Ajassa matkustaminen on jo kauan herättänyt ihmisissä mielenkiintoa ja intohimoa. Ensimmäinen tunnistettava aikamatka on Intialaisessa Mahabharatassa, joka on tiettävästi kirjoitettu joskus 700 ja 300 eaa välillä. Yhdessä sen tarinoista kuningas Revaita menee taivaaseen tapaamaan luoja-olento Brahmaa ja saapuessaan takaisin maan pinnalle havaitsee satojen vuosien kuluneen huolimatta omasta havainnostaan, että vain muutama päivä oli kulunut. Ensimmäinen tunnistettu tarina, jossa ajassa matkaaminen on tarinan merkityksellisin osa on vuonna 1781 julkaistu Anno 7603 ja tämä lieneekin ainoa meriitti, jota kyseisellä teoksella on. H.G. Wellsin teos Time Machine (julkaistu vuonna 1895) puolestaan taitaa olla ensimmäinen kerta, jolloin ajassa matkustamiseen on käytetty jonkinlaista ajassa liikkuvaa liikennevälinettä.

Mikä siinä sitten niin kiinnostaa? Omasta mielestäni aikamatkailulle näyttäisi olevan neljä suurta motivaattoria. Ensimmäinen on yksinkertaisesti tutkimuksenhalu, Star Trekin kuuluisan moton mukaan “… to boldly go where no man has gone before.” Tarpeemme nähdä uusia asioita, paikkoja ja maailmoja tuntuu olevan loppumaton. Ihmiset ovat kautta aikojen edenneet kauemmas lähipiiristään, valloittaen aluksi lähiympäristönsä, oman mantereensa ja lopulta meret ennen maan kamaralta poistumistaan. Vaikuttaisi väistämättömältä, että ennemmin tai myöhemmin yrittäisimme valloittaa myös ajan.

Toinen tärkeä motivaattori on selkeästi tiedonjano. Tämä tietysti liittyy erottamattomasti tutkimusmatkailuunkin, mutta on mielestäni selkeästi erillinen siitä. Connie Williksen viime vuonna julkaistu kaksiosainen kirja Blackout/All Clear kertoo aikamatkaavista historioitsijoista, jotka ovat keskittyneet toisen maailmansodan tapahtumien ja tunnelmien raportoimiseen. Historian tutkimuksen suurin ongelma on aina ollut se, että usein ajan kuluessa säilyy vain osa tiedosta ja sekin yleensä vain tietystä näkökulmasta. Näin ollen aikamatkaaminen tai jopa YouTube-ateisti AronRa:n ehdottama aikakamera tarjoaisivat historiantutkijoille mahdollisuuden saada vastauksia, joita ei ole mahdollista saada muilla keinoin. Muuttuisiko käsitys esimerkiksi Kreikkalaisesta mytologiasta, jos Odysseus olisi todellinen henkilö?

Kolmas syy aikamatkailulle on yksinkertaisesti turismi. Ennemmin tai myöhemmin kaikille ihmisen keksinnöille löydetään kaupallista käyttöä. Kuten Michael Faradayn huhutaan sanoneen tutkimuksestaan sähkön parissa: “Jonain päivänä tulette verottamaan sitä.” Ja kukapa nyt ei haluaisi osallistua sopivasta hinnasta alkuperäiseen Shakespearen näytökseen tai adrenaliininarkkarina johonkin monista valittavista sodista ja taisteluista?

Viimeisen motivaattorin uskoisin olevan halu muuttaa historiaa tai tulevaisuutta. Terminaattori-sarja pohjautuu täysin sille, että dystopisesta tulevaisuudesta lähetetään murhaaja tappamaan tuleva vastarinnan johtaja. Pelisarja Red Alert tavoittelee muutosta toisen maailmansodan lopputulokseen kun taas tv-sarja Quantum Leap laittaa päähenkilön hyppimään henkilöstä toiseen, korjatakseen jonkun suuren tapahtuman tämän henkilön elämässä, yrittäen löytää reittiä kotiin. Useimmissa tarinoissa menneisyyden muuttaminen kuitenkin epäonnistuu täysin. Terry Pratchettin Night Watchissa historia korjaa itse itsensä, kun taas Connie Williksen kirjassa historia ottaa aikamatkailijat osaksi itseään.

Kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole täysin teoreettinen aktiviteetti. Stephen Hawking on esittänyt teorioita, kuinka ajassa matkaaminen voisi olla mahdollista. Hän on esittänyt kolme eri vaihtoehtoa; valoa nopeammin matkaaminen, madonreiän laajentaminen ja LHC:n (Large Hadron Collider) käyttäminen. En tässä ryhdy tiivistelemään Hawkingin sanoja, sillä yllä linkitetty artikkeli on hyvinkin lukemisen arvoinen. Tiede kuitenkin etenee jatkuvasti ja Hawkingin olettamuksia on mahdollisesti viimeisen kahden kuukauden aikana todistettu vääriksi. CERNissä Sweitsissä on kahdessa erillisessä kokeessa päästy tulokseen, jonka mukaan neutriinot pystyisivät matkaamaan valoa nopeammin. Kyseessä on niin tuore ja niin perustavanlaatuisia muutoksia aiheuttava tulos, että se on toistaiseksi hyvinkin kiistanalainen.

Itselleni kaikkein kiinnostavin sovellus aikamatkailuun tulee avaruustutkimuksen yhteydessä. Auringosta seuraavaksi lähin tähti, Gliese 710, sijaitsee hieman yli yhden valovuoden päässä. Hiljattain löydetylle, maapallon kaksosena raportoidulle Keppler 22b planeetalle on jopa 600 valovuotta. Jotta todellisesta avaruusmatkustamisesta saadaan toteuttamiskelpoista, tarvitaan jonkinasteista aikamatkailua yhdistettäväksi perinteisempään propulsioon ja sama pätee tottakai myös kommunikaatioon avaruuden valtavien välimatkojen yli.

Tulevaisuus näyttää, koska aikamatkailusta tulee todellisuutta. Epäilemättä sen tapahtuessa sitäkin tullaan verottamaan.