutustutti minut nykyinen aviomieheni. Mieheni yritti alkujaan innostaa minua pelaamaan pikku-ukoilla, mutta koska olen huono häviäjä, se ei ollut hyvä idea ja jäi yhteen pelikertaan. Miniatyyrien maalaaminen ei kuitenkaan pelaamista vaadi, ja ainakin minulle se tarjoaa mahdollisuuden ihailla toisten tekemiä loistavia miniatyyrejä ja samalla mahdollisuuden toteuttaa itseäni.

Olen aina ollut kuvataiteista kiinnostunut, piirtänyt ja tussannut sekä maalannut useilla eri medioilla. Miniatyyrit ovat mielestäni hyvää jatkumoa tähän sarjaan, sillä vaikka kyseessä on “vain” valmiin miniatyyrin värittäminen, värien suunnittelu ja maalaaminen vaatii tekniikan opettelua ja antaa mahdollisuuden kehittyä paremmaksi. Oikeastaan miniatyyrien maalaaminen on kuin värittäisi värityskirjan kuvaa. Kuka tahansa osaa värittää pinnat eri väreillä, mutta tekniikan hallitsemisen myötä kuvaan voi alkaa lisätä varjostuksia ja yksityiskohtia, ja figusta voi tehdä itsensä näköisen taideteoksen, joka ei lainkaan muistuta alkuperäistä.

Miniatyyrien maalaaminen

Tässä artikkelissa esittelen, miten pikku-ukkoja maalataan, ja lopuksi, missä miniatyyrimaalausta voi kokeilla ilmaiseksi.

Jätän maaston rakentamisen, kuten rakennukset ja kasvit, sekä miniatyyrien muokkaamisen ja rakentamisen kokonaan artikkelin ulkopuolelle. En itse ole niitä juuri tehnyt. ja niistä voi kirjoittaa omat artikkelinsa. En myöskään ota mitään kantaa pelaamiseen, koska en sitä harrasta. Ainoa kokemukseni miniatyyrien käyttämisestä pelistä on Dungeons & Dragonsista, jossa taisteluissa peliporukkani käyttää miniatyyrejä hahmottamaan taisteluiden etenemistä. En myöskään ota kantaa perinteisiin pienoismalleihin, kuten tankkeihin ja lentokoneisiin yms, koska oma kokemukseni rajoittuu ns. fantasiaminiatyyreihin.

Miniatyyrien maalaamisessa on viisi työvaihetta:
1) Figun valitseminen
2) Figun siistiminen ja kokoaminen
3) Figun pohjamaalaaminen
4) Figun maalaaminen (pohjaväri, varjostaminen ja korostukset)
5) Loppusilaukset (lakkaaminen ja maasto)

1. Figun valitseminen

Miniatyyrejä valmistavat useat eri yritykset, jotka myyvät miniatyyrejään myös Internetin kautta. Suomessa yleisimmin saatavilla olevat fantasiaminiatyyrit lienevät Games Workshopin Warhammer-pelien miniatyyrit, jotka on luotu vartavasten Warhammer-pelien pelaamiseen. Vaikka kyseiset miniatyyrit on luotu esittämään armeijan eri yksiköitä, ovat useat niistä hienoja itsenäisinäkin miniatyyreinä. Lisäksi eri armeijoiden kautta miniatyyreissä on vaihtelua. Itse olen erityisen mieltynyt kääpiöarmeijaan, jonka joukko-osastoissa on koomisiakin yksityiskohtia kuten juopuneet kääpiöt, jotka tyhjä kolpakko kädessään nojailevat sotakirveisiinsä.

Games Workshop valmistaa myös Lord of the Rings -miniatyyrejä, joihin myös liittyy oma pelinsä. Miniatyyrien joukossa on useita eri versioita esim. Boromirista ja hobiteista, joista Tolkien-fani saattaisi innostua ilman pelin pelaamistakin.

Ei-pelaavalle miniatyyrimaalaajalle inspiroivimmat figut löytyvät kuitenkin pienempien figuvalmistajien kokoelmista netistä joko uusina tai käytettyinä. Netissä on useita sivustoja, jotka ovat koonneet useiden eri valmistajien ja yksityishenkilöiden itse valmistamia figuja yhteen paikkaan myytäväksi. Ja tietysti figuja voi tehdä itse joko täysin alusta asti tai muokkaamalla valmiista figuista mieleisiään joko valmistamalla niille itse uusia osia tai ottamalla jonkin toisen figun osan ja siirtämällä sen toiseen figuun.

Mithrilin ihana harpunsoittaja odottaa edelleen maalausta. Mithrilin figut tulivat ainakin ennen valmiksi pohjamaalattuina.

Figujen hinnat vaihtelevat paljon, mutta minun mielestäni sellainen kiva kohtuuhinta yhdelle figulle on suunnilleen 10 euron luokkaa. Halvimmillaan figuja saa ostamalla esimerkiksi Warhammerin aloituspaketin, jossa on suunnilleen sata figua ja hintaa noin 60 euroa. Paketissa tulee kaksi pelikelpoista perusarmeijaa, joten mitään erityisen hienoa ei paketista löydy, mutta onneksi Games Workshop on panostanut myös perussolttujen muotoiluun, joten aivan yksitoikkoiseksi niiden maalaaminen ei käy. Toisaalta yksittäisestä Warhammerin erikoisyksikön figusta saa pulittaa 40 euroa. Puhumattakaan jonkun figutaiteilijan luomasta “pienipainoksisesta” figusta, joka voi maksaa satasen ja ylikin.

Figun valinnassa oleellista on kuitenkin se, että valitsee figun, josta pitää. Jos figu ei miellytä, ei siihen jaksa panostaa niitä useita tunteja, joita sen maalaamiseen kuluu.

Figujen materiaali ei juurikaan vaikuta figujen hintaan, sillä suurin osa figujen kuluista menee kuitenkin niiden tekemiseen ja esimerkiksi markkinointiin. Itse materiaalikulut ovat minimaaliset. Kuitenkin materiaalivalinnalla on merkitystä seuraavassa työvaiheessa eli figujen siistimisessä…

2. Figun siistiminen ja kokoaminen

Figun siistiminen on mahdollisesti ärsyttävin työvaihe ikinä, koska se on pakko tehdä huolellisesti ja kuitenkaan se ei vielä edistä figun valmistumista millään lailla. Kaikissa figuissa on “saumat” eli valujälkiä valumuottien laidoista. Yleensä valujäljet on pyritty sijoittamaan huomaamattomiin paikkoihin, mutta riippuen figun asennosta ne saattavat kulkea suoraan läpi figun kasvojenkin, jotka muutenkin ovat hankalia maalata. Ja valujäljet kannattaa todellakin poistaa hyvin huolellisesti, koska se helpottaa figun maalaamista myöhemmin. Harmittavinta on, jos figu on koottu kahdesta puolikkaasta ja puolikkaiden asettelu on mennyt pikkuisen huti esimerkiksi siten, että figun käden toinen puoli on millin korkeammalla kuin toinen puoli. Tällöin ei auta muuta kuin hioa ja veistää figua parhaan osaamisensa mukaan uusiksi siten, ettei virhettä huomaa.

Valujälkiä on yleensä eniten metallisissa figuissa ja ne ovat usein vaikeimmat poistaa. Metallisten saumojen poistamiseen myydään erikseen työkalusettiä, jossa on useita erilaisia viiloja, jotka ainakin minulla ovat usein liian paksuja tungettavaksi pikkuisten figujen pienimpiin koloihin.

Huomaamattomimmat ja helpoiten poistettavat saumat löytyvät muovifiguista, mutta toisaalta ne pitää usein irrottaa “levyltä” ja koota pienemmistä paloista. Muovisten valujälkien poistoon kelpaa terävä paperiveitsi, jolla muovia voi vuolla helposti. Tosin figun irrottaminen “levyltä” vaatii kunnon pihdit leikkuuterillä.

Kun figu on puhdistettu valujäljistä, se kannattaa pestä astianpesuaineella ja vedellä, jotta saat siitä irti kaiken rasvan, joka estää maalia tarttumasta, sekä kaikki hiomis- ja vuolemispölyt. Jos figusi on kierrätetty ja siinä on vanhoja maalijäämiä, ne saa irti kynsilakanpoistoaineella ja raivokkaalla hammasharjalla hinkkaamisella. Liuottimia ei kuitenkaan pidä käyttää muovisiin figuihin.

Puhdistuksen jälkeen figu kootaan. Tosin ennen liimaan tarttumista kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mihin asentoon haluat figusi asettaa ja onko figussa kohtia, jotka pitää maalata ennen kokoamista! Kun figu on kerran liimattu kasaan, ei sitä helpolla siitä enää paloiksi saada.

Yleensä figut saa kasaan liimalla ja ns. puttyllä. Muovifigujen liimaamiseen käytetään erityistä muovipikaliimaa, jolla liimaa helposti sormetkin kiinni figuun. Metallifiguihin voi käyttää myös erikoisliimaa, mutta usein metallifigua kootessa huomaa, että esimerkiksi figun käden ja rintakehän väliin on jäänyt millin levyinen rako. Sen voi tukkia puttyllä, joka on sellaista harmaata massaa, joka toimii liiman tavoin kiinnittäen osat, mutta jota voi käyttää myös täyteaineena figuissa. Valtavan suuria kohtia sillä ei kuitenkaan kannata tehdä kerralla, koska kuivuessaan putty vetäytyy ja saattaa halkeilla, jos sitä on paksulti jossain kohdin. Puttyn sijaan voi käyttää myös erityistä figumassaa, jota käytetään myös figujen tekemisessä. Sekoittamalla kahta eriväristä massaa yhteen tapahtuu kemiallinen reaktio, joka suhteellisen nopeasti kovettaa pehmeän muovailuvahamaisen massan kivikovaksi.

Joskus käy niin, että figun valmistajat tuntuvat unohtaneen, että figun osien pitäisi jotenkin pysyä myös yhdessä. Esimerkiksi mieheni Kroxigorin nuijan pallerossa ei ollut mitään, millä sen kiinnittäisi nuijaansa ja se oli myös niin painava ettei liima tai putty olisi jaksanut pitää sitä kiinni. Sitä varten on olemassa käsikäyttöisiä figuporia, joiden mukana tulee juuri oikeanpaksuisia metallitappeja. Molempiin figun osiin porataan pieni reikä keskelle, reikään metallitappi, vähän liimaa ja kiinni on ja pysyy! Metalliporaa kuitenkin harvemmin tarvitsee. Esimerkiksi joululahja-Kroxigor oli meidän perheen ensimmäinen porausta vaatinut figu.

Pohjamaalattuja kääpiöitä. Vasemmalla humalainen kääpiö ja oikealla kaivoskääpiö. Molemmat Games Workshopin Warhammerista. Keskellä Mithrilin Lord of the Ringsin inspiroima hieno rumpalikääpiö.

3. Figun pohjamaalaaminen

Kun figu on siisti ja kasassa, päästään vihdoin maalaamaan! Ensin figu täytyy pohjamaalata. Paitsi että varsinaiset maalit tarttuvat paremmin pohjamaaliin, pohjamaali myös tasoittaa figun värin. Esimerkiksi puttyn ja figumassan lisäämisen jälkeen figu voi olla läikikäs ja pinnan tekstuuri vaihdella ja ne saattavat näkyä varsinaisesta maalista läpi. Pohjamaalilla figusta saa tasapintaisen ja tasavärisen.

Suosituin tapa pohjamaalata figut on levittää pohjamaali spray-purkista. Haisee pahalta ja sotkee, mutta on nopeaa. Toinen tapa on levittää maali itse pensselillä figun pintaan. Pensselillä levitettävän pohjamaalin ainoa ongelma on se, että liian paksulla maalikerroksella figun hienoimmat yksityiskohdat saattavat mennä tukkoon. Itse teen niin, että levitän pohjamaalin ensin vedellä jatkettuna “washina” (ks. 4. Figun maalaminen), jolloin pohjamaali hakeutuu figun syvänteisiin ja sen jälkeen kuivalla siveltimellä “dry-brushaamalla” (ks. 4. Figun maalaaminen) ulko-osiin. Siten maali tarttuu kaikkialle ohuena kerroksena eikä paksussa maalimuodossaan pääse tukkimaan hienoja yksityiskohtia.

Pohjamaali on yleensä väriltään joko valkoista tai mustaa ja on aika lailla sama kumpaa väriä figussaan käyttää. Kuitenkin vaaleat maalit peittävät joskus kehnosti tummia värejä, joten jos aikoo tehdä pastellisävyisen figun saattaa olla fiksua valita pohjamaaliksi vaalea sävy. Mustaa pohjamaalia voi taas käyttää ääriviivana eri maalialueiden välillä. Esimerkiksi Warhammerin figujen esimerkkikuvissa figut on usein maalattu siten, että varsinaisten väripintojen väliin on jätetty hyvin ohut kaistale mustaa pohjaväriä näkyviin, mikä korostaa figun muotoja ja luo hieman sarjakuvamaisen tyylin. En ole itse kokeillut kyseistä tekniikkaa, sillä veikkaan etteivät taitoni aivan riittäisi moiseen, mutta hyvältä se näyttää.

4. Figun maalaaminen

Kun pohjamaali on kunnolla kuivunut, päästään vihdoin ihan oikeasti maalaamaan väreillä! Figun maalaaminen on yllättävän helppoa ja ihan perustekniikoilla figusta saa jo hyvännäköisen, sillä figu lähes maalaa itse itsensä näillä keinoilla.

Cthulhun maailmassa lastenvaunuihin saattaa joskus putkahtaa lonkerohirviö. Keskellä tekstissä mainittu vaununlykkijä, jonka värisuunnittelu meni pieleen. Oikealla lehtimiehen uutislööpissä komeilee Cthulhun pää. Figuvalmistaja: RAFM.

Ensiksi kannattaa suunnitella mitä värejä figussa haluaa käyttää. Aina välillä lankean siihen, että lähden vaan maalaamaan figua ja yllättäen huomaan, että käytin naisen takissa samaa ruskeaa, jota haluan käyttää lastenvaunuissa, ja figusta tulee tylsän näköinen.

Kaikessa maalaamisessa kannattaa pitää muistisääntönä sitä, että ensin maali kannattaa levittää pohjimmaisiin kerroksiin ja edetä siitä kohti pintaa eli ensin iho, sitten vaatteet ja hiukset. On näet helppo maalata vanhan maalin päälle, mutta pois maalia ei saa. Voitte varmasti kuvitella millaista jälkeä tulee, kun tärisevin käsin yrittää tunkea sivellintä liian pieneen väliin.

Lisäksi figussa kannattaa käyttää selkeitä värieroja. Kun maalaa pientä kohdetta, jota katsotaan aina “kaukaa” suhteessa figun kokoon, kannattaa värit pitää selkeästi erottuvina, ettei figusta tule pientä yksiväristä mötikkää. Väripintojen tarkoituksena on paitsi elävöittää figua myös korostaa ja selkeyttää sen muotoja.

Esimerkkifigu esittelee siihen käytettyjä maaleja. Vasemmalla ikivanhoja Miniature Paints -maaleja, keskellä uusia maalipulloja Vallejolta, oikealla alhaalla uusi Citadel Coloursin maalipurnukka ja sen päällä ikivanha Citadel Coloursin violetti wash-väri.

Ensimmäisenä figu maalataan kokonaan hyvin yksinkertaisesti ns. pohjaväreillä. Yleensä tässä vaiheessa figusta alkaa paljastua uusia yksityiskohtia ja figun muodot selkeytyvät kun eri väripinnat alkavat helpottaa figun hahmottamista. Jokin vaatteen laskos ei ollutkaan vaatetta vaan pala nyöriä, joka pilkottaa vaatteen poimujen seasta. Tämän vaiheen lopussa figun pitäisi olla kokonaan maalin peitossa joskin lattean näköinen.

Toinen vaihe on figun “washaaminen” eli varjostaminen. Ainakin ennenvanhaan wash-maaleja myytiin erikseen, mutta käytännössä kyseeessä on vain vedellä jatkettu tavallinen figumaali. Ideana on, että figulle levitetty wash-maali “huuhtoutuu” yli korkeimpien pintojen hakeutuen figun syvimpiin kohtiin eli varjoalueisiin. Tietysti väriä tarttuu matkan aikana hieman myös pohjavärin päälle, mikä muuttaa pohjaväriä hieman tummempaan suuntaan. Koska washilla tehdään varjoalueet, kannattaa washin olla pohjaväriään tummempaa maalia. Jokaiselle pohjavärille valitaan oma wash erikseen ja ne myös maalataan erikseen. Washin kanssa kannattaa myös olla tarkkana, että ennen seuraavan washin lisäämistä viereisen värialueen wash on ehtinyt kunnolla kuivua tai uusi wash leviää auttamatta naapurivärille ja sitten pännii.

Kolmas vaihe maalaamisessa on “dry-brushaaminen” eli valon heijastumien lisääminen. Dry-brushaamiseen kannattaa käyttää vanhaa huonokuntoista sivellintä, koska pilalle se menee viimeistään tässä vaiheessa. Dry-brushaamiseen käytetään normaalia maalia sellaisenaan ja vaaleampaa sävyä kuin kunkin alueen pohjaväri. Kuivahko sivellin kastetaan maaliin, jonka jälkeen sillä suditaan sottapaperia kunnes sivellin on lähes kuiva siten, että se ei jätä maalinvetoa vaan vain hentoja maalihippuja jälkeensä. Sen jälkeen tällä kuivalla siveltimellä suditaan kevyesti sellaisten kohtien yli miniatyyristä, joihin valon tulisi osua. Pikkuhiljaa korkeimpiin kohtiin tarttuu kivasti maalia ja figu on valmis! No ainakin melkein…

Miniatyyrisiveltimiä. Ylimpänä ikivanha dry-brush-sivellin, sen jälkeen normaalit siveltimet, joista alimpana Insane Detail -siveltimeni.

5. Loppusilaukset

Vihoviimeiset työvaiheet käsillä – ja vihoviimeiset mahdollisuudet sössiä figu. Pienet yksityiskohdat kuten silmät, suu, koristelu kilvessä tai nahkatakissa ja lehteen maalattu Cthulhun pää osoittavat vähän turhankin selvästi käsien tärinän (kofeiini, avaava astmalääke, iän myötä koko ajan enemmän tärisevät kädet ja huonommat silmät ovat miniatyyrimaalaajan top 4 viholliset). Hyvä valaistus, mieluusti luonnonvalo, kiireettömyys ja tarpeeksi pieni maalisuti takaavat yleensä parhaan lopputuloksen. Jos maalaat pieleen, ei hätää, sillä maalit peittävät yleensä edellisen värikerroksen mokat. Kunhan maltat odottaa edellisen maalikerroksen kuivumisen, olet todennäköisesti turvallisilla vesillä.

Erilaisten yksityiskohtien kuten timanttien tai loistavien valojen efektien maalaamiseen on olemassa monia kikkoja, joita voi etsiä netistä tai esimerkiksi Games Workshopin White Dwarf -lehdestä, joissa kussakin esitellään heidän figujensa maalaamista ja kerrotaan vinkkejä pienten yksityiskohtien tekoon.

Cthulhu-mythoksesta tuttu Chthonian on toinen koskaan maalaamaani figu, mikä vain todistaa, että figujen maalaaminen on helppoa. Chthonianin lonkerot on lakattu kiiltävällä lakalla ja “vartalo” mattalakalla. Figuvalmistaja: Ral Partha.

Kun itse figu on valmis, kannattaa panostaa myös jalustaan, jolla figu seisoo. Voit kerätä pihalta pikkukiviä, pestä ne ja liimata jalustaan. Luonnonkivet kannattaa maalata myös, koska muuten ne erottuvat muusta figusta. Kaupoissa myydään myös miniatyyrien rakentamiseen tarkoitettua ruohoa valmiissa pusseissa sekä erilaisia miniatyyrikasveja, jotka voi liimata jalustaan ihan perus Erikeeperillä, jota jatketaan vedellä ennen käyttöä. Jo ihan pienillä lisillä figuun saa kummasti enemmän eloa.

Lopuksi, tosin ennen ruohomättäitä, koko figu peitetään läpinäkyvällä lakalla, joka estää maalia irtoamasta. Lakkaa on saatavilla sekä mattana että kiiltävänä. Itse pidän enemmän mattapinnasta, mutta kiiltävällä lakalla saa korostettua esimerkiksi limaisia lonkeroita eikä mikään estä käyttämästä molempia lakkoja samassa figussa.

Tadaa! Figusi on valmis!

Esimerkkifigu, jonka maalasin artikkelia varten. Ylhäällä Mithrilin valmiiksi pohjamaalaama figu edestä ja takaa. Keskellä vasemmalla pohjavärein maalattu figu, oikealla washin jälken. Alarivissä valmis figu eri suunnista. Viimeisessä kuvassa näkyvät erityisen hyvin vaaleat dry-brushit pinkissä kankaassa. Mustat hiukset on dry-brushattu hopeamaalilla, jonka jälkeen ne on washattu mustalla. Valitettavasti figun ihana naama tuli sössittyä kunnolla ja siinä on varmasti millimetrin paksuudelta maalia uusintayrityksiltä.

Mahdollisuuksia päästä kokeilemaan figujen maalaamista ilmaiseksi

Miniatyyrien maalaamista pääsee kokeilemaan helposti myös ilmaiseksi. Maanlaajuisista ketjuista ainakin Fantasiapelit ja Helsingin Games Workshop tarjoavat mahdollisuutta päästä kokeilemaan miniatyyrimaalausta ilmaiseksi omissa tiloissaan, ja he tarjoavat niin maalit kuin siveltimet ja muut työkalut miniatyyrimaalaajien käyttöön. Lisäksi ennakkovaroituksella he voivat kutsua jonkun pidempään maalaamista harrastaneen tyypin neuvomaan maalamisessa ja kertomaan kikkojaan. Ainakin Fantasiapelien Helsingin liikkeessä on kokeiluminiatyyrejä, joilla eri maalaustekniikoita voi kokeilla ennen oman figun sotkemista, mutta todennäköisesti joudut ja haluat ostaa itsellesi ihan oman figun, jota työstät.

Kannattaa kuitenkin soittaa ja varmistaa etukäteen, että maalaamaan pääsee, sillä peli-iltoina molempien paikkojen tilat saattavat olla niin täynnä asiakkaita, ettei niihin mahdu, tai tilassa on liikaa hulinaa, ettei maalaamiseen pystyy keskittymään. Myös joulun alla voi olla vähän huono aika tutustua harrastukseen, kun eksyneen näköiset vanhemmat vievät henkilökunnan kaiken huomion etsiessään lahjoja lapsilleen.

Alert, alert! Nainen käveli liikkeeseen!

Näin naisnäkökulmasta miniatyyrimaalaaminen voi olla joskus vähän kuumottavaa touhua. Miniatyyrit ovat edelleen sen verran nörttipoikien hommaa, että naisen lähestyessä liikettä kaupan henkilökunta melkein tukehtuu purkkaansa, ja pelipöytien ympärillä hääräävät pojat/nuoret miehet sulkevat paikalle eksyneet naiset porukkansa ulkopuolelle, koska eivät tajua, että olet ihan oikeasti kiinnostunut figuista, etkä vain tullut huomiota kerjäämään. Helsingin liikkeissä tilanne on jo sukupuolineutraali ja myyjien joukossakin on figuihin hurahtaneita neitoja, mutta kuulemani mukaan muualla tilanne ei ole yhtä hyvä, mikä on todella typerää ja suuri sääli. Tietääkseni figujen maalamiseen tai niillä pelaamiseen ei missään vaiheessa kuitenkaan tarvita haaroväliä vaan ainoastaan hyvä pää hartioiden välissä, joka suurimmalta osalta ihmisiä löytyy. 🙂

Mutta tähdennettäköön vielä, että itse en ole koskaan kuullut poikkipuolista sanaa yhdeltäkään figumyyjältä ja yleensä he ovat aivan liekeissään, kun alan hehkuttaa kännisten kääpiöiden joukko-osastoani ja päätyvät lopulta esittelemään omia lempparijoukkojaan.

Jos siis intoa riittää, niin rohkeasti figuliikkeeseen ja kyselemään tyhmiä myyjältä. Siitähän niille maksetaan. Ja jos asenne on yhtään töykeää sukupuolesi vuoksi, niin palautetta ketjun pääkonttoriin heti, ja varmasti palvelu paranee ensi kerralla. Tukea voi hakea myös kavereista tai muista nörttitytöistä, niin ei tarvitse ihan yksin uskaltautua paikalle – sitäpaitsi kaverien kanssa on muutenkin kivempi maalata ja jutella niitä näitä. Jos kiinnostusta löytyy voi maalausseuraa etsiä vaikka Nörttityttöjen Facebook-ryhmästä. Tässä olisi ainakin yksi neito, joka olisi valmis lähtemään porukalla maalaamaan, jos seuraa löytyy. 🙂